Kirjoittaja: Petra Yedidag, asiantuntija Uudenmaan TE-toimisto
Kesälomalla Turkissa lomailevat euroalueen matkailijat nauttivat edelleen huokeista ravintolahinnoista ja ostoksista, mutta turkkilaisille todellisuus on hyvin toisenlainen. Kuluvan vuoden aikana inflaatio on hiponut 80 % ja tuotteiden hinta on noussut silmissä.
Jos Suomessa seurataan bensan hinnan kehitystä, niin Turkissa uutisointi keskittyy leivän ja seesamirinkelin hintojen vaihteluun. Aamulla leipäkaupassa seesamirinkeli voi maksaa 4 liiraa, mutta iltapäivällä hinta voi pompata jo 4,50 liiraan.
Kiihtyvän inflaation takia turkkilaisten palkkoja on nostettu useita kertoja vuoden aikana, mutta ostovoima on kutistunut silti nopeasti.
Äänen antamisen jälkeen on tapana jäädä spekuloimaan tuloksia läheisiin kuppiloihin.
Turkissa vaalien panokset olivat kovat ja kampanjointi kävi kuumana kuukausia. Turkissa ei ole mahdollista äänestää ennakkoon, joten vaalipäivänä tunnelma on latautunut ja juhlallinen.
Uurnille lähdetään usein parhaimpiin pukeutuneena ja äänen antamisen jälkeen on tapana jäädä spekuloimaan tuloksia läheisiin kuppiloihin.
Vaalisalaisuuksien sijaan moni tuo vahvasti esiin oman poliittisen kantansa ja turkkilaisten verrattain korkea äänestysprosentti saattaa olla kuuluisan paikallisen korttelikyttäämisen tulosta. Jokaisessa taloyhtiöstä löytyy valppaat silmäparit, jotka rekisteröivät äänestämässä käyneet ja patistavat uurnille heidät, jotka ovat aikeissa olla menemättä.
Turkin jännittävän vaalikevään jälkeen moni ei huokaissut helpotuksesta, vaan katseli kauhuissaan rahanvaihtopisteiden taulukoita, jotka kertoivat karua tarinaa liiran vajoamisesta yhä alemmas.
Kaltaiseni turkkilainen virkamies saa palkkaa noin 16 000 liiraa (noin 615 €) ja joutuu varmasti nykyisin miettimään hyvin tarkkaan, mitä ostoskoriin on varaa laittaa ja kuinka maksaa jatkuvasti nousevat menot.
Valitukset nurkkaan
Suurissa kaupungeissa asuntojen hinnat ovat nousseet nopeasti. Jos virkamies maksoi aiemmin hyvällä alueella sijainneesta kerrostalokolmiostaan vuokraa noin 3000 liiraa (115 €), maksaa hän nyt siitä helposti 10 000 liiraa (390 €).
Jos aiemmin markkinoilla tomaatteja, kurkkuja, papuja, munakoisoja ja hedelmiä heiteltiin puolihuolimattomasti pussit täyteen, näkee nykyisin yhä useamman laskemassa tarkasti tomaatit ja pavut pieniin pusseihin. Katukuvaan ovat tulleet myös alelaarit, joista voi poimia pilkkahintaan nahistuneet vihannekset ja hedelmät.
Vanhempi kolmio hyvällä asuinalueella maksaa euroissa noin 120 000 euroa, mutta uudemmasta maanjäristysmääräysten mukaisesti rakennetusta voi joutua maksamaan 300 000 euroa. Huolimatta laskeneista lainakoroista, on summa turkkilaisiin palkkoihin suhteutettuna käsittämättömän korkea.
Turkin sukulaisten ja ystävien juttutuokion jälkeen olen pistänyt valitukseni Suomen nousseista hinnoista ja laskuista pakettiin ja paketin tiukasti valituslistani perimmäiseen nurkkaan.
Turkin katoavassa oleva keskiluokka on lämmittänyt talvella vain käyttöhuoneita ja jättänyt jo aikoja sitten tuontituotteet ostamatta. Lomareissut kotimaassa on peruttu ja sunnuntain aamupalat ravintoloissa laitettu jäihin.
Miten paikalliset selviävät jatkuvasti nousevien hintojen keskellä arjestaan?
Turkkilaiset ovat olleet haastavissa taloudellisissa tilanteissa ennenkin. Työsopimukset ovat useimmiten määräaikaisia ja heikkojen ammattiliittojen takia työantajilla on valtaa, mutta työntekijöillä oikeastaan vain velvollisuuksia.
Ammattiliittoon kuulumisessa on aina riskinsä, sillä pelkkä jäsenyys voi olla syy saada potkut.
Lainaa otetaan kurjassakin tilanteessa huolettomasti, sillä Turkissa pieniäkin hankintoja kuten vaatteita ja elektroniikkaa hankitaan lainarahalla.
Vaatekauppojen kassalla on melko tyypillistä kokeilla yhtä lompakon kymmenistä korteista, jos sille vielä saisi hankittua ostoksia osamaksulla tai jyvittää ostos useammalle kortille.
