Kategoriat
kohtaanto työelämä työmarkkinat Yleinen

Yhdessä olemme vahvoja  – Ukraina tarvitsee meidän kaikkien apua

Muistatko, mitä ajattelit Ukrainasta ennen viime helmikuuta? Mitä tunsit, kun kuulit Venäjän hyökkäyksestä? Minä muistan kauhun ja epäuskon. Miten tämä voi tapahtua Euroopassa vuonna 2022? Järkytyksen jälkeen nousi halu toimia: miten voin auttaa – viranomaisena ja suomalaisena?

Kirjoittaja: Mika Salo, palvelujohtaja, Uudenmaan TE-toimisto

Minä ja läheiseni tunsimme syvää empatiaa ukrainalaisia kohtaan. Syntyi välittömästi halu auttaa kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia: naisia, lapsia ja vanhuksia, kun ukrainalaiset puolustavat maataan. Tiedän hyvin monen muunkin, niin Suomessa kuin ympäri maailmaa, tunteneen samoin.

Tunnistin kohtalonyhteyttä meidän suomalaisten ja ukrainalaisten välillä, kun tietoisuus järkyttävistä tapahtumista karttui: Kansallinen herääminen 1800-luvun loppupuolella ja itsenäistyminen Venäjän vallankumouksen seurauksena.

Toiselle itsenäistyminen onnistui pysyvänä menestystarinana, toisen haaveet murskattiin tuolloin nopeasti ulkovaltojen toimesta.

Seuraava yhteinen muistijälkemme ajoittuu eri aikoihin, mutta niissä on paljon pelottavan tuttua. Suomi vuonna 1939 ja Ukraina vuonna 2022. Suomalaisten yhteinen muisti noilta vuosilta jätti voimakkaan ja kansaa syvästi yhdistävän muistijäljen toisen valtion toiminnan epäoikeudenmukaisuudesta.

Olemme saman äärellä Euroopassa nyt vuonna 2022, syvässä tyrmistyksen ja epäoikeudenmukaisuuden tunteessa. Eivätkö ihmiset saa olla ja elää haluamallaan tavalla, demokraattisessa ja järjestäytyneessä yhteiskunnassa?

Muistijälki liittyy myös evakkoihimme vuosina 1940 ja 1944, kun Suomi asutti satojatuhansia ihmisiä maamme luovutetuilta alueilta, kun he joutuivat pakenemaan kodeistaan. Silloin evakkojen auttaminen ymmärrettiin yhteiseksi kansalliseksi tehtäväksemme.

Tätä samaa henkeä olemme kokeneet nyt Euroopassa ja koko maailmassa. Autamme yhdessä hädänalaisessa asemassa olevia ihmisiä tarjoamalla heille matkaa pois sodan jaloista, tarjoamalla heille majoitusta ja apua sekä henkiseen että aineelliseen turvallisuuteen.

Meitä kaikkia tarvitaan

Mitä jokainen meistä voi tehdä kantaaksemme kortemme kekoon?

Meidän tulee seurata luotettavia tiedotuskanavia ja nähdä vaivaa sen eteen, että meillä on mahdollisimman hyvä tieto siitä, mitä maailmalla tapahtuu. Tämä vaatii medialukutaitoa ja valmiutta tarkastella asioita positiivisella kriittisyydellä.

Mahdollisuuksien mukaan kannattaa olla mukana hyväntekeväisyystyössä tai antaa omaan taloudelliseen tilanteeseensa sopiva lahjoitus luotettaville järjestöille.

Koen työni puolesta olevani erityisasemassa, koska TE-toimistossa saamme joka päivä auttaa asiakkaitamme. Tätä työtä teemme myös Ukrainasta Suomeen saapuneiden pakolaisten kanssa. Siksi koenkin parhaiten auttavani tekemällä työtäni juuri niin hyvin kuin sen osaan.

Sotauutisten tulvan keskellä on helpottavaa auttaa ihmistä edessäsi, pyrkiä löytämään vanhan elämänsä menettäneelle jalansija uuteen ja toimeentulo yhteistyössä muiden viranomaistahojen kanssa.

Tätä yhteistyötä tulee yhä tiivistää, ja varmistaa, että ukrainalaiset saavat kaipaamansa turvan, tuen ja tiedon kaikkialla Suomessa.

Ei liene liioiteltua todeta, että jokaisen viranomaisen ja kansalaisen aktiivisuutta ja työpanosta tarvitaan pitämään maamme itsenäisenä vakaana ja toimintakykyisenä jatkossakin.

Myös kykymme auttaa muita on pitkälti riippuvainen siitä, miten yhteisenä rintamana seisomme demokratiaa uhkaavien voimien edessä.

Luotan, että meissä on valmiutta toimia yhteisen hyvän nimissä suurenkin inhimillisen tragedian edessä. Tämän on suomalaisten auttamishalu osoittanut todeksi tänä keväänä.

Kuulemani lausahdus pysäyttää juuri tässä hetkessä: ”Pahan voitto edellyttää vain, että hyvät eivät tee mitään!”

Nyt on juuri se hetki, jolloin me kaikki voimme toimia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.