Kirjoittaja: Ville Nordlund, asiantuntija Uudenmaan TE-toimisto
“Missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua?”
Tämä yleinen työhaastattelukysymys on vastattavaksi vähintäänkin haastava, joskus jopa mahdoton.
Tulevaisuutta on vaikea ennustaa. Ja vaikeammaksi vain käy, mitä isompia muutoksia kohtaamme. Välillä tuntuu vaikealta sanoa edes sitä, missä näen itseni vuoden kuluttua.
Meillä Uudenmaan TE-toimistossa muutos on konkreettinen ja käsinkosketeltava, kun valtakunnalliset TE-palvelut lakkaavat kuluvan vuoden lopussa. Tammikuusta 2025 alkaen kaupunkien, kuntien ja kuntayhtymien työllisyyspalvelut ottavat homman hoitaakseen.
Kun muutoksen rattaat kirskuvat tällaisessa, on käytännöllisempää tarkastella tilannetta viiden vuoden sijaan lyhkäisemmällä aikavälillä: vuoden, kuukauden tai jopa viikon jaksoissa.
Muutos paitsi haastaa ja jopa pelottaa, mutta myös on ja pysyy.
Muutoskyvykkyytemme ja hyveemme vievät meitä kohti arvojamme. Seuraavaksi kerron Sinulle, arvoisa lukijani, miten tämä hyvä kolminaisuus auttaa meitä navigoimaan menestyksekkäästi muutoksen aallokoissa.
Muutoskyvykkyys merkitsee kestävyyttä ja epäsärkyvyyttä
Aalto-yliopiston työelämäprofessori Lauri Järvilehdon mukaan kykymme pärjätä muutostilanteissa tukeutuu kahteen peruspilariin: muutoksenkestävyyteen eli resilienssiin sekä muutoksesta hyötymiseen eli antifragiliteettiin.
Vastaavalla tavalla voimme ajatella muutoskyvykkyyden toisen osatekijän, resilienssin, perustuvan kahteen osatekijään: psykologiseen turvaan sekä sisäiseen motivaatioon.
Järvilehdon mallissa psykologinen turva viittaa siihen, että voimme olla esimerkiksi työyhteisössämme aidosti omia itsejämme ilman, että koemme pelkoa tulla nolatuksi.
Sisäinen motivaatio taas pitää sisällään ajatuksen oma-aloitteisesta suuntautumisesta kohti itseämme inspiroivia asioita.
Richard Ryanin ja Edward Decin laatiman itsemääräytymisteorian mukaan perustarpeittemme tyydyttyminen saa meissä aikaan kokemuksen sisäisestä motivaatiosta.
Ryanin ja Decin mukaan näitä perustarpeita on kolme: autonomia eli omaehtoisuus, aikaansaaminen sekä autenttinen yhteenkuuluvuus.
Autonomia ilmenee muun muassa valtana vaikuttaa siihen, miten, missä ja milloin työmme teemme.
Aikaansaaminen taas näyttäytyy meille ennen kaikkea osaamis- ja onnistumiskokemuksina suhteessa konkreettisiin tavoitteisiin, jotka olemme toiminnallemme asettaneet.
Kolmas A eli autenttinen yhteenkuuluvuus kytkeytyy hyvin suoraviivaisesti psykologiseen turvallisuuteen. Järvilehdon mukaan autenttisen yhteenkuuluvuuden ytimessä on kunnioittavuus ja jopa ihailevuus suhteessa ihmisten väliseen erilaisuuteen.
Erilaisuuden kunnioittamisen ja ihailemisen tähtäyspisteenä on roolin vetämisestä vapaampi yhteisö: sen jäsenillä on aito mahdollisuus olla juuri sellaisia, kuin he sisimmässään kokevat olevansa.
Resilienssin eli muutoksenkestävyyden ohella muutoskyvykkyyden toinen peruspilari on suomen kieliasuun astetta vaivalloisemmin sonnustautuva antifragiliteetti eli muutoksesta hyötyminen.
Panostaminen osaamisemme kehittämiseen sekä itseämme innostavien asioiden tekemiseen kannattaa.
Antifragiliteetin käsite on tullut tutuksi Nassim Talebin Antifragile-nimikkoteoksen myötä.
Rautalangasta käännettynä ja väännettynä sen taustalla on ajatus eräänlaisesta epäsärkyvyydestä. Käytännössä kyse on valmiudestamme paitsi pärjätä muutoksessa myös hyötyä siitä.
Taleb vertaa antifragiliteettia rokottamiseen ja voimaharjoitteluun. Niiden toimintalogiikkahan on, että pieni negatiivinen ärsyke yhdistettynä riittävään palautumiseen saa aikaan tasonnoston – esimerkiksi paremman vastustuskyvyn tai kohonneen kunnon.
Antifragiliteetti vaatii kasvaakseen kontekstin: ajan ja paikan eli asiayhteyden. Jotta muutoksesta hyötymisen valmiutemme voisi vahvistua, meidän tulisi kyetä irrottamaan kalenteristamme riittävästi tilaa neljään aktiviteettiin: erilaisiin kokeiluihin, jatkuvaan oppimiseen sekä itsemme kehittämiseen ja haastamiseen meitä itseämme inspiroivalla tavalla.
