Kirjoittaja: Hilkka Koukkunen, palvelujohtaja Uudenmaan TE-toimisto
Kun aloitin työt vuonna 1996 Vantaan työvoimatoimistossa, Suomi toipui lamasta. Työnantajapalvelut oli juuri perustettu eli ensimmäisen kerran henkilöasiakkaiden ja työnantajien palveluja hoitivat eri työvoimaneuvojat.
Asiakkaat jonottivat vuoronumerolla asiakaspalveluun, joskus jopa useita tunteja. Iltavastaanottoa oli tarjolla kerran tai kahdesti kuukaudessa, jotta päivätyössä olevillakin olisi mahdollisuus asioida. Asiakkaat alkoivat saada kutsuja alkuhaastatteluihin ja määräaikaishaastatteluihin.
Ilmoitustauluja ja tv-aikaa
Avoimet työpaikat ja työvoimakoulutukset printattiin ilmoitustauluille. Kotona työpaikkoja pystyi katsomaan teksti-tv:n sivuilta. Työnantajapalvelun työvoimaneuvojat välittivät työtä MTV3:lla.
Pertti Salovaaran juontamaa Avoimia työpaikkoja -ohjelmaa kuvattiin Pasilan studioilla ja Mol.fi tehtiin Lasipalatsissa ja sitä juonsi nykyinen piispa Teemu Laajasalo. Nykyisin välitämme TE-live -ohjelmaa ajankohtaisista asioista omasta studiostamme.
Erilaisissa hankkeissa ja kokeiluissa autettiin työllistymään milloin nuoria, maahanmuuttajia tai pitkäaikaistyöttömiä riippuen siitä, mitkä olivat kulloisenkin hallituksen kärjet tai mihin tarkoitukseen sai hakea ESR-rahaa tai muuta työvoimapoliittista tukea.
Työministereitä näihin vuosiin on mahtunut ainakin yhdeksän ja hallituksia ehkä enemmän. Aina on menty täyttä vauhtia siihen suuntaan, mitä hallitus on näyttänyt. Teimme jo silloin tiivistä yhteistyötä erityisesti kuntien elinkeino-, työllisyys- sekä nuorten palvelujen kanssa ja teemme edelleen.
Kohti verkkopalveluja
Kokeiluista ja hankkeista on tullut myös pysyvää toimintaa. Pitkäaikaistyöttömien yhteispalvelupistekokeiluista tuli työvoiman palvelukeskuksia, joissa autettiin työnhakijoita työllistymään yhdessä kunnan ja Kelan kanssa.
Nuorten hankkeista syntyi pohja nuorten ohjaamoille. Yhteistyötä tehtiin ja tehdään laajoissa verkostoissa.
Vuosituhannen ensimmäisellä vuosikymmenellä kuulimme ensimmäisen kerran, että työhallinto tuli saattaa myyntikuntoon kymmenessä vuodessa. Julkista sektoria pitää supistaa, työntekijöitä tarvitaan yksityiselle sektorille tuottavaan työhön.
Työvoimatoimistoista tuli työ- ja elinkeinotoimistoja, työvoimaneuvojista asiantuntijoita. Mol.fi korvattiin te-palveluilla ja toimistoverkkoa harvennettiin. Vuonna 2013 oli jäljellä enää 15 alueellista työ- ja elinkeinotoimia. Toiminta tehostui ja yhdenmukaistui.
Alkuun vastaanottotiloissa oli asiakkaille itsepalvelupäätteitä vain työpaikkojen katseluun, nykyisin Oma asioinnin -kautta näkee omat asiakastietonsa ja voi hoitaa yhteydenpidon TE-toimistoon sekä ilmoittautua asiakkaaksi.
Ympyrä sulkeutuu?
Korona-aika vei asiakkaat toimistoista etäyhteyksien taakse. Uusi pohjoismainen asiakaspalvelumalli yrittää saada heidät takaisin. Pandemia-aika pakotti meidät kaikki ottamaan digiloikan etätyöhön. Osa otti sen nuristen, mutta nyt vastahakoisimmillakin on ollut vaikeaa palata takaisin läsnätyöhön tai hybridimalliin.
Aiemman hallituksen Sote-uudistuksessa TE-palvelut haluttiin siirtää maakunnille ja yksityisille toimijoille, mutta viime hetkellä tuo esitys kaatui.
Uusi hallitus antoi kunnille enemmän roolia työllisyysasioissa ja työllisyyden kuntakokeilut alkoivat keväällä 2021 keskellä korona-aikaa. Budjettiriihessä päätettiin TE24 valmistelun jatkamisesta ja nyt odottelemme hallituksen esityksen kohtaloa maaliskuun eduskuntakäsittelyssä. Tämän esityksen mukaan TE-palvelut siirtyisivät vuoden 2025 alusta kuntasektorille sekä työllisyydenhoitoalueille.
Eli takaisin sinne, mistä toiminta siirtyi valtiolle noin 60 vuotta sitten.
Lopulta kaikki käy hyvin
Kaikista uudistuksista olemme selvinneet. Ensin on nuristu ja lopulta kiitelty.
Näin se varmasti on jatkossakin. Uudistuksissa jaksamista auttaa, että tiedämme jatkossakin tekevämme yhteiskunnallisesti merkityksellistä, tärkeää työtä.
Olen pyrkinyt suhtautumaan uudistuksiin ja tulevaan viisaan valtiomiehen ajatuksia vapaasti mukaillen: ”Jos emme tiedä kuinka meidän käy, niin uskotaan, että meidän käy hyvin”.
Uskoa olen vahvistanut sillä, että yritän rakentavasti vaikuttaa niillä keinoilla mitä minulla on, siihen mihin voin ja hyväksyn ne asiat, joihin en voi vaikuttaa.
Kliseistä? Kenties. Mutta aina on paikka löytynyt, osaamistani on tarvittu, sellaisissakin tehtävissä, joita en olisi itse osannut edes kuvitella reilu 26 vuotta sitten, kun tulin työkkäriin töihin.
Muisti kultaa asiat ja sen ehkä joku tarkka huomaa tarinani yksityiskohtien suuripiirteisyydestä.
Oliko kaikki ennen sitten paremmin? Kyllä oli, yhtä varmasti kuin lapsuuden kesäpäivinä paistoi aina aurinko.