Kirjoittaja: Aino Karhu, asiantuntija, Uudenmaan TE-toimisto
TE-toimiston palveluita tarvitsevat lähtökohtaisesti työttömät, lomautetut tai muissa ei-kokoaikatyötä vastaavissa tilanteissa olevat henkilöt. Asiakkaita yhdistää se, että heillä on työntekoon liittyen uusi todellisuus edessään, ja he tarvitsevat tukea parhaan mahdollisen jatkopolun löytämiseksi.
Korona-ajan massalomautukset ovat jääneet historiaan, mutta kaikki uudet tuulet puhaltavat poikkeuksetta myös TE-toimistoon.
Koronan aikana keskusteluja asiakkaiden kanssa väritti pandemia ja sen tuomat muutokset sekä työhaun haasteellisuus. Kun virus alkoi laantua ja työmarkkinoiden tilanne kohentua, syttyi Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa.
Hyökkäyssota toi TE-toimistoon jälleen suurista muutoksista kärsiviä asiakkaita: Ukrainasta paenneita ihmisiä saapui Suomeen ja TE-toimistoon palkattiin nopeasti lisää tarvittavan kielitaidon omaavia asiantuntijoita. Samalla Suomessa ilmailuala kärsi jälleen, kun kenttähenkilöstöä lomautettiin Venäjän ilmatilan kiertämisen seurauksena.
Tuoreimpana valtavana haasteena on ollut rakennusalan ahdinko. Sen arvioidaan olevan vasta aluillaan, mutta jo nyt TE-toimistoon virtaa kymmeniä alalta irtisanottuja ja lomautettuja viikossa.
Asiakkaiden kanssa keskusteluissa korostuu jatkuvasti epätoivo ja ahdistus epävarmasta tulevaisuudesta.
Pääasiallinen tunnelma asiakaskohtaamisissa on usein alkuun negatiivissävytteinen. Työnhakijat kaipaavat kuuntelevaa korvaa ja haluavat purkaa ahdistustaan työmarkkinoiden tilasta.
Raivon ja surun takaa paistaa turhautuminen ja pelko, joiden kanssa estradin jakaa lähes aina yksinäisyys. Kaikki haluavat olla toiveikkaita ja jaksaa, mutta se voi tuntua mahdottomalta.
Hyvä kohtaaminen ei välttämättä ole helppo kohtaaminen. Kohtaamiset päättyvät vaikeistakin aluista huolimatta usein positiivisesti, kun virkailija antaa asiakkaalle tilan kertoa huolistaan ja jakaa kokemuksensa työnhaun vaikeudesta.
Kuulluksi tulemisen kokemus ja validaatio siitä, ettei ole yksin ajatuksissaan ja tuhrautumisessaan maailman tilasta, antaa usein voimia jatkaa eteenpäin.
Työpäivästäni
TE-toimistossa on uniikkeja yksilöitä yhtä lailla asiakkaina kuin virkailijoinakin. Osa meistä on työskennellyt julkishallinnossa pidempään kuin minä olen omilla jaloillani tassutellut. Toiset meistä ovat hiljan koulunpenkeiltä työelämään siirtyneitä; osa taas on työurallaan jo kokeillut yhtä jos toistakin, mutta lopulta päätynyt riveihimme.
Osa meistä käy päivittäin toimistolla, toiset tekevät toimistopäivien ohella enemmän etätyötä kotikonttorissa.
Itse herään usein seitsemän jälkeen. Käytyäni koiran kanssa ulkona avaan työkoneen ja rupean tutkimaan, mitä päivä onkaan suuntaani tuomassa.
Avaan kalenterin, Teamsin ja TE-toimiston käyttämän tietojärjestelmän nimeltä Ura. Urasta näen asiakkaiden lähettämät yhteydenottopyynnöt, muutosilmoitukset ja omalle muistilistalleni tallentamani päivän velvollisuudet.
Vaikka viikkooni mahtuu ainakin 30 kohtaamista, muistan lähes jokaisen asiakkaani
Meille järjestetään usein luentoja ja koulutuksia aamuisin, joten en tyypillisesti suunnittele asiakassoittoja aikaiselle aamulle. Koulutukset ovat hyvä tapa ylläpitää omaa osaamista ja kuulla uudistuksista. Sen lisäksi asiakkaani kiittävät, että saavat herätä kunnolla ennen yhteisiä juttutuokioitamme.
Kello kymmenestä alkaen kalenterini on täynnä asiakassoittoja iltapäivälle asti. Tapaamisten välillä koetan pitää tarpeeksi taukoja, joskus siinä jopa onnistuen. Vaikka viikkooni mahtuu ainakin 30 kohtaamista, muistan lähes jokaisen asiakkaani.
