Työelämässä ei tarvitse pärjätä yksin – Löydä oma tapasi verkostoitua

Kirjoittaja: Jenni Vihtkari, asiantuntija Uudenmaan TE-toimisto

Lomautettu rakennustyöntekijä printtaa ansioluettelonsa ja kertoo lähtevänsä työmailta kysymään töitä. Hän tuplaa mahdollisuutensa soittamalla vanhoille työkavereille ja entisille työnantajille. 

“Niin mä aina oon löytänyt töitä”, mies kertoo minulle asioidessaan TE-toimiston aulatilassa.

En voinut kuin hämmästellä hänen mutkatonta asennetta verkostojen käyttöön osana työnhakua.

En tiedä, miten miehen lopulta kävi, mutta olisipa minulla edes ripaus hänen asenteestaan.

Verkostoituminen on oikeastaan aika arkinen juttu, ja sitä pidetään nykyisin yhtenä työelämän taitona. Verkostoituminen tarkoittaa kykyä luoda työelämän ihmissuhteita. 

Verkostot eivät ole ihan vähäpätöinen juttu, sillä arviolta vain 20 prosenttia työpaikoista on julkisessa haussa. Eli jopa 80 prosenttia on piilotyöpaikkoja, jotka työnhakijan tulee osata löytää itse.  

Haastattelin viime syksynä Aalto yliopiston johtamisen professoria Marjo-Riitta Diehlia. Hän on kansainvälisesti ansioitunut tutkija, joka on tutkinut muun muassa naisten työelämäverkostoja.  

Diehl määrittelee verkostot vakiintuneisiin sosiaalisiin suhteisiin. Ne perustuvat luottamukseen, lojaalisuuteen, solidaarisuuteen ja keskinäiseen tukeen. Hän kuvaa verkostoitumista ihmiselle luontaisena toimintana, jota tehdään jatkuvasti opiskelijayhteisöissä, työpaikoilla tai harrastustoiminnan kautta.

Verkostoista voi saada esimerkiksi tukea palkkaneuvotteluihin tai vertaistukea samassa elämäntilanteessa olevilta.

Verkostoista hyötyy, jos niitä kehtaa käyttää

On olemassa kahdenlaisia verkostoja: muodollisia ja epämuodollisia. Muodollisiksi voidaan kutsua sellaisia, joiden ympärille perustetaan virallista ja järjestäytynyttä yhdistystoimintaa.

Vastaavasti entiset kollegat tai opiskelijayhteisön jäsenet muodostavat epämuodollisen verkoston.

Kiinnostavinta tässä on se, että naisten ja miesten verkostoituminen tapahtuu vähän eri tavalla. Karkeasti jaoteltuna naiset perustavat verkostoituakseen yhdistyksiä ja tapaamiset keskittyvät käsiteltävän teeman ympärille.

Miehillä verkostoituminen tapahtuu arkisten tilanteiden kautta. Uusia kontakteja luodaan esimerkiksi työyhteisössä ja suhteita syvennetään saunomisen tai vaikkapa golfaamisen lomassa.

Ei ole olemassa mitään yhtä oikeaa tapaa verkostoitua.

Naiset myös alikäyttävät verkostojaan.

Marjo-Riitta Diehl pitää erityisesti harmillisena sitä, että naiset ovat liian vaatimattomia sen suhteen, mitä kaikkea tietoa ja osaamista he voisivat verkostoilleen tarjota.

Naiset myös alikäyttävät verkostojaan. Tutkimusten mukaan yksi keskeinen syy piilee siinä, että verkostojen käyttö koetaan naisten keskuudessa jollakin tapaa moraalisesti kyseenalaiseksi.

Tunnistan myös itse tuon lievän moraalipaniikin pistoksen sydämessäni, jos haluan tutustua johonkin ihmiseen ensisijaisesti ”vain työmielessä” ja ajatuksena laittaa seuraavana päivänä kontaktipyyntöä linkkarissa menemään. Tai puhumattakaan siitä, että soittaisin jollekin vanhalle opiskelukaverille ja kalastelisin jotain työnhakuvinkkejä.