Järvilehto mainitsee esimerkkinä teknologiajätti Googlen, joka salli insinööriensä käyttävän yhden viidestä työpäivästään juuri heitä kiinnostaviin hankkeisiin. Tämä 80/20-toimintamalli johti muun muassa kaikkien tunteman Gmail-sähköpostisovelluksen syntymiseen.
Esimerkki osoittaa, että panostaminen osaamisemme kehittämiseen sekä itseämme innostavien asioiden tekemiseen kannattaa. Seuraukset voivat olla vaikutuksiltaan käänteentekeviä – paitsi työyhteisölle ja työnantajalle myös kaikille sidosryhmille, eikä vähiten asiakkaille.
Hyveemme vievät kohti tärkeintä
Muutoskyvykkyyden ohella toinen tapa kohdata muutostilanteita ja käydä niistä läpi perustuu hyveisiimme ja arvoihimme sekä niiden väliseen suhteeseen.
Eetikko Antti Kylliäisen mukaan hyveet ovat yksilön luonteenpiirteitä, jotka ovat:
”paitsi hyviä yhteisön toiminnan ja hyvinvoinnin kannalta myös hyviä tai vähintään neutraaleja sekä jokaisen yhteisöön kuuluvan yksilön että yhteisön koko toimintaympäristön kannalta.”
Hyveemme ovat siis esimerkiksi luottavaisuuden, itsenäisyyden ja joukkuehenkisyyden kaltaisia hyviä luonteenominaisuuksiamme. Ne tekevät meistä ihmisinä hyviä siinä, mitä me tuntemustemme, tunteittemme ja ajatustemme pohjalta sanomme ja teemme.
Arvomme taas ovat suomalaisen, pohjoismaisen tai länsimaisen yhteiskunnan, joskus jopa koko ihmiskunnan tasolta asettuvia hyvän elämän päämääriä.
Arvot ovat luonteeltaan itsessään hyviä, arvokkaita ja sellaisenaan tavoittelemisen arvoisia asioita, kuten vaikkapa vapaus, yhteisöllisyys tai esimerkiksi meillä Uudenmaan TE-toimistossa organisaatiomme LYRA-arvoksi nostettu luottamus.
Jotta voisimme ymmärtää paremmin hyveiden ja arvojen välistä suhdetta, meidän on tärkeää osata erotella toisistaan yhtäältä arvot ja toisaalta välineet eli asiat, jotka mahdollistavat arvojen tavoittelemisen.
Esimerkiksi hyvät luonteenpiirteemme eli hyveemme luokitellaan arvo-väline-jaottelussa välineisiin, koska niiden avulla pyrimme kohti arvojamme eli perimmäisinä pitämiämme hyvän elämän päämääriä.
Kolme askelta muutoksessa menestymiseen
Muutos on elämää ja elämä muutosta. Kumpaankin mahtuu paljon sellaista, mitä emme voi itse hallita tai mihin emme voi juurikaan vaikuttaa. Oman mielenrauhamme nimissä meidän on paras pyrkiä sinuiksi asian kanssa.
Muutoksessa, elämässä, kaikessa siinä, mitä elämme, olemme ja koemme, on kuitenkin myös valtavasti asioita, joita voimme hallita ja joihin voimme toiminnallamme vaikuttaa.
Kun sekä treenaamme muutoskyvykkyyttämme että ajattelemme, puhumme ja toimimme yhteisöissämme hyveittemme mukaisesti ja siten arvojemme suuntaisesti, voimme hahmottaa paremmin hallinta- ja vaikutusvaltamme piiriin lukeutuvat asiat.
Samalla voimme perustellusti luottaa elävämme hyvää elämää ja tekevämme hyvyyttä hetki hetkeltä todemmaksi paitsi itsellemme myös muille ihmisille ja muulle maailmalle.
Lopuksi tahtoisin ehdottaa Sinulle, arvoisa lukijani, kolmea askelta muutoksessa menestymisen tiellä kolmen käsittelemämme osatekijän tukemana.
1. Vala, vahvista ja vaali muutoskyvykkyyttäsi hyveittesi avulla
Hyveet eli hyvät luonteenpiirteemme tekevät meistä ihmisinä hyviä.
Hyvät yhteisöt, muun muassa resilientit ja antifragiilit, muodostuvat hyvistä ihmisistä.
Hyveemme siis tekevät yhteisöistämme hyviä.
Hyveittemme avulla meidän on mahdollista toimia muun muassa työyhteisöissämme enenevissä määrin omina itsenämme ilman häpeänpelkoa.
Hyveittemme avulla meidän on mahdollista paitsi huomioida paremmin toinen toisiamme myönteisessä valossa myös saada yhteisiä osaamisen ja onnistumisen kokemuksia. Tällä tavoin voimme kasvattaa sekä sisäistä motivaatiotamme että yhteistä resilienssiämme.
