Kirjoittaja: Pasi Päivinen, omavalmentaja Uudenmaan TE-toimisto
Yhdenvertaisuuden juuret ulottuvat 1700-luvun valistuksen ajan Eurooppaan, Yhdysvaltojen itsenäisyysjulistukseen (1776) sekä Ranskan vallankumoukseen (1789).
Nämä merkittävät tapahtumat edesauttoivat feodalismin murtumista, orjuuden lakkauttamista sekä naisten äänioikeuden toteutumista Uudessa Seelannissa (1893) ja sitten Suomessa (1906).
Tämän kaiken ansiosta meillä on nyt tasa-arvoisempi ja yhdenvertaisempi yhteiskunta.
Maailma onkin muuttunut ja yhteiskunta on kehittynyt uskomattoman paljon ja kehityksen vauhti näyttää kiihtyvän. Ihmisten tiedot ja taidot ovat lisääntyneet eksponentiaalisesti, mutta yksilön mahdollisuudet toimia yhdenvertaisesti kehittyneessä yhteiskunnassa ja hyödyntää sen mahdollisuuksia eivät kulje käsi kädessä kehityksen kanssa.
Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumiseen tarvitaan sekä sanoja että tekoja
Modernin jatkuvasti kehittyvän yhteiskunnan ei voi olettaakaan olevan koskaan täysin valmis ja absoluuttisen yhdenvertainen. Yleiseen kehitykseen suhteutettuna yhdenvertaisuus on kuitenkin edelleen monilta osin puutteellista ja kehitettävää on runsaasti esteettömyyden ja saavutettavuuden saralla.
Läheskään kaikki eivät pysy kehityksen kelkassa ilman tukitoimia, koska kaikilla ei ole samanlaisia toimintaedellytyksiä. Se puolestaan johtuu siitä, että ihmiset ovat ominaisuuksiltaan erilaisia.
Erilaisuus ei ole vika, vaan se on luonnollinen ominaisuus. Erilaisuuden ei pitäisi erottaa, vaan yhdistää.
Kun esimerkiksi julkisia tiloja ja digitaalisia palveluja rakennetaan tai uudistetaan, ihmisten erilaisuus tulisi ottaa huomioon alusta lähtien ja noudattaa kaikessa Design For All -periaatetta.
Näin voidaan rakentaa kaikille toimivia esteettömiä tiloja sekä saavutettavia digitaalisia palvelu- ja työympäristöjä.
Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumiseen kaikissa ulottuvuuksissa tarvitaan sekä sanoja että tekoja.
Julkishallinnossa sanat tarkoittavat tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmaa. Se on lakisääteinen jokaisessa vähintään 30 henkilön julkista palvelutehtävää hoitavassa virastossa sekä valtiolla että kunnissa.
Vaikka vasta konkreettisilla teoilla on todellista merkitystä, suunnitelma tarvitaan ensin. Jokaisen julkista palvelutehtävää hoitavan on huolehdittava tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelman laatimisesta, sen pitämisestä ajan tasalla sekä tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämisestä käytännössä.
Esteettömyys ja saavutettavuus
Esteettömyydellä tarkoitetaan pääsääntöisesti fyysistä toimintaympäristöämme ja sen puitteissa suunniteltua ja toteutettua yhdenvertaisuutta tavoittelevaa ja ainakin sitä edistävää rakennettua ympäristöä, jossa otetaan huomioon kaikkien tiloja käyttävien ihmisten fyysiset rajoitukset mahdollisimman kattavasti.
Esteettömyyttä toteutetaan konkreettisesti rakennuksissa, julkisissa liikennevälineissä, liikenneväylillä ja rakennetuilla ulkoalueilla.
Saavutettavuudella tarkoitetaan fyysistä ympäristöä laajemmalle ulottuvaa esteettömyyttä, kuten palveluja, tiedonsaantia/viestintää ja digitaalista ympäristöä kuten verkkosivuja. Saavutettavuutta voidaan pelkistetysti luonnehtia digitaaliseksi esteettömyydeksi.
Sekä esteettömyys että saavutettavuus kattavat niin fyysisen kuin ”aineettomankin” ympäristön tavoitteena yhdenvertaisuus ihmisen toimintakyvystä riippumatta.
