Kirjoittaja: Marika Koski, asiantuntija, Uudenmaan TE-toimisto
Omassa työnhaussa kannattaa lähteä liikkeelle perustan luomisesta. Tämä tarkoittaa osaamisen ja persoonallisuuden hahmottamista. Työnhaku on tuloksekkaampaa, kun tiedostaa osaamisensa ja tunnistaa, millaisiin tehtäviin oma persoona sopii parhaiten.
Esimerkiksi vaikka esihenkilöasema kiinnostaisikin kovasti vaikutusmahdollisuuksien takia, siihen ei välttämättä ole fiksua hakea, jos ei aidosti koe paloa ihmisten johtamiseen.
Netti on pullollaan erilaisia testejä osaamisen tunnistamisen ja persoonallisuuden hahmottamisen avuksi (Katso Liite 1 blogin lopusta).
Lisäksi kannattaa hyödyntää kollegoiden ja ystävien näkemyksiä siitä, millaiset tehtävät heidän mielestään sopivat tai eivät sovi sinulle ja miten he kuvailisivat persoonaasi.
Jos pelkäät hukkuvasi hakemuspinoon, herätä rekrytoijassa tunteita
Työnhaun strategioita varten kannattaa selvittää oma työmarkkina-asema suhteessa haettuihin työtehtäviin.
Jos hakemiisi työpaikkoihin on vaikeaa päästä, kannattaa panostaa piilotyönhakuun (Liitteestä 1 blogin lopusta, löytyy Piilotyöpaikkojen hakemisen pikaopas), valjastaa avuksi henkilöstöpalvelualan yritykset, pyrkiä herättämään rekrytoijassa tunteita sekä panostaa aktiiviseen ja systemaattiseen työnantajien kontaktointiin.
On parempi ottaa riskiä ärsyttävyydestä kuin olla neutraali. Esimerkiksi itse olen päässyt haastatteluun kirjoittamalla kolme syytä, miksei minua kannata palkata. Jos haluaa Ingalsin Lauran kiltisti tottelemaan, minusta kannattaa pysyä kaukana.
Jos taas osaamistasi vaativia paikkoja on tarjolla paljon, voit keskittyä avoimien työpaikkoja hakuun ja kontaktoida työnantajia enemmän itselle sopivalla tavalla. Puhelu työnantajalle voi säästää hakemuksen kirjoittamisen vaivalta.
Monesti työnhakijalla on enemmän osaamista ja sanottavaa, kuin rekrytoivalla taholla on oleellista kuulla. Tästä syystä on hyvin tärkeä kiteyttää osaaminen selkeiksi ja vakuuttaviksi kokonaisuuksiksi.
On hyvä käyttää selkeitä rakenteita ja käytännön esimerkkejä. Kaikki tieto, joka ei vastaa kysymyksiin: Miten kyseessä oleva osaamineni hyödyttää työnantajaa ja miten erotun positiivisesti hakijana muiden joukosta, on turhaa.
Omaa osaamista kannattaa tuoda esiin muutenkin kuin perinteisillä työnhaun asiakirjoilla. CV:n voi laittaa visuaaliseen muotoon osaksi ilmaisessa taitto-ohjelmassa Canvassa.
Lisäksi voi hyödyntää video-CV:tä ja rekrytointitapahtumia. Voit luoda työnhakuprofiileja erilaisille sivustoille kuten Työmarkkinatorille. Äläkä unohda sosiaalista mediaa, jossa työnhaussa paras on LinkedIn.
Työnantajan vastaamattomuus johtuu kiireestä, ei sinusta
Netissä on lukuisia erilaisia työpaikkailmoitussivustoja, joista jokaisella on hieman eri profiili ja ne sopivat erilaisille työnhakijoille.
Esimerkiksi Duunitori.fi soveltuu etenkin duunareille, koska sieltä löytyy toimialakohtainen haku ja työnantajat saavat sinne ilmaiseksi esille työpaikkailmoituksia.
Oikotie.fi -sivustolla on enemmän asiantuntijatyötehtäviä. Myös sellaisia työpaikkoja on enemmän, joita ei ole TE-palveluiden Työmarkkinatorilla esillä.
Tekoälyä hyödyntäviä sivustoja ovat Työmarkkinatori ja LinkedIn. Sivustot ehdottavat sopivia haettavia työpaikkoja oman profiilin ja kiinnostusten kohteiden mukaan.