Sen sijaan olen monet kerrat auttanut toisia löytämään työpaikkoja tai jakanut vinkkejä kuitenkaan iskemättä heihin ikävän ihmisen leimaa. 

Meillä Suomessa on vahva yksinpärjäämisen kulttuuri. Kaikki ongelmat pitäisi ratkoa yksin. Apua pyydetään vasta, kun jalat ovat syvällä mudassa.

Miksi halu pärjätä yksin koskettaa erityisesti naisia?

Mitään syväanalyysia minulla ei ole omasta tai kokonaisen naissukupuolen toiminnasta ei ole valitettavasti antaa.

Ainakin omalla kohdallani avun pyytämiseen liittyy edelleen häpeää ja kasvojen menettämisen pelkoa: entä, jos tulenkin torjutuksi?

Someaika luo uudenlaisia verkostoja

Someaikakausi on muuttanut naisten verkostoitumista. Etenkin nuoret ja korkeasti koulutetut naiset ovat ruvenneet perustamaan työelämäverkostoja sosiaalisen median kanaville, yleensä Facebookiin, ammatillisen kehittymisen ja urasuunnittelun tueksi.

Sosiaalisen median verkostoryhmät ovat madaltaneet naisten kynnystä avun pyytämiselle ja uusien suhteiden solmimiselle. Ryhmien kautta naiset ovat pystyneet luomaan uusia ammatillisia suhteita yli ammattirajojen ja paikkakunnasta riippumatta.

Mothers in Business on verkosto äideille. Se on yksi tyyppiesimerkki uudemmasta ja yhdistysmuotoisesta naisverkostosta. 

Se tarjoaa jäsenilleen muun muassa koulutuksia, yritysvierailuja, minglaustilaisuuksia ja mentorointitoimintaa. Pääosa tapahtumista on suunnattu yhdistyksen jäsenille, ja osaan tapahtumista voi osallistua vierailijana ja yleensä ilmaiseksi.

Minulle yhdistysmuotoinen verkosto ei ollut entuudestaan tuttua.

Ensimmäisen kerran avatessani Mothers in Businessin verkkosivut silmilleni hyppäsivät sen kirkkaanpunainen värimaailma ja vaalea kaunis nainen pukeutuneena punaiseen mekkoon.  

Ammattilaisen ottamat kuvituskuvat hymyilevistä, tyylikkäästi puetuista ja huolitelluista naisista tuntuivat minusta vierailta ja enemmän etäännyttäviltä kuin helposti lähestyttäviltä hahmoilta.

Meitä todennäköisesti yhdistävät kuitenkin korkeakoulututkinto ja se, että suhtaudumme kunnianhimoisesti omiin työuriimme.

Kiinnostuin äitiverkostosta

Päätin karistaa viime syksynä ennakkoluuloni ja osallistuin Mothers in Businessin ja ammattiliitto Viesti ry:n yhteistapahtumaan. Tapahtumasarja oli suunnattu viestinnän alan ammattilaisille ja starttiluennolla pureuduttiin ruuhkavuosista selviytymisen teemoihin. Tapahtumasarjaa jatkettiin myöhemmin paikan päällä tehtävillä yritysvierailuilla.

Tilaisuuden parasta antia oli se, että mielenkiintoisten luentojen lisäksi osallistujat saivat keskustella vapaamuotoisesti itselle tärkeistä teemoista. Rentoa ilmapiiriä kehystivät äitiensä sylissä istuvat Pirkan luomusmoothietä imevät ja jalkojen juuressa pahvimukia rutistelevat vauvat.

Osallistujista kukaan ei katsonut arvostelevasti, jos joku lapsista päästi pienen tai ison äännähdyksen. Sen sijaan äidin ja lapsen suuntaan kohdistettu katse oli lempeä ja ymmärrystä täynnä.

