Kirjoittaja: Petra Yedidag, asiantuntija Uudenmaan TE-toimisto
Turkissa äitiysloma on 16 viikkoa ja isyysloman pituus viisi päivää. Tämä johtaa vääjäämättä siihen, että moni äiti ei palaa työelämään lasten syntymän jälkeen tai luottaa sukulaisten ja hoitajien apuun.
Varsinkin yksityisellä sektorilla työpäivät venyvät niin pitkiksi, että työssäkäyvien vanhempien lapsia kasvattavat enemmän sukulaiset kuin vanhemmat. On melko yleistä, että lapset viettävät kesälomansa ja joskus myös työviikot isovanhempien luona ja näkevät vanhempiaan vain viikonloppuisin.
Osallistuin alle puolivuotiaan tyttäreni ja mieheni kanssa naapurimme 50-vuotisjuhliin vuosia sitten. Muistan juhlakalun tyttären tyrmistyneen, kun hän kuuli, että olen edelleen kotona tyttäreni kanssa enkä ollut vielä palannut työelämään.
Kotiäitien ja työelämässä olevien naisten elämät poikkeavat monesti niin radikaalisti toisistaan, että heitä tapaa harvoin samoissa seurueissa ja jos tapaa, tyrehtyvät keskustelut heidän välillään melko nopeasti.
Isän paikka
Turkissa naisista on työelämässä noin 30 prosenttia, sillä työelämään palaaminen lasten jälkeen on haastavaa. Pitkät työpäivät, korkeat päivähoitomaksut ja joissakin perheissä yhteisön paine, tekevät kotiäitiydestä houkuttelevaa.
Byrokratia ja koulujen odotukset tuntuvat vaativan myös yhden perheenjäsenen jatkuvaa huomiota. Nykyinen Wilman tasainen kilahtelu täällä Suomessa onkin tuntunut pelastukselta. Muistissa kummittelevat edelleen yömyöhään kasaan parsitut teema-asut koulua varten ja esikoululaisen kymmensivuiset laskutehtävät.
Nykyisin suuremmissa kaupungeissa näkee yhä useammin moderneja miehiä pienten lasten kanssa. Mieheni kuului aikoinaan harvinaisuuksiin kannellessaan tyttöämme kantorepussa Ankaran kaduilla. Muutaman kerran hän sai osakseen sättimisiä vanhemmilta rouvilta, jotka tivasivat, missä on lapsen äiti ja vaativat minua paikalle.
Vauvoja rattaissa työntekevät isät eivät ole vielä valtavirtaa, vaan lasten hoitaminen nähdään äidin tehtävänä. Tyttäreni ollessa pieni olin kotona 1,5 vuotta ja mieheni otti kahdesti pidemmän palkattoman vapaan ollakseen tytön kanssa. Harvalla isällä on kuitenkaan mahdollisuutta olla kotona pidempiä aikoja ja usein isät jäävätkin lapsilleen kaukaisiksi saapuessaan kotiin vasta iltamyöhällä.
Valtaosa turkkilaisista naisista ei halua luovuttaa palaakaan vanhemmuudesta isälle vaan purskahtaa nauruun, jos joskus ehdotin käyttämään isää lastenhoitoapuna.
Entinen työkaverini Turkissa tapasi kauhistella äitejä, jotka laskivat lapsensa isien kanssa eläintarhaan. Hän manasi lasten joutuvan taatusti leijonan kitaan tai vähintään apinahäkkiin. Isän paikka on perheen elättäjänä, mutta vanhemmuudesta heidän ei uskota tietävän juuri mitään.
Monet turkkilaiset naiset ihastelevat Pohjolan mallia, mutta kavahtavat kauhusta, kun kerron isäni osallistuneen synnytykseen jo 1970-luvulla ja tarttuvan imuriin tottuneesti.
Turkkilainen turvaverkosto
Paluu töihin tulee turkkilaisille äideille vastaan nopeasti, sillä vauvalle on löydettävä hoitopaikka muutaman kuukauden ikäisenä. Poikkeuksen muodostavat valtion työntekijät, joilla on mahdollisuus vuoden palkalliseen äitiyslomaan.
Molempien vanhempien työssäkäynti vaatii Turkissa hyvän turvaverkoston. Tämän huomasimme, kun aloitin ensin osa-aikatyöt tyttäremme ollessa pieni.
Turkissa osa-aikatyö tarkoittaa kuusituntista työpäivää. Kokopäivätyössä on oltava useimmiten valmis 10 tuntisiin päiviin kuutena päivänä viikossa. Turkissa työt on valittava usein palkan ja aikataulujen mukaan, ei uramieltymysten.
