Kategoriat
Yleinen

Herätä halu tavata – miten teet houkuttelevan vapaamuotoisen työhakemuksen?

Aloitin työurani soveltuvuustutkimusten parissa, Personnel-Yhtiöissä vuonna 1995. Rekrytointiasiat ovat pysyneet matkassa siitä lähtien tavalla taikka toisella. Olen muun muassa tehnyt soveltuvuusarviointeja, rakentanut menetelmiä ja opettanut psykologisten testien käyttöä, mutta olen ollut toisellakin puolella pöytää – työnhakijana. Olen lukenut hakemuksia ja laatinut niitä. Olen halunnut tavata ja olen yrittänyt herättää halun tavata. Yhdistävänä nimittäjänä näissä on vapaamuotoinen työhakemus.

Kirjoittaja: Manne Pyykkö, psykologi Uudenmaan TE-toimisto

Voisi helposti ajatella, että vapaamuotoisen työhakemuksen merkitys olisi rapistunut. Miksi lukisin vain hakemusta, kun voin katsoa koko elämäsi netistä, saattaa moni ajatella? Lisäksi henkilökohtaisen digijalanjäljen vaalimista painotetaan työnhakuoppaissa, Linkedin-profiilia varten on kenttä sähköisissä hakulomakkeissa ja yleisesti pyydetään videovastauksia.

Silti mikään ei korvaa hyvin laadittua vapaamuotoista työhakemusta.

Vain siitä muodostuu kokonaisvaltainen ajatus sinusta haettavan työpaikan motivoituneena ja osaavana tekijänä. Potentiaali. Kohdennettuna.

Hakemus herättää parhaimmillaan lukijassa menettämisen pelon, fomon (fear of missing out). Tämä tyyppi on napattava meille ennen kuin toiset ehtivät.

Vapaamuotoisen hakemuksen tehtävä

Ensimmäinen ajatus vapaamuotoisen työpaikkahakemuksen kohdalla on sen asema kokonaisuudessa. Tavoitteesi on saada syntymään assosiaatio työnantajan mielessä: ”Ai niin, tämähän on se tyyppi, jonka kanssa juttelin eilen. Hän vaikutti todella mukavalta ja motivoituneelta.

Ota siis aina ensin yhteyttä puhelimitse, tee kotiläksysi ja kysele sellaisia asioita, jotka osoittavat vihkiytyneisyytesi. Kysymällä relevantteja myyt asiantuntijuutesi.

Muista kerrata vielä nimesi puhelun päätteeksi muistijäljen varmistamiseksi tai vahvistamiseksi. Myöhemmin toinen muistisilta työantajalle muodostuu hakemuksen ja haastatteluvaikutelman välille.

Harkinnan arvoinen tekijä on myös avoimen hakemuksen suhde tapauskohtaisiin kysymyksiin ja ansioluetteloosi (CV). Tapauskohtaisiin kysymyksiin kannattaa siis panostaa.

Katso ensin, mikä on korkein merkkimäärä eri kysymyksiin. Joskus avoimen hakemuksen voi pilkkoa – muokattuna – eri kysymyksiin ja lisätä olemassa olevaan tapauskohtaista ainesta.

Joskus on mahdollista lisätä avoin hakemus tapauskohtaisten kysymysten lisäksi, jolloin on tärkeää, että vastaa esitettyihin kysymyksiin ”puhtaalta pöydältä”, ilman toistoa.

Älä ota ”ceeveetä” lähtökohdaksi. Anna sen olla oma juttunsa. Sen sijaan kerro tarina itsestäsi. Sellainen, jota on helppo muokata tapauskohtaiseksi.

Kuljeta ajatusta ja tee ehjä kokonaisuus, jonka tajuaa – kerralla.

Hakemuksen rakenne

Tee kaikkesi, että saat avoimen hakemuksen mahtumaan yhdelle sivulle. Ansioluettelo voi olla pitkä, mutta avoimen hakemuksen kohdalla yli sivun hakemus luo helposti lukijalle psykologisen kynnyksen. Hassua, mutta totta.