Yhdistyksen tapahtumista tekee erityisen se, että myös lapset ovat niihin tervetulleita. Se sai Mothers in Businessin toiminnanjohtajan Annica Mooren alun perin lähtemään mukaan toimintaan.

Käymieni keskustelujen perusteella yhdistyksen tapahtumat olivat tärkeitä etenkin hoitovapaalla oleville äideille.

Moni ei välttämättä tule ajatelleeksi, että lastaan kotona hoitavat, yleensä äidit, kaipaavat myös älyllisesti stimuloivaa tekemistä. Vauva-arjen lomaan kaivataan muutakin kuin vain pilttiä ja seurakunnan järjestämiä vauvakerhoja.  

Muistan vielä tuon samaisen tarpeen aivojeni älyllisestä stimuloinnista, etenkin silloin, kun oma vauvani oli alle puolen vuoden ikäinen. Katsoin tuolloin esimerkiksi dokkareita, ja vauvan nukkuessa tein erästä yliopiston kurssia ihan vain siksi, jotta pääsisin käyttämään taas aivojani.

Hoitovapaalle siirtyminen on iso muutos lasta kotona hoitavalle vanhemmalle, ja kaipuu yhteisöllisen tekemisen ja osallisuuden kokemuksen äärelle ovat edelleen olemassa. Mooren mukaan verkoston perustaminen sai alun perin kimmokkeen juuri äitien kokemasta yksinäisyydestä, ja johon pystyn hyvin myös itse samaistumaan.

Verkostot voivat parhaimmillaan olla siis inhimillisten perustarpeiden täyttäjiä. Ne yhdistävät samassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä ja parhaimmassa tapauksessa tarjoavat sellaista vertaistoimintaa, jota muualta ei välttämättä saa.

Eivät korjaa rakenteellisia ongelmia

Yhdistysmuotoinen ja järjestäytynyt verkostoituminen vetoaa etenkin korkeasti koulutettuihin naisiin, jotka tähtäävät urallaan korkealle.

Verkostoituminen koetaan usein ajankohtaiseksi, kun huomataan, että uralla eteneminen rupeaa tyssäämään. Näin usein tapahtuu perheellistymisen ja ikääntymisen myötä.

Mothers in Businessin toiminnanjohtaja Annica Moore mainitsee yhdeksi syrjinnän muodoksi raskaussyrjinnän, jonka näkyvin muoto on se, että naisen työsuhde päättyy raskauteen.

Lisäksi äidit sivuutetaan ja ikään kuin unohdetaan siinä kohtaan, kun työpaikoilla jaetaan ylennyksiä tai muita kiinnostavia tehtäviä.

“Naisten kunnianhimo ei pääty raskauteen ja äitiyteen”, Moore kiteyttää.

Verkostoihin liitytään nykyisin, koska naiset tiedostavat paremmin niiden hyödyt, mutta myös taustalla piilevien tasa-arvo-ongelmien vuoksi.

Esimerkiksi yritysten sisällä on käynnistetty verkostointi- ja mentorointitoimintaa nimenomaan naisille. Tätä selittää Euroopan Unionin asettamat tasa-arvon tavoitteet. EU on ottanut tavoitteeksi, että pörssiyhtiöissä tulee olla vähimmäismäärä aliedustetun sukupuolen edustajia vuoteen 2026 mennessä.

Käytännössä se tarkoittaa, että naisia tulee lisätä suurten yritysten johtoportaissa.

EU:n sisällä on tunnistettu, että miesten epäviralliset verkostot vaikuttavat siihen, keitä yrityksen johtotehtäviin lopulta otetaan. Nyt naisille halutaan taata reilummat mahdollisuudet päästä käsiksi johtotason tehtäviin. 

Toisin sanoen miehet suosivat toisiaan rekrytoinnissa, ja nyt tähän halutaan puuttua. 