Sanaa inkluusio käytetään myös usein tässä asiayhteydessä. Tällä viitataan moninaisuuden huomioimiseen kaikessa toiminnassa.
Niin esteettömyys, saavutettavuus kuin inkluusiokin ohjautuvat ihmisoikeus- ja yhdenvertaisuuslainsäädäntöön. Työterveyslaitoksen määritelmän mukaan inklusiivisuudella tarkoitetaan yhdenvertaista, syrjimätöntä ja kaikkia osallistavaa ja mukaan ottavaa toimintatapaa.
Vaikka esteettömyys ja saavutettavuus lähtevät erityisryhmien tarpeista, esteettömästä ympäristöstä ja saavutettavasta viestinnästä, verkkosivuista ja yleensä digitaalisesta ympäristöstä hyötyvät kaikki.
Hissejä ja selkokieltä
Esteettömyys on saavutettavuutta ehkä hieman helpompi hahmottaa. Se käsittää pääosin fyysisen ympäristön. Portaiden ja hissin ero rakennuksissa kerrosten välillä liikuttaessa on konkreettinen heille, jotka eivät pysty käyttämään portaita. Näin he eivät pääse esimerkiksi opiskelu- tai työpaikkaan tai johonkin tapaamiseen, jos hissi puuttuu.
Saavutettavuuspuutteet puolestaan digitaalisissa palveluissa, tietokoneohjelmissa tai mobiilisovelluksissa vaikuttavat käyttäjien arkeen yhtä merkittävästi kuin fyysiset esteet.
Esimerkiksi näkövammaiselle käyttäjälle jokin tietokoneohjelma tai yksittäinen verkkosivu voi olla joko osittain tai täysin saavuttamaton, jos se on tehty sellaisella ohjelmointikielellä, jota ruudun lukemiseen tarkoitetut apuvälineet eivät ymmärrä.
Tilanne on vertailukelpoinen liikkumisesteiseen henkilöön nähden, joka ei pääse haluamaansa kohteeseen, kun hissi puuttuu.
Saavutettavat digitaaliset palvelut, verkkosivut ja mobiilisovellukset ovat lisäksi mukavampia ja sujuvampia käyttää. Jos valittavana olisivat saavutettavat verkkosivut ja huonot vaikeasti saavutettavat verkkosivut, varmuudella suurin osa meistä valitsisi saavutettavat verkkosivut mieluummin kuin huonot saavuttamattomat verkkosivut.
Myös hissiä tarvitsevat muutkin kuin liikuntaesteiset, esimerkiksi lastenvaunujen kanssa liikkuvat. Luonnollisesti hissiä käyttävät eniten tavalliset ihmiset, jotka kykenevät käyttämään portaita, mutta hissi on helpompi ja mukavampi liikkumismuoto kerrosten välillä.
Saavutettavuus ja esteettömyys hyödyttää siis meitä kaikkia. Kyse voi olla niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin tekstin lukemisesta väsyneenä, grafiikan tarkastelusta ilman silmälaseja tai videon kuuntelusta melun keskellä. Selkeää tekstiä lukee mieluummin, sen ymmärtää väsyneenäkin, saavutettavasti muotoillun grafiikan ytimen hahmottaa nopeammin ja tekstitettyä videota voi katsoa myös silloin, kun kuuntelu ei onnistu.
Miksei siis laadittaisi opasteista, julkaisuista ja tiedotteista saavutettavia tai tehtäisi saavutettavuusvaatimukset täyttäviä verkkosivuja ja mobiilisovelluksia, kun niistä hyötyvät erityisryhmien ohella kaikki käyttäjäryhmät.
Viestinnän tulee myös olla kaikille saavutettavaa. Sen perusta on selkeä ja ymmärrettävä kieli. Dysletikolle vaikeaselkoinen kieli on samankaltainen ongelmana kuin jyrkkä mäki liikuntaesteiselle tai pimeä tila näkövammaiselle.
Erilaiset tavat jakaa tietoa palvelevat eri ihmisryhmiä, eivätkä kaikki keinot toimi kaikille.