Ajattele asioita lukijan näkökulmasta. Otsikkoon luonnollisesti työhakemus, haettava tehtävä ja organisaatio. Ensimmäisenä kannattaa kiittää mukavasta ja antoisasta juttutuokiosta tai taannoisesta toimenkuvan avaamisesta puhelimitse. Se, että lukija yhdistää ja muistaa sinut, ei ole vähäpätöinen asia.

Myönteinen assosiaatio laittaa sisäkaarteelle. Toki voi todeta, että innostus vain kasvoi puhelun myötä. Tällaisen siltaa rakentavan yhden tai kahden irtolauseen jälkeen – asiaan.

Kolme kappaletta ja yksi sivu on hyvä lähtökohta. Ensimmäisen kappaleen teema on: kuka puhuu ja missä tilanteessa tai miksi hakee?

Toisen kappaleen henki on ammatillinen elämänkaari menneestä nykyiseen.

Kolmannen kappaleen funktio on esitellä vahvuus- ja kehittämisalueitasi suhteessa haettavaan tehtävään.

Ensimmäinen kappale – persoona peliin

Kaikella voi olla vain yksi alku. Lähde kirjoittamaan ajatuksella, että yksikään lause ei anna syytä lopettaa lukemista. Lukijan mielessä pyörii, kuka puhuu ja miksi pitäisi lukea pidemmälle?

Kannattaa aloittaa lauseella, joka kertoo identiteetistäsi. Mikä on oma käsityksesi itsestäsi? Vaikkapa näin: ”Olen 23-vuotias tuleva sosionomi, spinning-ohjaaja ja ihanan lapinkoiran emäntä”.

Kannattaa laittaa persoonaa peliin.

Joku voi ajatella, että miten koira liittyy mihinkään, mutta tällaisissa varauksissa unohtuu muutama seikka. Et halua jäädä henkilönä etäiseksi. Niin ikään haastattelijat hakevat usein jotain henkilökohtaista tai kevyttä, jolla aloittaa haastattelu. Jään murtaminen on helpompaa siviilipuolen teemalla.

Ensimmäisessä lauseessa voi viitata myös perhe- ja ihmissuhteisin tai jättää ne pois. Makuasia. Jos on lapsia, vanhemmuus kannattaa toki mainita. Se on luonnollisesti keskeinen osa identiteettiä.

Toisessa lauseessa on luontevaa ryhtyä avaamaan omaa tilannetta tarkemmin. Vaikkapa siitä, että opiskelee Haaga-Heliassa, millaisella tutkintorakenteella, monettako vuotta ja milloin arvioi valmistuvansa.

Erilaisia näkemyksiä voi myös olla ikään ja sukupuoleen liittyvissä pohdinnoissa, mutta ydinajatus ensimmäisen lauseen kohdalla on oma käsityksesi itsestäsi ja identiteettisi kulmakivistä.

Omaa tilannetta voi avata myös muilta osin muutamilla virkkeillä. Vaikkapa mitä tutkinnosta puuttuu, käykö samalla töissä – esimerkkiä jatkaakseen vaikkapa näin:

”Päiväni ovat tiiviitä. Opiskelen kolmatta vuotta päätoimisesti ja käyn kahtena iltana viikossa vetämässä spinning-tunteja yrityksessä X. Arkeani auttaa naapurissa asuva tyttö, joka ulkoiluttaa koiraani koulupäivänsä jälkeen”.

Ensimmäisessä kappaleessa kannattaa myös avata hieman omia suunnitelmia ja kiinnostuksen kohteita. Keskeistä on myös osoittaa lyhyesti, että täyttää ns. minimikriteerit, mikäli niitä on. Ajatuksella, että ylittää riman, jotta voidaan ylipäätänsä harkita. Eli, millaisessa tilanteessa törmäsit ilmoitukseen, ja mikä siinä sai sinut erityisesti innostumaan.

Ensimmäinen kappale on ikään kuin valokuva sinusta, tilanteestasi ja arjestasi – ja innostuksestasi uuden mahdollisuuden edessä.

