Kirjoittaja: Sirpa Lukkala, palvelujohtaja Uudenmaan TE-toimisto
Kun minulta pyydettiin palautumiseen liittyvää blogia, jäin miettimään, mitä palautuminen minulle tarkoittaa. Mistä palaudun ja miksi?
Nuorempana tein iltaisin paljon töitä kotona. Poikani oli pieni ja olin yksinhuoltaja, joten jouduin joka päivä kiirehtimään, että ehtisin töistä päiväkodille ennen sulkemisaikaa.
Silti oli huono omatunto, sillä poikani oli yleensä viimeisten joukossa jollei viimeinen, joka haettiin. Olin vaativassa työssä ja työasiat pyörivät päässä kaiken aikaa, eikä ilta tai viikonloppu riittänyt saamaan ajatuksia muualle.
Omat harrastukset oli pakko jättää vähemmälle, sillä oli hankala saada hoitajaa illaksi pienelle lapselle. Olin yhdessä vaiheessa hyvin lähellä työuupumusta, mutta sain tilanteen haltuun keskustelemalla työpaikan uupumuspsykologin kanssa.
Palautumisen pienet hetket täytyi tuolloin käyttää hyväksi ja toisaalta, olihan lattialla lapsen kanssa leikkiminen antoisaa ja se puhalsi työasiat pois mielestä.
Siitäkin ajasta selvittiin ja poikani on jo aikuinen mies. Ymmärrän siis hyvin monen perheellisen huolen siitä, miten saadaan arki sujumaan siten, että ehtii tekemään muutakin kuin töitä ja olisi vielä aikaa palautumisellekin.
Huomasin, että on tärkeää tavalla tai toisella järjestää itselleen lyhyitäkin mahdollisuuksia liikuntaan tai ystävien tapaamiseen. Niistä hetkistä tulikin tuona aikana tärkeitä palautumiskeinoja.
Mieluisinta, näin jälkikäteen muistellen, olivat työpaikalla aamuisin järjestetyt ohjatut pilates-tunnit.
Muista rajat
TE-toimistossa palvelujohtajan pöydälle kerääntyy monenlaisia asioita. Toiset hoidetaan nopeasti ja päätöksien tekeminen on helppoa, mutta sitten on niitä asioita, jotka vaativat kollegoiden kanssa pohtimista ja pähkäilyä, jotta saataisiin mahdollisimman hyvä ja oikeudenmukainen ratkaisu.
Tällaiset asiat jäävät helposti mieleen pyörimään myös vapaalla, ja tarvitsenkin harrastuksia, jotka vievät ajatukset pois työstä.
Tämä työ on myös sellaista, että vapaa-ajallakin saa vastailla kysymyksiin muun muassa kulloisenkin hallituksen politiikasta ja suunnitelluista lakimuutoksista. Mutta olen tottunut siihen. Toimiessani vakuutusalalla lähes kaksi vuosikymmentä, sain aina vastata kysymyksiin siitä, mitä korvataan ja mitä ei.
Työllisyyspalveluissa toimijoiden kannattaa mielestäni ottaa selkeästi se linja, että toteaa kyselijöille olevansa vapaa-ajalla, jos ammatillisia asioita joutuu selittämään.
Ehkäpä meistä itse kukin joskus syyllistyy siihen, että kyselee kavereilta heidän erityisosaamiseensa liittyviä asioita vapaa-ajalla, mutta näissä tilanteissa olisi hyvä muistaa pidätellä itseään ja pitää kaveruus kaveruutena ja antaa kaverillekin mahdollisuus palautumiseen.
Ripaus rauhaa
Liikunta ja ulkoilu saa ajatukseni parhaiten pois työasioista. Koska työpäivät ovat hektisiä, haluan harrastuksiltani rauhallisuutta.
Pilates on jo vuosikaudet kuulunut vakiolajeihini, mutta melko tuoreena on tullut jooga, erityisesti yin- ja hathajooga, jotka ovat rauhallisempia ja niissä nivelet rasittuvat vähemmän kuin dynaamisissa joogalajeissa.
Myös vesijumppaa olen harrastanut kauan. Vesijumpassa veden vastusta pystyy itse säätelemään. Kun tekee liikkeitä hieman rauhallisemmin, on vastus pienempi ja jaksaa paremmin. Jos taas haluaa vetää itsestään kaiken irti, se onnistuu liikkeiden vauhtia kasvattamalla.
Iltakävelylle minut on helppo houkutella. Yksin kävellessäni kuuntelen mieluimmin luonnon ääniä kuin radiota tai podcasteja. Parasta taustamusiikkia on aaltojen äänet tai puiden humina.
Nuorempana harrastin juoksemista ja harrastaisin edelleen, jos polvet sen kestäisivät. Tiedän, että lihaksia vahvistamalla saisin polvetkin kestämään, mutta kuntosalille pitäisi jonkun houkutella, jotta sinne lähtisin. Laiskuus vetää joskus rajoja, ehkä hyvä niin.
Hyvää seuraa oman maun mukaan
Vesi on minun elementtini. Se rauhoittaa ja tuntuu hyvältä. Toinen veteen liittyvä harrastukseni on kylmävesiuinti tai avantouinti, mutta täällä pääkaupunkiseudulla varsinainen avanto on jo monena talvena jäänyt haaveeksi. Tämänkin harrastuksen aloitin jo vuosikymmeniä sitten.
Eräs ystäväni houkutteli mukaan, ja jäin sille tielle. Vaikka ensin oli sellainen tunne, että hulluko olen, kun tuonne kylmään veteen tieten tahtoen pulahdan, mutta vedestä noustessa tulee euforinen tunnetila. Se on se syy, minkä takia kylmään veteen mennään.