Mielestäni tässä ollaan juuri epäterveellisen verkostoitumisen äärellä, mikä muistuttaa hyväveliverkostomaista toimintaa.

Siksi on myös hyvä, että luodaan systeemejä, joilla ehkäistään väärinkäytöksiä rekrytointitilanteissa.

Verkostot eivät kuitenkaan korjaa rakenteellisia ongelmia, kuten sukupuolittuneita työmarkkinoita tai sukupuoleen, ikään ja ihonvääriin liittyviä syrjinnän muotoja.

Driven Woman -verkoston perustaja Miisa Mink toteaa Aalto yliopiston julkaisussa, että verkostot ovat naisille ennen kaikkea paikka, jossa he voivat kertoa ikävistä kokemuksistaan ilman keskeytyksiä tai syyllistämistä.

Mieti, mitä voit antaa muille

Ikävät mielikuvat verkostoitumisesta jonakin likaisena pelinä tai skumppalasin äärellä tapahtuvana tyhjänpäiväisenä toimituksena ovat osaltaan vaikuttanut siihen, miksi ainakin itse olen kokenut tarkoituksenmukaisen verkostoitumisen hieman luotaantyöntävänä ja feikkinä.

Diehlin mukaan verkostoituminen ei ole vain small talkia ja pintojen raapaisua.

”Saat itse asiassa verkostoitumisesta enemmän, kun olet aidosti kiinnostunut muista ihmisistä ja tutustut heihin paremmin”, Diehl kertoo. 

Hän kannustaa osallistumaan monipuolisesti erilaisiin tapahtumiin, jolloin todennäköisyydet tavata itselle kokonaan uusia ihmisiä kasvaa. Mikäli joku muodollinen verkosto tuntuu omalle, kannattaa rohkeasti liittyä ja lähteä toimintaan mukaan.

Kannattaa kaivella myös olemassa olevia verkostoja ja tarvittaessa aktivoida uudelleen hiipuneita suhteita opiskeluajoilta tai edeltävistä työpaikoista.

Diehl muistuttaa, että verkostoista hyötyminen ottaa aikansa. Sen sijaan, että keskittyy liiallisesti siihen, mitä itse niistä voi saada, kannattaa pohtia, mitä itse voi verkostoilleen antaa.

Vanha sanonta, jonka mukaan ”Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää”, pätee mielestäni hyvin verkostoitumiseen.

Hyvin hoidetut ihmissuhteet ja arkiset kohtaamiset vaikkapa työpaikan kahvihuoneessa tai viikoittaisessa lenkkisaunavuorossa tuottavat ennen pitkään hyvää hedelmää.   

Tekstiä varten on haastateltu Aalto yliopiston johtamisen professoria Marjo-Riitta Diehliä sekä uraverkosto Mothers in Businessin toiminnanjohtajaa Annica Moorea.

Muut käytetyt lähteet:

Raija Julkunen: Sukupuolen järjestykset ja tasa-arvon paradoksit (Vastapaino, 2010)

Elena Greguletz, Marjo-Riitta Diehl ja Karin Kreutzer: Why women build less effective networks than men: The role of structural exclusion and personal hesitation – Human Relations (November 2018): https://www.researchgate.net/profile/Karin-Kreutzer/publication/328949789_Why_women_build_less_effective_networks_than_men_The_role_of_structural_exclusion_and_personal_hesitation/links/5bf3bc49a6fdcc3a8de378d6/Why-women-build-less-effective-networks-than-men-The-role-of-structural-exclusion-and-personal-hesitation.pdf

Valtioneuvosto tutkimus v.2023: https://valtioneuvosto.fi/-//1271139/tutkimus-naiset-sijoittuvat-jo-tyouran-alussa-miehia-alemmas-hierarkiassa

Global Gender Gap Report 2023: https://www3.weforum.org/docs/WEF_GGGR_2023.pdf