Koskettaa meitä kaikkia
Esteettömyys ja saavutettavuus koskettaa meiä kaikkia Suomessa asuvia joko suoraan tai välillisesti läheistemme, tuttaviemme tai työkavereiden kautta.
Joka viidennellä Suomessa elävällä on jonkinlainen toimintarajoite. Lisäksi kenelle tahansa meistä voi tulla yllättäen joko väliaikainen tai pysyväkin toimintarajoite tapaturman tai onnettomuuden seurauksena.
Muistan tapauksen työuraltani runsaan kymmenen vuoden takaa sisäministeriöstä Helsingissä Kirkkokadulta. Samalla käytävällä työskennelleelle kollegalleni sattui tapaturma vapaa-ajalla. Tämän seurauksena hän joutui liikkumaan ensin pyörätuolilla kaksi kuukautta ja sen jälkeen kyynärsauvoilla.
Tuolloin etätyö ei ollut vielä vakiintunut käytäntö, eikä virkamies halunnut kuukausiksi sairauslomalle, sillä hänellä oli vain tilapäinen liikuntarajoite.
Onneksi sisäministeriön tilat olivat jo silloin esteettömät, ja hän muistutti siitä useasti yhteisillä kahvipausseillamme kuudennessa kerroksessa.
Ei ole kovin kauan, kun juniin, linja-autoihin ja raitiovaunuihin noustiin portaita. Nykyisin junat ja kaupunkiliikenteen linja-autot sekä suurin osa raitiovaunuista ovat matalalattiakalustoa, ja kyytiin nouseminen sekä kyydistä jääminen on esteetöntä ja vaivatonta meille kaikille.
Toissa vuonna HSL:n liikennevälineisiin saatiin pysäkkikuulutukset. Se parantaa konkreettisesti näkövammaisten matkustajainformaatiota.
Hyötyjiä ovat tässäkin kaikki matkustajat, sillä omaa pysäkkiä ei tarvitse seurata enää yhtä tarkasti, vaan voi vaikka lukea kirjaa tai lehteä, kun pysäkkitiedot kuulee kuulutuksena.
Saavutettavuuden perusmuuri
Euroopan Unionin jäsenyys vuodesta 1995 alkaen on vaikuttanut myönteisesti tasa-arvoasioihin ja erityisesti yhdenvertaisuuskehitykseen, joihin esteettömyys ja saavutettavuus kiinteästi liittyvät.
Molemmat esteettömyys- ja saavutettavuusdirektiivi ovat EU-maita sitovia ja Suomi säntillisenä jäsenmaana on implementoinut ne asianmukaisesti kansalliseen lainsäädäntöön. Se ohjaa ja velvoittaa viranomaisia toteuttamaan esteettömyyttä ja saavutettavuutta Suomessa.
Luodessamme yhdenvertaista yhteiskuntaa on välttämätöntä nähdä huomattavasti omaa nenäänsä pidemmälle ja ymmärtää, että olemme kaikki erilaisia ja myös oma toimintakykymme muuttuu elinkaaremme aikana.
Jokainen meistä hyötyy esteettömyydestä ja saavutettavuudesta arjessamme huomaamattamme.
Jos ikää ehtii karttumaan runsaasti, esteettömyydestä ja saavutettavuudesta tulee välttämättömyys. Toisille meistä se on välttämättömyys jo lapsesta saakka.
Ihmisten erilaisten tarpeiden huomioimiseksi sekä yhteensovittamiseksi Suomessa on saatu voimaan esteettömyys-, saavutettavuus- ja yhdenvertaisuuslainsäädäntö. Se velvoittaa viranomaisia järjestämään kaikille saavutettavat palvelut ja huolehtimaan asiakas-, ja työtilojen esteettömyydestä.
Tilat, jotka on suunniteltu kaikkia käyttäjäryhmiä varten esteettömiksi, palvelevat meitä kaikkia ja niiden elinkaari on silloin yleensä myös pidempi parantaen samalla kustannustehokkuutta.
Esteettömyyden ja saavutettavuuden tulee olla keskeinen osa käyttäjäkokemustamme sekä fyysisessä että digitaalisessa ympäristössä kaikille julkishallinnon asiakkaille kuin työntekijöillekin.
Kyse on meidän kaikkien yhdenvertaisuudesta.