Muistini tallentaa asiakkaan tilanteelle oleellisimmat tiedot pääkoppani kovalevylle, kuten työnhaun statuksen, erityiset avuntarpeet ja työnhakuun liittyvät haasteet.
Näiden lisäksi voimakkaimman muistijäljen jättävät iloiset ja mukavat kohtaamiset, joissa koen auttaneeni asiakasta merkittävästi tai joissa esimerkiksi nauramme yhdessä.
Sääntöjen seuraaminen on tärkeätä, mutta sen lisäksi itselleni merkittävimmissä kohtaamisissa korostuu oman arvomaailmani mukainen ihmiskontakti.
Koen kohtaamisen onnistuneen esimerkiksi silloin, kun saapuessaan tuohtunut asiakas lähtee paikalta huojentuneena, tai jos hän kokee minun kohtaavan hänet tilanteessa yhdenvertaisesti ja arvokkaasti.
Asiakaskohtaamisessa on läsnä kaksi ihmistä
Vaikka työtä saa itse jaksottaa, saattaa olo olla päivän päätteeksi kuormittunut. Kohtaamme päivittäin kanssakansalaisia, jotka ottavat toimistoomme yhteyttä lähtökohtaisesti ongelmallisten ja haastavien tilanteiden takia. Kuuntelemme, olemme läsnä ja yritämme parhaamme mukaan auttaa heitä.
Halu auttaa ei ikävä kyllä ole ainoa työtämme ohjaava tekijä. Teemme päätöksiä useiden lakien puitteissa, seuraamme valtakunnallisia ja paikallisia ohjeistuksia, noudatamme toimiston yhteisiä pelisääntöjä ja yritämme muistaa oman arvomaailmamme.
Lisäksi on paljon aihepiirejä, joihin toimivaltamme ei yksinkertaisesti ylety. Silloin joudumme sanomaan: ”Olen pahoillani, tässä aiheessa en voi auttaa.”
Avunantomme rajoittuminen työnhaun aihepiiriin ei myöskään tarkoita, että sen sisällä olisimme kaikkivoipaisia. Useasti asiakkaat kysyvät: ”Voitko antaa minulle töitä?” Tähän joudun vastaamaan: ”Kunpa voisinkin!”
Tyypillisenä päivänä virkailija on innokkaasti asiakkaita työllistämässä ja asiakkaat päättäväisesti työllistymässä, mutta molemminpuolisella innolla ja halulla ei yksinään ole työllistävää vaikutusta.
Kuten omani, myös asiakkaiden mielialat vaihtelevat. Kutsu haastatteluun tai kiinnostavan työpaikkailmoituksen julkaisu voi antaa työnhakijalle virtaa ja uskoa työn löytymiseen. Toisaalta ”Valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun” -sähköposti voi lyödä innokkaimmastakin työnhakijasta ilmat pihalle.
Kohtaaminen ja kokemus sen laadusta ei siis rakennu yksin minun ja asiakkaan halun tai yritteliäisyyden varaan, vaan siihen vaikuttavat jokapäiväisen elämän aallonharjat. Yksityiselämän lisäksi yhteiskunnan tila ja muut ulkoiset muuttujat heijastuvat jokaisen työnhakijan tilanteeseen eri tavoin.
Tyypillinen päivä TE-toimiston virkailijana onkin täynnä haasteita, kuormitusta ja niin omia kuin asiakkaiden tunteita. Jotta jaksan taas huomenna avata työläppärini ja auttaa mahdollisimman montaa, mahdollisimman paljon, muistutan itseäni päivittäin ihmisyydestäni.
Olen vain yksi virkahenkilö, ja virkailijana voin tehdä vain pienen rajatun parhaani niin oman, kuin asiakkaiden hyvinvoinnin eteen.
Ainoa varma elementti työssämme on muutos
Tyypillinen päivä TE-toimistossa voikin näyttää lähes miltä vain. Niin virkailijoiden kuin asiakkaiden tilanteet ja kokemukset ovat uniikkeja, mutta silti keskittyvät aina puhtaan työllistämisen ja työllistymisen halun ympärille.
Jokainen päivä tuo tullessaan uudet asiakaskohtaamiset, haasteet ja oppimisen paikkoja.
Elämme osana valtion instituutioita ja työmarkkinoita, ja toimimme niiden instrumenttina. Kuulemme samalla niiden toiminnasta ja muutoksista jatkuvasti uusia kommentteja, negatiivista palautetta ja yllättäviäkin puolia asiakkailtamme.
Työmme kahden tulen välissä on tyypillistä valtion virkailijan työtä, jossa tärkeää on muistaa hengittää, tunnustaa oma inhimillisyytemme ja asettaa keskiöön asiakkaiden moninaisuuden arvostaminen.
Itse pyrin päivittäin tekemään töissä parhaani. Haastavina päivinä yritän muistaa, että aina tulee uusi tyypillinen päivä TE-toimistossa, huominen.