Työtä näkyvissä
Emme useinkaan toimi arjessamme järkevästi. Elämme tyhmyyttämme sekä yli varojemme että maapallon kantokyvyn. Emme priorisoi vaan yritämme hotkaista to do -listamme kertahaukulla, vaikka järkemme ääni muuta väittäisi. Arkijärkisyys on työelämän käytännönläheinen monitoimityökalu kaikille meille, joita mielihalumme ja tunneimpulssimme johdattelevat mielivaltaisesti sinne tänne. Arkijärkisyys on saranahyve, jonka varassa seisoo paitsi hyvä työelämä myös hyvä elämä.
TE-toimisto tunnetaan työttömien palveluista. Monet yrittäjät eivät tiedä, että palvelemme myös heitä monenlaisissa tilanteissa. Ilmaiseksi! Varsinkaan pienyrittäjällä ei usein ole aikaa etsiä ja selvittää, mistä saisi neuvoja akuutissa asiassaan. Kannattaa ottaa yhteyttä Yrityspalveluihimme – useimmiten vastauksen saa heti.
Muutos on osa nykyajan työmarkkinoita. Yritykset elävät kilpailussa, ja samalla, kun joku kasvaa, toinen menettää asiakkaita. Kolmas sopeutuu uuteen tilanteeseen uudistamalla rakenteitaan, tuotevalikoimaansa, etsimällä uusia markkinoita, toisin sanoen: hakemalla uutta suuntaa. Kaikki se tarkoittaa muutoksia myös yrityksen henkilöstölle – jotain osaamista tarvitaan lisää, toista vähemmän. TE-toimisto on apunasi kaikissa työmarkkinoiden turbulensseissa.
Työnhaussa mieli menee helposti asioiden edelle, ja asioihin tulee lähes automaattisesti liittäneeksi sellaisia merkityksiä, jotka eivät niihin kuuluu. Liikkuvia osia riittää, epävarmuutta on ilmassa ja työhaastattelun kuuluukin vähän jännittää. Avainasia on kuitenkin pitää asiat simppelinä ja keskittyä omaan tekemiseen. Muut vaikuttavat tekijät kannattaa tiedostaa ja ottaa lähtökohtaisessa suhtautumisessa huomioon – jotta ne voi haastattelutilanteessa unohtaa.
Lapsuusajan perheen tarinalla on suuri merkitys siihen, millaiseksi elämä muotoutuu aikuisuudessa ja vaikkapa millaiseen työhön hakeutuu. Moni evakkoperheen lapsi on työssä, jossa voi auttaa toisia. Itse olen työskennellyt TE-toimistossa. Perehdyin evakkojen lasten elämään väitöskirjassani ja nyt kirjoitin aiheesta tietokirjan Evakkojen perilliset: keitä me olemme, minne me kuulumme. Evakkojen lasten elämässä Karjalan valot ja varjot näkyvät elämänmyönteisyytenä, auttamishaluna ja luovuutena mutta myös suruna, jonkinasteisena juurettomuutena ja riittämättömyyden tunteena. Tutkimalla evakkojen lasten lapsuudenkokemuksia opin ymmärtämään paremmin myös omaa lapsuuttani kaksikulttuurisessa kodissa, jossa isä oli savolainen ja äiti karjalainen.
Viime viikonloppuna Pasilan virastotalossa todistettiin demokratian toteutumista tavanomaista virantoimitusta huomattavasti laajemmin. Virastotalossa toimii tavallisesti muun muassa Väylävirasto ja Maanmittauslaitos, Uudenmaan TE-toimisto. Viikonloppuna sinne kokoontui yli 600 henkeä, jotka ilmoittauduttuaan ovella asettivat rinnuksiinsa Uudenmaan vaalipiirin nimikyltin ja istuivat odottamaan ääntenlaskennan alkua. Olen ollut mukana liki 15 vuotta.
Ihmisellä on tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi – myös työpaikallaan. Pelkkien suoritusten sijasta meidän olisi aika pysähtyä näkemään hyvää toisissamme. Omien ja työtovereiden vahvuuksien tunnistaminen ja ääneen sanoittaminen ovat nykyelämän työelämätaitoja, joilla voidaan vaikuttaa aktiivisesti yksilön hyvinvointiin ja ammatilliseen kehittymiseen. Kevään aikana tulemme TE-palvelujen sisällä kehittymään hyveiden avulla ja sopimaan palautteen antamisen käytänteistä.
Mielestäni alamme olla valmiita viskaamaan luurangot ja turhat auktoriteetit kaapeista ja luottamaan dialogiseen perehdytykseen. Dialogisella tai perehtyjälähtöisellä perehdytyksellä tarkoitetaan perehdytysprosessia, jossa vuorovaikutuksessa kehitytään yhdessä paremmiksi organisaation tavoitteiden toteuttajiksi. Tämä vaatii muutoksen hyväksymistä ja uuden opettelua. Sopeutumista vaaditaan etenkin perehdyttäjältä ja organisaatiolta. Perehtyjälähtöinen perehdytys harjaannuttaa meitä myös kohtaamaan paremmin muuttuvan työelämän haasteet.
Turkissa äitiys tuo vastuuta kuten missä tahansa muuallakin mutta myös melkoisesti valtaa. Mielipiteen tueksi riittää väittelyissä, että olet äiti, joten sinä tiedät. Asuessani Turkissa nautin suunnattomasti, miten helppoa oli liikkua käärön kanssa suurkaupungissa. Palatessani työelämään jouduin kuitenkin venymään äärimmilleen, sillä Turkissa työpäivät ovat pitkiä ja suunnitelmat muuttuvat jatkuvasti. Vanhempien vapaiden tasapainottamisesta ei Turkissa ole juurikaan keskusteltu, vaan keskustelu on keskittynyt lähinnä äitiysvapaan pidentämiseen ja julkisen sektorin päivähoidon ongelmiin.
Työelämämme on vikaantunut. Kiusaaminen, happiköyhä työilmapiiri sekä kehnonpuoleinen esihenkilötyö nakertavat jaksamistamme, eikä työpäivästä tahdo palautua riittävästi edes vapaa-ajalla. Miten ihmeessä näin on päässyt käymään? Aikana, jona jokainen omanarvontuntoinen organisaatio on listannut arvonsa kaiken maailman nähtäviksi? Abstraktin arvopuheen tueksi työyhteisöissä kaivataan nyt konkreettisia hyveitä.