Ennen lomakauden alkua television mainokset maanittelevat kansalaisia hankkimaan reissuja rantakohteiden täydenpalvelun hotelleihin lainrahalla: Lomaile nyt ja maksa myöhemmin, miten kätevää!
Hilloa, säilö ja kuivaa
Huomaan Suomessa luisuneeni viimeisen kahden vuoden aikana helppoihin ratkaisuihin kodin talouden suhteen. Tarjolla on houkuttelevia puolivalmiita ratkaisuja, joihin Turkissa vain maan varakkaimmilla on usein mahdollisuus.
Turkissa suurin osa kansaa sen sijaan keittää, hilloaa, säilöö ja kuivaa kauden tuotteet talvea varten, säännöstelee huoneiden lämmityksessä myös hyvinä aikoina ja tinkii viimeiseen hengenvetoon asti. Huonot ajat seuraavat hyviä ja niihin on parasta valmistautua.
Turkkilaisen suusta livahtaa tasaisin väliajoin toteamus: Hayat cok zor eli Elämä on vaikeaa ja sellaista se on viime aikoina tuntunut jälleen olevan turkkilaisessa limbossa maanjäristyksistä toiseen ja taloudellisista ahdingosta seuraavaan yhä syvempään.
Anoppi oli kauhuissaan, kun kuuli viime syksynä, ettemme olleet valmistautuneet talveen. Tomaattikastikkeet tekemättä, samoin hillot, marmeladit ja etikkasäilykkeet. Miten me tulisimme pärjäämään, jos hinnat nousisivatkin yhtäkkiä silmissä?
Pakastelaarista ostamani valmiit piirakkataikinat ja paistopisteen tuotteet saavat anopin kohottelemaan kulmiaan. Meistä on tullut mieheni kanssa laiskan pulskeita kansalaisia, jotka ostavat tomaattikastikkeen hyllystä ja muistelevat kaiholla omien hillojen ja säilykkeiden makua.
Suomessa satokauden seurailu tuntuu olevan trendikästä, mutta Turkissa se on oleellinen osa vuoden askareita ja käy työstä. Syyskuussa luumutomaatit ovat sopivan pehmeitä ja edullisia hillottavaksi ja syyskuussa ripustellaan okraa, munakoisoa sekä paprikoita parvekkeelle kuivumaan ennen sateiden saapumista.
Katoava keskiluokka
Turkissa vain hyvin varakkaat voivat unelmoida omakotitalosta, ulkomaanmatkasta tai lasten lukuisista harrastuksista. Monet maan keskiosan asukkaat eivät useimmiten osaa uida, sillä merenrannalle asti ovat päässeet vain he, jotka ovat pestautuneet turistisesongiksi kausityöhön rannikolle.
Turkkilaisista noin 8 % omistaa passin. Varakkaiden perheet kouluttavat lapsiaan yksityiskouluissa ja ulkomailla, mutta suurin osa kansaa joutuu tyytymään asuinalueensa valtion kouluun, jonka taso on suoraan verrannollinen alueen asuntojen hintatasoon.
Jos matkustat Turkissa bussilla tai lentokoneella, et voi olla törmäämättä paikallisiin, jotka kulkevat valtavien säkkien ja matkatavaroiden kanssa. Ne on useimmiten lastattu täyteen itse tehtyjä juustoja, villatakkeja ja -sukkia, leipää, hilloja, leivonnaisia ja säilykkeitä, joita kuljetetaan kylistä ja kotikaupungeista lapsille ja sukulaisille pahan päivän varalle.
Niiden avulla kauppalaskut minimoidaan ja pysytään kaukana turhista lisäaineista, joita moni kunnon kotirouva pitää paholaisesta seuraavana.
Turkkilainen keskiluokka muodostui ilmiöksi oikeastaan vasta 2000-luvulla, mutta se ei poistanut silti kuilua rikkaiden ja köyhien väliltä.
Yhteiskunnan luokkaerot piirtävät selkeän jakoviivan turkkilaiseen arkeen. Se näkyy asuinalueilla, kouluissa, työpaikoissa, avioliitoissa ja elinajan odotteessa.
On monia asioita, joita hyvin palkattujen ei tulisi tehdä säilyttääkseen maineensa. Hyötyliikunta, pihatyöt, ruuan valmistus, asiointi valtion sairaalassa ja hiusten föönaus itse kuuluvat rahvaalle. Sen sijaan valmisruuat kuten kalapuikot, tuontijuusto ja pakasteranskalaiset ovat luksustuotteita, joita ei tavallisen kansan pöytään osteta.
Turkissa talous on jatkanut sukellustaan ja seesamirinkelin hinta on pompannut jo 7 liiraan, nähtäväksi jää hinnan kehitys syksyn aikana.
Huolimatta seesamirinkelin hinnan noususta silmissä, syventyvät paikalliset pian syksyn puhdetöihin ja asemoivat ajatuksensa seuraaviin vaaleihin.