Toinen kappale – kerro uratarinasi

Perusidea on kronologisessa tarinassa – menneestä nykyiseen, mutta toisella kappaleella on myös muita funktioita. Ideana on avata ”ceeveen” siirtymät.

Esimerkiksi mikä sai sinut hakemaan juuri tiettyä opiskelu- tai työpaikkaa. Luonnollisesti tarinassa tulee olla opiskelu- ja työpainotus, mutta se voi olla myös elämänmakuinen.

Elämään mahtuu isoja muutoksia. Perhe saattaa muuttaa kouluiässä tai saatamme muuttaa aikuisina rakkauden perässä. Yksi pitkäaikainen harrastus voi päättyä ja toinen alkaa.

Äkkiseltään voi ajatella, että nuoren ihmisen elämässä ei ole vielä ehtinyt tapahtua ammatillisesti kovinkaan paljoa, mutta älä anna tämän haitata. Voit kuljettaa ajatuksen vaikkapa kouluajoista nykyhetkeen, keskeisiä muutoksia selostaen ja keskittyä sen jälkeen avaamaan vaikkapa muita tärkeitä seikkoja elämässäsi.

Esimerkkihenkilömme voisi vaikkapa kertoa, miten pitkäaikainen cheerleading-harrastus opetti saumatonta tiimityötä sekä ilojen ja surujen jakamista.

Älä siis kirjoita pelkästään helikopteriperspektiivistä, vaan tuo mukaan kokemuksellisuutta:

”Cheerleading oli tavattoman antoisaa, mutta samalla varsin sitovaa” – tai vaikkapa siitä, miten oman tiimin jäsenet olivat ehkä sittenkin tärkeämpiä kuin itse harrastus. Varttuneempi voi puolestaan maalata isommalla pensselillä laajempia kaaria, sillä detaljit löytyvät kuitenkin CV:stä.

Mieti hetki asiaa rekrytoivan henkilön näkökulmasta ennen kirjoittamaan ryhtymistä. Todennäköisesti tärkein yksittäinen tekijä koko haussa on kandidaattien sisältäpäin kumpuava ja pysyvä motivaatio – mutta sitä on samalla kaikkein hankalin arvioida. Haastattelija ei voi kysyä sitä suoraan, asetelma on vain sellainen.

Kokonaiskuva motivaatiosta muodostuu monista lähteistä. Toinen kappale on mahdollisuutesi ”myydä” motivaatiorakennettasi omin sanoin.

Pyri osoittamaan, miten eletty elämäsi, erilaiset valintasi ja elämäsi läpi kulkeva ”punainen lanka” johtaa (melko) suoraan haettavaan tehtävään. Miten olet ollut kiinnostunut tietyistä asioista jo pienestä pitäen, miten parhaimmat kokemuksesi liittyvät asioihin, jotka ovat keskeisiä myös haettavassa työssä. Ei tarvitse kuitenkaan teeskennellä kutsumusta, jos sellaista ei ole, eikä laskelmoida loputtomiin tai alleviivata yhteyksiä.

Ole aito. Luota lukijaan. Maraton kertoo kaikille itsensä johtamisesta. Älä vie oivaltamisen iloa.

Kolmas kappale – teroita keihäänkärkesi

Teemana on omat plussat ja miinukset, silmällä pitäen haettavan tehtävän kompetenssikriteerejä. Ensimmäisessä kappaleessa olisi hyvä kuitata lyhyesti osaamista riman ylittämisen näkökulmasta, kun taas viimeisessä kappaleessa näkökulman pitäisi olla enemmän hyvästä parhaaksi.

Eli millaiset seikat tekevät sinusta kaikkein parhaimman. Mieti, miltä hyvä näyttää tässä haettavassa tehtävässä. Miltä osin täytät saappaat ja miltä osin et?

Itse itseään koskevia myönteisiä adjektiiveja kannattaa välttää. Ne ovat yhtä katu-uskottavia kuin äitienpäiväpuhujan loppusanat.

Mieti sen sijaan, mistä olet saanut kiitosta töissä, opinnoissa ja harrastuksissa? Millainen työskentely ja tekeminen tulee sinulta helposti? Mistä olet motivoitunut?