Tätä harrastusta haittaa se, ettei minulla ole kaveria, joka lähtisi kanssani pulahtamaan ja olen niin turvallisuushakuinen, että en halua mennä avantouintipaikalle yksin. Pelkään, että saan vedessä suonenvedon, enkä pääsekään ylös. Ei näin ole koskaan käynyt, mutta silti pohdin tällaisiakin asioita.
Ehkä turvallisuushakuisuus on peruja vakuutusalalla työskentelystä. Joten lauttasaarelaiset avantouimarit, minusta saa uintiseuraa.
Harrastin vuosikaudet aktiivisesti myös golfia, mutta meillä on nykyään kesämökki Nauvon ulkosaaristossa, eikä siellä pienellä saarella ole golfkenttää. Sinne toki tehtiin tänä kesänä muutama frisbeegolfin väylä, mutta se ei minua lajina kiinnosta.
Golfissa saa täydellisesti ajatukset keskitettyä pieneen valkoiseen palloon ja sen kulkuratoihin. Jos alkaa pohtimaan jotain muuta, peli on menetetty. Fokuksen pitää olla täydellisesti pallossa ja vain pallossa. Golf on siitä hyvä laji, että jos liikuntakykyä riittää, sitä voi harrastaa kaiken ikää.
Golfissakin tärkeintä on hyvä peliseura ja olen saanut uusia ystäviä golfkentällä. Ehkä golfin aika taas jossain vaiheessa koittaa, sillä lyönnin perusasiat ovat pysyneet lihasmuistissa.
Frank Martelan ajatuksin – suuntana merkityksellinen elämä
Liikunnallisten harrastusten lisäksi tapaan ystäviäni kulttuurin merkeissä. Tällekin syksylle on useita teatteri- ja konserttivarauksia. Ystäväni tietävät, että minut on helppo houkutella mukaan.
Odotan erityisesti Maija Vilkkumaan 50-vuotiskonserttia marraskuussa. Maijan sanoitukset ja melodiat ovat olleet jo pitkään sellaisia, joita laulelen yksinäni ja laulaisin varmaan karaokessa, jos sellaisissa kävisin.
Olen aktiivinen erilaisissa yhdistyksissä sekä verkostoissa, joiden kautta olen myös saanut paljon pitkäaikaisia ystäviä. Naisjohtajaverkosto Gaia Network on ollut pitkään osa elämääni ja olen ollut siinä myös hallitusvastuussa.
Gaian tilaisuuksissa oppii uutta, sillä keskustelua alustavat yleensä alansa huiput sukupuoleen katsomatta. Ja uskon verkostojen voimaan. Yksin ei työ- tai liike-elämässä pärjää.
Naisten Pankin kautta tehdään hyvää, autetaan ja tuetaan kehittyvien maiden naisia, jotta he saisivat itselleen ja ennen muuta lapsilleen hyvän elämän.
Frank Martela on kirjoittanut paljon siitä, mikä tuo elämään merkityksellisyyttä. Voin hyvin allekirjoittaa Frankin teesit siitä, että kun auttaa muita kykyjensä mukaan, panostaa ihmissuhteisiin, pyrkii tekemään itselleen merkityksellisiä asioita ja pyrkii ottamaan kaikki kyvyt käyttöön, elämä on merkityksellistä.
Uusia reseptejä
Olemme puolisoni kanssa herkuttelijoita. Niin kotikeittiöstä kuin Helsingin laajasta ravintolatarjonnasta etsimme makunautintoja. Kokeilemme uusia reseptejä, ja tärkeä osa nautintoa ovat ruokaan sopivat viinit.
Ostin keväällä pastakoneen ja sen kanssa on tehty herkullista ja maittavaa tuorepastaa. Olemme herkutelleet Pasta Puttanescalla. Se osoittautui anjoviksista huolimatta todella makunautinnoksi.
Arki-iltana toimivat pestopasta tai katkarapupasta. Pastakoneessa on myös ravioli-lisäosa. Sen käyttöä emme ole vielä kokeilleet, mutta eiköhän sekin lähiaikoina tule tutuksi.
Viinien valinta on yleensä minun tehtäväni. Matkustellessakin viinitarhat ja -kaupat ovat hyvä kohde ja erityisesti olen kiinnostunut Ranskan ja Italian viineistä. Vuosi sitten kävimme ystävieni kanssa pienellä Pohjois-Italian viinitilalle, Brigaldaralla, ja tilasin sieltä pari laatikollista Amaronea.
Aina ei voi matkustella, joten herkuttelun kautta pääsee uusiin makumaailmoihin ja lisäksi nojatuolimatkailu auttaa kaukokaipuuseen.
Päivän viimeiseksi mausteeksi
Tällaisista aineksista koostuu minun reseptini palautumiseen, mutta tiedän, että meistä jokaisella on omat suosikkipalautumiskeinonsa.
Ja toivon, että jokainen löytää omat kiinnostuksen kohteet arjen haasteista palautumiseen.
Minulle yksi osa arkea ovat vielä iltahetket, kun olen jo vuoteessa, yöpuku päällä. Tällöin avaan kirjan ja uppoudun hetkeksi muihin maailmoihin.
Tällä hetkellä yöpöydälläni on Mia Kankimäen Naiset joita ajattelen öisin. Sitä voin suositella kaikille, jotka haluavat lukea rohkeiden naisten uskomattomista matkoista paikkoihin, joihin tuskin kovin moni meistä muutoin pääsisi tutustumaan.