Itse työskentelin yksityisessä päiväkodissa, joka oli lähellä tytön puolipäiväistä hoitopaikkaa. Tarhapäivän jälkeen tyttö vietti iltapäivän osallistumalla työpaikkani kerhotoimintaan ja palasimme yhdessä ”töistä” kotiin. Huolimatta turkkilaisen työelämän haasteista, löytyy niistä onneksi myös joustoa.
Turvaverkostoja kursimme kokoon naapureista, ystävistä ja koulukavereiden vanhemmista. Kun tyttäreni oli pieni koululainen, hain hänet toisinaan iltamyöhällä naapurista tai ystäväni kotoa.
Tyttö tottui olemaan koulukaverinsa kotona kuin kotonaan ja pisteli siellä poskeensa sellaisiakin paikallisia herkkuja, joita en osannut kotona valmistaa. Hyvin pienestä asti tyttö kulki mukanani töissä, virastoissa, lääkäreissä ja milloin missäkin.
Turkkilaisista virastoissa on lähes aina herkkuja lapsille, jotka kyllästyvät odottelemaan äitinsä vuoroa, eikä kukaan tunnu kyseenalaistavan äidin vanavedessä seuraavaa lapsilaumaa.
En yhtään ihmettele, miksi neiti on saanut kiitosta myös Suomessa opettajiltaan taidostaan keskustella vanhempien ihmisten kanssa ja tavastaan huomioida kaikenikäiset. Turkissa lasten odotetaan osaavan keskustella jo hyvin pienestä alkaen kaikenikäisten ihmisten kanssa, eikä heille anneta mahdollisuutta paeta omaan huoneeseen vieraiden saapuessa.
Lapsen paikka
Lähes kaikki tuntemani perheelliset Turkissa ovat tuskailleet työn ja lapsiperheen arjen yhteensovittamisen kanssa. Moni joutuu jättämään mieleisen työn, sillä työskentely on monesti kannattamatonta, kun asettelee palkkatulot rinnakkain lasten päivähoitomaksujen kanssa.
Valtion ylläpitämät päiväkodit ovat puolipäiväisiä ja yksityiset kokopäiväiset hoitopaikat maksavat vähintään toisen työssäkäyvän palkan verran. Sairasteleva lapsi ei ole pidemmän päälle syy jäädä kotiin vaan työntekijällä tulisi olla luottohenkilö valmiina hoitamaan lasta. Valittavana on, haluatko laittaa lapsen hyvin varhain akateemiseen maailmaan tähtäävään tarhaan, josta on leikki kaukana vai hylkäätkö oman urasi?
Suomessa lasten paikka yhteiskunnassa nousee mediaan esimerkiksi silloin, kun joku suivaantuu ravintolassa tai kirjastossa mekastavista pienokaisista.
Turkissa on helppoa liikkua lapsen kanssa missä tahansa. Ravintolan pöydässä hermonsa menettänyttä taaperoa tulevat viihdyttämään tarjoilijat sekä muut asiakkaat. Turkkilaisia suurkaupunkeja ei ole suunniteltu rattailla liikkuville, eivätkä ne tarjoa Suomen veroisia hoplopeja, mutta paikallisten loputon ymmärrys lapsiperheitä kohtaan tekee äitien elämästä melkoista juhlaa.
Uskalsin lähteä tytön kanssa, tämän ollessa hyvin pieni, pitkillekin bussimatkoille halki maan, sillä tiesin tuntemattomista kanssamatkustajista löytyvän seuraa tytölle siinä vaiheessa, kun oma kärsivällisyyteni alkoi olla koetuksella.
Suomalainen työelämä perheellisenä tuntuu Turkin jälkeen sujuvalta. Ei viime hetken paniikkia, kuka hakee lapseni koulusta tai järjestelyjä lapsen sairastuessa.
Yhteisöllisyys sitoo kaikki turkkilaiset toisiinsa tiukasti ja lasten hoito nähdään koko lähiverkoston tehtävänä. Parhaimpia asioita Turkissa onkin lapsen sujahtaminen automaattisesti mukaan arjen ja kaikkien tuttavien elämään.
Mutta täällä Suomessa mieheni on ollut mielissään, ettei kukaan epäile hänen taitojaan isänä.
Hiihtolomalla tyttäreni vieraili isänsä kanssa Korkeasaaressa katsomassa talviuniltaan herääviä karhuja eikä kukaan epäillyt, etteikö hän palaisi yhtenä kappaleena kotiin päätymättä karhuaitaukseen.