Hyveittemme avulla meidän on mahdollista kohdata muutostilanteet antifragiilisti eli menestyä niissä. Vaikka menettäisimme työmme tai jopa omaisuutemme, hyveemme ovat ja pysyvät.
Hyveemme luovat uskoa siihen, että kestämme haastavammatkin hetket ja pärjäämme niissä.
Hyveittemme avulla meidän on mahdollista jopa kääntää muutoksesta koituva liike-energia eduksemme kuten mestariottelija judotatamilla.
2. Kohtaa ja kunnioita, keskustele ja kiinnostu, kannusta, kehu ja kiitä (K7)
Mikä on maailman toiseksi korkein vuori, jolla on todennäköisesti maailman lyhin nimi?
Monestako veljeksestä Aleksis Kivi kirjoitti, montako tähteä on Otavassa, montako kääpiötä Lumikilla oli kämppiksenä?
Kun tiedät vastauksen näihin kysymyksiin ja yhdistät ne, muistat muutoksessa menestymisen toisen askeleen: kohtaa ja kunnioita, keskustele ja kiinnostu, kannusta, kehu ja kiitä. Eli lyhyesti: K7.
Olemme ihmisinä sosiaalisia olentoja – kokonaisvaltaisella ja käänteentekevällä tavalla, kuten kertoo myös tuore tutkimus.
Yhteistyö on meille lajityypillinen ominaisuus. Se on kenties keskeisin ihmisyyttä määrittävä piirre, johon kaikki kulttuurimme perustuu.
Muutoskyvykkyytemme ja hyveemme tekevät yhteistyön mahdolliseksi. Ne ansaitsevat areenakseen autenttisen, ei-virtuaalisen yhteisön, jonka jäsenillä on aito mahdollisuus paitsi kohdata ja kunnioittaa, keskustella ja kiinnostua myös kannustaa, kehua ja kiittää toinen toistaan ajallisesti, fyysisesti ja henkisesti samassa tilassa.
Näin hybridityön aikakaudella tahdon kannustaa Sinua tulemaan kotitoimistolta useammin konkreettisesti työpaikalle.
Korkeammankin kynnyksen ylittämistä ihmisten ilmoille lähtemiseksi kannattaa ainakin kokeilla – yhtäältä tuulettumisen mutta myös ajatusten tuulettamisen nimissä.
3. Tiedosta, tunne, taistele
Elämän tarkoitus on yksinkertainen: elää hyvää elämää tekemällä hyvyyttä todemmaksi sekä itselle muille ihmisille että muulle maailmalle.
Arvomme kertovat meille, mikä on elämässämme aidosti arvokasta, todella tärkeää ja itsessään tavoittelemisen arvoista. Ne paljastavat meille suunnan hyvän elämän elämiseksi.
Hyveet ovat veneemme, kun navigoimme ulapalla kohti arvojemme aarresaarta – päämäärää, jonne emme voi koskaan rantautua, mutta jonka luokse kannattaa tehdä matkaa jo sen näkemiseksi.
Kun tiedostamme arvomme, tunnemme paremmin itseämme. Kuten matkan arvosaarelle, myös tämän, jo antiikin viisaiden antaman elämäntehtävän, toteuttaminen jää meiltä väistämättä kesken.
Silti myös se on polku, joka kannattaa kulkea, ei niinkään määränpään saavuttamiseksi kuin retken itsensä takia.
Kun tunnemme paremmin itseämme, kykenemme valitsemaan viisaammin taistelumme – kuten uuden työtehtävän, harrastuksen tai elämäntaparemontin ja käymään ne läpi menestyksekkäämmin.
Aikamme – ainutkertainen elämämme – on paitsi arvokkainta, mitä meillä on, myös uusiutumaton luonnonvara. Se ei riitä jok’ikisen haasteen kohtaamiseen ja taistelun käymiseen. Jotta elämämme olisi hyvää ja mielekästä, on kyettävä priorisoimaan: erottamaan jalokivet rihkamasta.
Muutoskyvykkyytemme, hyveemme ja arvomme auttavat meitä tässä tehtävässä. Niiden avulla meidän on mahdollista rajata muovihelmet huomiokenttämme ulkopuolelle ja keskittyä oikeisiin.
Samalla ne mahdollistavat katseemme kirkastamisen oman elämämme aitoihin timantteihin: asioihin, jotka koemme itsessään hyviksi, arvokkaiksi ja sellaisenaan tavoittelemisen arvoisiksi hyvän elämän päämääriksi.
Aiheesta lisää:
Järvilehto, Lauri (2016): Tee itsestäsi mestariajattelija.
Järvilehto, Lauri (2023): Mestariajattelijan työkalut.
Kylliäinen, Antti (2012): Paksunahkaisuudesta suurisieluisuuteen. Hyveet työssä ja elämässä.
Kylliäinen, Antti (2021): Hyvän tekijät. Hyveet ja arvot yksilön ja yhteisön elämässä.
Verkkolähteet:
Tutkimus: olen sosiaalinen, tulet onnelliseksi – Tiede | HS.fi (<https://www.hs.fi/tiede/art-2000010246045.html>)