Tässä kappaleessa voit myydä motivaatiotasi rivien välistä ajatuksella, että vaikka et saisi haettavaa työtä, tulet jatkossakin olemaan kyseessä olevien aihealueiden kanssa tekemisissä.

Esimerkkihenkilömme voisi vaikkapa tuoda esille, että hän aikoo näillä näkymin olla tekemisissä päihde- ja mielenterveyskuntoutujien kanssa koko työuransa ajan, tavalla taikka toisella.

Omista vahvuus- ja kehittämisalueista kertominen on kansalaistaito. Myy itsetuntemuksesi. Oletko lämminhenkinen ja tiimiorientoitunut vai päämäärähakuinen ja tulosorientoitunut?

On hyvin vaikeaa olla sataprosenttisesti molempia, ainakaan samaan aikaan. Molempiin liittyy lähtökohtaisesti hyvää ja huonoa – tilanteesta riippuen. Entä oletko tarkka, huolellinen ja varovainen vai spontaani, neuvokas ja ennakkoluuloton? Tässä vain muutama viitekehys.  

Tuo rohkeasti esille keihäänkärkesi, mutta myös esille se, miltä osin et välttämättä täytä saappaita. Se ei ole heikkouden osoitus. Päinvastoin. Kehittämisalueiden tai ”skill-gappien” jäsentäminen osoittaa realiteettitajua.

Ota mukaan myös aikajänne. Näissä tehtävissä voisin kantaa korteni kekoon heti, kun taas toisiin tehtäviin tai vaativampiin osa-alueisiin kasvaisin kokemuksen myötä. Mikäli et ole kertonut mitään siviilipuolen asioitasi, yleisistä kiinnostuksen kohteistasi tai muusta merkittävästä elämässäsi, lisää lause tai kaksi loppuun.

Esimerkkihenkilömme voisi vaikkapa avata tässä kirjallisuus- ja elokuvamakuaan tai kertoa eksoottisista kokkaustaidoistaan.

Lopussa voi olla hyvä kiteyttää tai laittaa jokin kohtelias seuraavan askeleen ehdotus, vaikka on selvää, että asiat etenevät työnantajan prosessin mukaan. Vaikkapa: ”Keskustelisin mielelläni tarkemmin yhteistyömahdollisuuksista.” Tai: ”Uskon, että olisin hyvä hommassa ja pidetty työkaveri.”

Luetuta hakemustasi toisilla. Kysy seuraavia asioita: Haluaisivatko he tavata sinut hakemuksen pohjalta? Kulkeeko ajatus? Käykö selväksi, miksi haet juuri kyseistä tehtävää? Miten tekstissä yhdistyy työ ja tyyppi? Vaadi rehellisyyttä ja tough love -henkeä.

Ja muista aitous…

Jos olisi jokin tapa, jolla tullaan kirjailijaksi, maailma tarvitsisi juuri niitä kirjailijoita, jotka eivät tätä tapaa olisi noudattaneet. Sama saattaa päteä myös työhakemuksiin. Näitä ohjeita ei tule noudattaa orjallisesti, mutta ajattelun aihiota niissä on.

Ole ainutkertainen, vailla turhaa itsetehosteisuutta.

Soveltuvuustutkijana tiedän, että aitous puree sekä hakemuksissa että haastatteluissa. Sellaiset hakemukset heräävät eloon ja ne haluaa laittaa huolella talteen.

4 vastausta aiheeseen “Herätä halu tavata – miten teet houkuttelevan vapaamuotoisen työhakemuksen?”

Cheers Pekka, toivottavasti tekstistä on apua. Zemppiä työnhakuun; pidän peukkuja!

Kiitos Tiina! Hakemusremppa kannattaa usein ja eri versioita on hyvä luetuttaa laajalti, sillä sävyillä on väliä. Tee siitä itsesi näköinen. Ajattele, että kaikki tiet vievät Roomaan, jos vain lukijan ajatus kulkee. Zemppiä & peukkuja!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.