Piilotyönhaussa kannattaa hyödyntää toimialaan liittyvää uutisointia ja työnantajajärjestöjen nettisivuilta usein löytyviä jäsenluetteloita. Esimerkiksi voit tutustua Teknologiateollisuuden tai Henkilöstöalan järjestöjen jäsenlistauksiin.
Työnhaussa kannattaa panostaa hakemusten lisäksi työnantajan kontaktointiin. Se osoittaa motivaatiota ja auttaa nimeäsi jäämään työnantajan muistiin.
Varsin paljon puhutaan siitä, että turhaan kontaktointi ei kannata, vaan se työllistää rekrytoijia, joka saattaa aiheuttaa jopa haittaa rekrytointiprosessissa.
Toisaalta rekrytoijalla on niin valtava määrä hakijakontakteja viikossa, että on enemmän kuin todennäköistä, että jokunen työnhakija putoaa aktiivisen muistin ulkopuolelle.
Esimerkiksi työskennellessäni rekrytoijana minulla oli hirmuinen määrä kontakteja. Välillä kännykässä vilkkui yli 100 vastaamatonta tekstiviestiä. Poissaolopäivän jälkeen puhelimessa odotti noin 30 vastaamatonta puhelua ja haastattelin yli 30 hakijaa viikossa.
Tällaisissa kohtaamismäärässä muistuttelu kiinnostuksesta tehtävää kohtaa on mielestäni paikallaan.
Tarkoitus ei ole piinata vaan positiivisella tavalla kertoa omasta olemassaolosta ja halusta työskennellä kyseisellä työnantajalla. On hyvä kysyä sopivasta ajasta jutella tai laittaa positiivissävytteisiä viestejä, joihin ei tarvitse välttämättä vastata.
Iso osa hakijoista kokee sen, ettei hakemuksen jättämisen jälkeen kuulu mitään. Vaikka kyseessä on kaikkea muuta kuin hyvän työnantajamielikuvan luominen, on ilmiö niin yleinen, ettei siitä kannata suivaantua vaan yrittää löytää empatiaa kiireisiä rekrytoijia kohtaan ja muistutella omasta olemassaolosta.
Ei kannata luovuttaa, ennen kuin on saanut vastauksen ja palautetta siitä, mihin työnhakua kannattaa suunnata, jos ei kyseiselle työantajalle.
Työnantajat eivät aina ota huomioon työnhakuun käytettävän ajan rajallisuutta. Olen työnhakijana huomannut, että jos rekrytoijalle soittaa ja kysyy, kannattaako hakemusta laittaa, kun tämä osaaminen puuttuu, on vastaus: ”Aina kannattaa hakea” ja syynä kielteiseen rekrytointipäätökseen on juuri se, että sinulla ei ole tätä osaamista, jonka kerroit jo puuttuvan.
Rekrytoijat pyytävät laittamaan hakemuksen, koska suuret hakijamäärät näyttävät hyvältä ei välttämättä siksi, että he aidosti uskovat sinun saavan työpaikan.
Työnhaun oikeanlainen kohdentaminen jää siis usein hakijan vastuulle.
Haastattelun onnistuminen on ensisijaisesti haastattelijan vastuulla
Jossain vaiheessa varmasti koittaa se päivä, kun hakemuksesi tuottavat tulosta ja pääset työhaastatteluun. Tärkeintä, mitä haastatteluun valmistautumisessa pitää muistaa on tämä: Haastattelun onnistuminen on ensisijaisesti haastattelijan vastuulla.
Haastattelusta ei haeta parasta haastateltavaa vaan parasta työntekijää.
Inhimilliset asiat kuten pieni jännitys tai sanojen meneminen sekaisin jonkun asian kohdalla eivät ratkaise työnhakua. Toki jos haastattelijan ammattitaito ei ole kohdallaan, työpaikan saa useimmin itsevarmat ihmiset, jotka hymyilevät.
Niin hakijoissa kuin haastattelijoissa, on jos jonkinmoista persoonaa. Oman kokemukseni mukaan tyypittelisin rekrytoijia leikkimielisesti seuraavasti:
Ihmisläheiset, jotka ovat työssä siksi, että saavat tavata paljon ihmisiä ja auttaa muita. Tympääntyneet, jotka ovat väsyneet ihmisten epäluotettavuuteen ja mahdottumuuteen ja siinä sivussa jopa työhönsä. Narsistit, jotka pitävät rekrytointiin liittyvästä vallasta ja ovat hyvin persoja kehuille. ”Terveen” ennakkoluuloiset, jotka pitävät jokaista aukkoa CV:ssä riskinä ja yrittävät etsiä kaikkia mahdollisia ongelmia.
