Työtä näkyvissä
Minulla on ilo ja kunnia jatkaa työtäni Uudenmaan TE-toimiston johtajana. Teen matkaa yhdessä sitoutuneen ja muutoskykyisen henkilöstön kanssa. Edessä on kuitenkin suuria muutoksia, joiden läpivieminen vaati uusien yhteistyömallien ja konseptien kehittämistä.
Asenteemme työtä kohtaan muodostuvat jokapäiväisten kokemusten kautta ensimmäisestä työpäivästä lähtien. Valtion asiantuntijoiden työ on jatkuvasta muutoksesta ja tunteita herättävistä aiheista johtuen luonteeltaan uniikkia ja sisältää siksi erityisiä haasteita työympäristön sekä asenteiden kehitykselle. Aikaisempien vastoinkäymisten jäljet voivat näkyä joidenkin asiantuntijoiden asenteissa työtä ja työympäristöä kohtaan. Kysymys kuuluukin: mitä oppeja kannattaa kantaa mukana, ja mitä asenteita jättää menneeseen, jotta takaamme tulevaisuudessa asiantuntijuuden positiivisen kehityksen ja onnellisten työurien pitkäikäisyyden?
Työhaastattelun jälkeen on helposti pyörällä päästä. Monesti mielessä velloo kubistisia välähdyksiä keskustelun kulusta: kysymyksiä, vastauksia ja vaikutelmia, mutta sekalaisessa järjestyksessä. Usein myös harmittaa. Tapahtuma ei ehkä vastannut omia odotuksia, vastausten painotukset menivät vinoon tai ei saanut kaikkea kerrottua. Lukemalla tekstin onnistut jatkossa jättämään itsesi näköisen kuvan tyhjentävämmin – haastattelijan asettamiin askelmerkkeihin.
Muutimme Kuusamosta Helsinkiin töiden perässä kolme vuotta sitten. Meille paikkakunnan vaihdos oli iso muutos, koska olimme asuneet koko elämämme synnyinseudullamme Koillismaalla.
Nykyään monet muuttavat etelästä pohjoiseen, koska haluavat pois hektisestä työstä ja suurkaupungin vilskeestä. Me kuljimme vastavirtaan työn ja lasten vuoksi.
Jos aina odottaisimme itseltämme täydellisyyttä, paljon vaikuttavaa työtä jäisi kokonaan tekemättä,” kiteytti IMAGO-hankkeen koordinaattori Marjo-Riikka Utriainen Imagon kehittämispäivien alkuun. Ajatus näkyy myös hyvin meemissä, (myöhemmin alla) joka kuvastaa sitä, miten joskus visiota pitää yksinkertaistaa, jotta siitä saa ymmärrettävän ja yrityksiä kiinnostavan palvelutuotteen. Ja tässä työnantajakuvaa ja rekrytointiosaamista parantava IMAGO-hanke on onnistunut harvinaisen hyvin jo nyt, vaikka hankeaikaakin on vielä reilusti jäljellä. Parhaillaan työstetään uudistettuja palveluita, jotka kulkevat työnimellä IMAGO 2.0.
Rokkari Tumppi Varosen uratarinasta kertova Podcast nousi äänestäjien suosikiksi kesäkisassa. Kiitokset kaikille osallistujille ja onnea minikauttimien voittajille.
Minulle on jäänyt epävarmin olo sellaisista asiakastilanteista, joista jää tunne, ettei asiakas saa sanottua kaikkea. Olenko varmasti ohjannut asiakasta oikeaan suuntaan? Onko asiakas vain nyökytellyt, koska ajattelee, että niin kuuluu tehdä? Tällaisiin haastaviin asiakastilanteisiin en ole löytänyt koulutusta. Miksi meillä ei aktiivisesti käsitellä myös sellaisten ihmisten asiakaspalvelua, jotka eivät saa ääntään kuuluviin?
Aloitin työurani soveltuvuustutkimusten parissa, Personnel-Yhtiöissä vuonna 1995. Rekrytointiasiat ovat pysyneet matkassa siitä lähtien tavalla taikka toisella. Olen muun muassa tehnyt soveltuvuusarviointeja, rakentanut menetelmiä ja opettanut psykologisten testien käyttöä, mutta olen ollut toisellakin puolella pöytää – työnhakijana. Olen lukenut hakemuksia ja laatinut niitä. Olen halunnut tavata ja olen yrittänyt herättää halun tavata. Yhdistävänä nimittäjänä näissä on vapaamuotoinen työhakemus.
Sopeutuminen toiseen maahan on prosessi, jonka aikana hyväksyy olevansa aina vähän puolitiessä. Ensimmäisinä vuosinani toisessa kulttuurissa minulla oli kova tarve sopeutua ja muuttua muiden kaltaiseksi, sillä jatkuvana ihmettelyn kohteena oleminen on raskasta. Netissä kiertäneessä meemissä turkkilaiselta kysytään, miksei hän näytä yhtään turkkilaiselta? Hän heittää vastakysymyksen: Miltä minun sitten pitäisi näyttää? Kävelevältä kebabiltako? Suomalaisena sain usein selitellä, etten ole alkoholisti tai tuppisuu enkä tykkää palella.
Muistatko, mitä ajattelit Ukrainasta ennen viime helmikuuta? Mitä tunsit, kun kuulit Venäjän hyökkäyksestä? Minä muistan kauhun ja epäuskon. Miten tämä voi tapahtua Euroopassa vuonna 2022? Järkytyksen jälkeen nousi halu toimia: miten voin auttaa – viranomaisena ja suomalaisena?