Mielenrauhaa organisaatiouudistusten myllerryksissä – Surutyö opastaa uuteen alkuun

Kirjoittaja: Juho Ålander, palveluvastaava Uudenmaan TE-toimisto

Työelämässä muutos on jatkuvaa, ja tämä on ollut arkea myös TE-hallinnossa, jossa itse työskentelen palveluvastaavana huolehtimassa oman alueeni aulapalveluiden toiminnasta. Viime vuosiin on mahtunut lukuisia eri muutoksia.

Koronatilanne pakotti koko organisaation järjestäytymään uudelleen asiakasmäärien valtavan kasvun takia. Samalla opeteltiin töiden tekemistä lähes pelkästään etänä.

Työllisyyden kuntakokeiluiden alkaminen vuotta myöhemmin toi mukanaan organisaatiouudistuksen, jossa toimialatiimeihin järjestäytyminen vaihtoi melkein kaikkien esihenkilöt ja tiimien koostumuksen.

Viime vuonna otettiin vielä käyttöön uusi asiakaspalvelumalli, joka laittoi niin teknisiä järjestelmiä kuin lakipykäliäkin kokonaan uuteen uskoon. Muutoksia ja niihin sopeutumista on siis riittänyt.

Nyt olemme kuitenkin matkalla kohti jotain vielä suurempaa muutosta, kun työllisyyspalvelut ovat suurelta osin siirtymässä kuntiin vuoden 2025 alussa.

Samalla vaihtuvat meidän kaikkien työnantajat, työtehtävät saattavat vaihtua ja tiimit menevät kokonaan uusiksi. Oikeastaan ainoa taattu asia muutoksessa on se, että työllisyyttä hoidetaan jatkossakin ja töiden jatkuvuus jossakin on taattu.

Surutyö kertoo siitä, että työssäni on minulle paljon arvokasta ja tärkeää.

Muutokset herättävät väistämättä monenlaisia tunteita aina hämmennyksestä ja epävarmuudesta intoon ja epätoivoon. Itsessäni ja kollegoissani tuleva muutos on herättänyt tunteita laidasta laitaan, niin turhautumista kuin odotustakin, epävarmuutta ja aiemmin mainittua ärtymystäkin.

Minulla tässä kohtaa päällimmäisiksi nousivat suru ja luopuminen. Halusin myös pysähtyä hetkeksi niiden äärelle. Sinänsä negatiivisen kuuloisia tunteita ei mielestäni pidä sekoittaa muutosvastarintaan tai kielteiseen suhtautumiseen uusia asioita kohtaan, vaikka ne voivat näyttäytyä samalla tavoin.

Surutyön ja luopumisen käsittelyn tarve kertoo kuitenkin enemmän nykyisestä ja menneestä kuin tulevasta. Se kertoo siitä, että nykyisessä on jotakin minulle ja meille arvokasta ja tärkeää.

Olen tehnyt koko valmistumisen jälkeisen työurani TE-hallinnossa ja työskennellyt eri tehtävissä kolmessa eri TE-toimistossa.

Reilun vuosikymmenen aikana hallinnosta on muodostunut minulle henkinen koti ja valtion virkamiehenä toimimisesta osa identiteettiäni.

Olen tavannut lukuisia hyviä tyyppejä, saanut olla tekemässä merkityksellistä työtä loistavien työkavereiden kanssa. Olen ollut mukana rakentamassa organisaatioita, tiimejä ja kulttuuria, joista saa todella olla ylpeä.

Ei siis ole mitenkään yllättävää, että tulossa oleva muutos vaatii minulta työstämistä. Vaikka muutos toisi mukanaan paljon hyvää, muuttuu samalla tai katoaa väistämättä moni minulle erittäin merkityksellinen asia.

Keskusteluja kollegoiden kanssa ja pitkiä kävelylenkkejä

Surutyö – luopumisen ja muiden muutokseen liittyvien tunteiden käsittely, tarjoaa meille mahdollisuuden sen oivaltamiseen, mikä nykyisessä on hyvää ja mikä todella on tärkeää. Näin se tarjoaa meille myös mahdollisuuksia muutoksessa.

Kun itselle tärkeät ja merkitykselliset asiat ovat selvillä, voimme kiinnittää niihin huomiota ja pyrkiä säilyttämään niitä muutoksessa ja tuomaan mukanamme uuteen.

Muutokseen liittyvien tunteiden käsittely on myös välttämätöntä , jotta pystymme ottamaan muutoksen vastaan ja orientoitumaan kohti uutta.

Joskus jo tunteiden nimeäminen auttaa alkuun. Näin kävi ainakin omalla kohdallani: olotila ja suhtautuminen lähti helpottamaan heti oivallukseen jälkeen.

Sen jälkeen asian käsittely on tarkoittanut minulle keskusteluja kollegoiden kanssa, itsetutkiskelua ja pitkiä kävelyjä Espoon keskuspuistossa. Olen myös tietoisesti annostellut saamaani uutta informaatiota muutoksesta ja antanut näin tunteille tilaa.

Älä huku informaatioon

Tilan ottaminen muutokseen liittyvän informaatiotulvan keskellä on vaatinut ainakin minulta tietoista päätöstä. Saamme jatkuvasti valtavasti informaatiota, vaikka monet asiat ovatkin vielä epäselviä.

Uusi informaatio ja jatkuva tiedottaminen herättävät kuitenkin meissä aina tunnereaktioita, jotka helposti vievät aikaa ja tilaa syvemmältä pohdiskelulta. Tunnereaktion vallassa on usein vaikea tutkiskella sitä, mitä oikeastaan tunteekaan ja miksi.

Toivonkin, että saamme ja osaamme kaiken tämän myllerryksen keskellä ottaa aikaa reagoimisen sijaan muutoksen herättämien tunteiden käsittelylle.

Haastaisinkin meitä kaikkea pysähtymään hetkeksi muutoksen herättämien tunteiden äärelle.

Miettimään, mikä tunteita herättää ja mitä niiden takaa löytyy. Hahmottamaan, mikä itsellemme on tärkeää ja minkä säilymisestä ja siirtymisestä uuteen haluamme huolehtia.

Paluu legojunaratojen ääreen

Kevään pohdintojen jälkeenkin on tulevassa muutoksessa minullakin varmasti vielä paljon työstettävää. Aion jatkossakin pysähtyä omien tunteideni äärelle ja ottaa rauhassa aikaa niiden käsittelylle, tunnistaa ja kohdata ne.

Huomaan kuitenkin oman asenteeni muuttuneen myönteisemmäksi ja saavuttaneeni asiassa ainakin jonkinlaisen mielenrauhan.

Nyt pystyn taas keskittymään lasten kanssa legojunaratojen rakentamisen äärellä ja lukuhetkissä ja ohjeistamisen sävykin pysyy vähän ystävällisempänä, niin kotona kuin töissäkin.