Näistä mikä tahansa yhdistelmä saattaa tulla vastaasi haastattelussa, joten kannattaa varautua aitoon kiinnostukseen itseäsi kohtaan, kertomaan asiat täsmällisesti ilman turhaa jorinaa, kehumaan haastattelijaa ja tekemään riskianalyysin itsestäsi ja opetella selittämään kaikki asiat parhain päin.
ÄLÄ KOSKAAN hauku edellistä työnantajaasi, ellet ole aivan varma, että rekrytoija osaa käsitellä kertomaasi tietoa oikein. ÄLÄ HÄPEÄ TAI OSOITA EPÄVARMUUTTA itseäsi kohtaan, vaan kerro virheesi ylpeästi oppimiskokemuksena.
Suurimmalle osalle hyvä valmistautuminen työhaastatteluun antaa varmuutta. Potentiaalisia haastattelukysymyksiä kannattaa tutkailla netistä ja miettiä valmiiksi vastauksia niihin. Pukeutumiseen mallia kannattaa ottaa yrityksen nettisivuilta tai somesta.
On hyvä valmistautua myös kysymään haastattelijalta kysymyksiä työpaikasta. Erityisesti kannattaa miettiä kehuvia kysymyksiä, joihin haastattelija pääsee kertomaan omista tai työpaikan onnistumisista. Näin keskusteluun tulee positiivinen tunnelma, joka liitetään sinuun.
Lisäksi voi olla hyvä varmistaa haastattelijalta lopuksi, millainen mielikuva persoonastasi ja osaamisestasi jäi haastattelun perusteella. Näin saat tärkeää palautetta, oletko osannut viestiä asioita haluamallasi tavalla ja toisaalta myös mahdollisuuden korjata virheellisiä mielikuvia.
Jälkikäteen on hyvä kiittää haastattelusta viestillä.
Lähes jokainen työnhakija kokee pelkoa siitä, ettei kelpaakaan
Usein ennen työpaikan löytymistä joutuu kohtaamaan lauseen: ”Valitettavasti valintamme ei kohdistunut sinuun”. Pettymys tuntuu ja saakin tuntua.
Ensin tärkeintä on purkaa tunnereaktio itselle sopivalla tavalla kuten lenkillä, hieronnalla tai kikatteluhetkellä kaverin kanssa.
On hyvä muistaa, että työttömyys on yhteiskunnallinen ongelma eikä koskaan johdu ainoastaan hakijasta itsestään.
Tutkimusten mukaan työmarkkinoilla esiintyy syrjintää niin ikään sukupuoleen, ulkonäköön kuin etniseen taustaan liittyen. Syrjintä ei ole syrjityn vika vaan ympäröivän yhteisön, joka sallii sen tapahtua.
Tälle vastapainona on hyvä muistaa, että tutkimusten mukaan monimuotoiset työyhteisöt ovat tuottavampia kuin työyhteisöt, jossa asioita katsotaan samanlaisesta elämänkokemuksesta käsin.
On siis ainoastaan järkevää palkata ihmisiä erilaisilla taustoilla ja fiksut rekrytoijat tiedostavat sen.
Kun itsesyytökset ja kelpaamattomuuden tunne on käsitelty, on hyvä ottaa yhteyttä rekrytoivaan yritykseen ja kysyä, miksi ei tullut valituksi ja miten voisi jatkossa parantaa mahdollisuuksiaan työllistyä heille.
Keskustelussa on hyvä muistaa, että myös suurin osa rekrytoijista on pahoillaan, ettei ole voinut palkata kaikkia hyviä hakijoita. Siksi he mielellään auttavat hakijaa eteenpäin työnhaussa, antavat palautetta ja ideoita työpaikoista ja koulutuksista, joihin voisi hakeutua.
Ja mikä sen parempi aloitus uuden potentiaalisen työnantajan kanssa kuin: ”Rekrytoija x työnantaja x ajatteli, että voisin sopia teille töihin. Miten voisimme edetä?”