Kirjoittaja: Tiina Fager, tuoteomistaja, KEHA-keskus
Kuljin kohti opettajan uraa melko pitkään. Hain opiskelemaan luokanopettajakoulutukseen, mutta en tullut valituksi ensimmäisellä yrittämällä. Olin tuolloin pyrkinyt opiskelijaksi useampaan koulutusohjelmaan ja pääsin tradenomikoulutukseen.
En kuitenkaan ottanut paikkaa vastaan, sillä aioin hakea seuraavana vuonna uudelleen luokanopettajakoulutukseen. En halunnut, että joutuisin valintakokeeseen valmistautumisen ja töiden ohella suorittamaan liiketoiminnan opintoja, jotka eivät tuolloin kiinnostaneet.
Uutta hakumahdollisuutta täytyi odottaa vuosi. Tuon vuoden aikana kypsyi ajatus, että ehkäpä haenkin opiskelemaan kasvatustieteitä. Jos pääsisin sisään, voisin vielä pohtia, haluanko suuntautua koulumaailmaan vai kenties ihan jonnekin muualle.
Keväällä hain opiskelemaan kasvatustieteitä ja tulin valituksi!
Kasvatustieteitä
Kasvatustieteiden koulutusohjelman opinnot ovat monipuolisia ja antavat valmiuksia esimerkiksi kasvatuksen, koulutuksen, opetuksen, oppimisen ja johtamisen tehtäviin.
Opinnoista ei valmistu tiettyyn ammattiin. Tämä loi epävarmuuden tunnetta siitä, mitä kohti olen menossa ja miltä tulevaisuuden työpäiväni tulevat näyttämään. Toisaalta vapaus ja eri mahdollisuudet houkuttivat.
Edelleenkin halusin, että tulevaisuuden työssäni voisin auttaa ja kannustaa muita, mutta myös ymmärtää ihmisiä, joiden kanssa työskentelen. Tämä ajatus ohjasi minut opiskelemaan sivuaineena muun muassa erityispedagogiikkaa sekä kehitys- ja persoonallisuuspsykologiaa.
Opintojen ohella työskentelin useamman vuoden kaupan alalla sekä tapahtuma-alalla. Tuolloin halusin kovasti kerryttää kokemusta myös luokanopettajan tehtävistä. Hain useisiin opettajan sijaisuuksiin, lyhyempiin ja pidempiin.
Ekaluokan opettajaksi ja lastenvaateliikkeeseen
Eräänä syksynä sain vuoden mittaisen ekaluokan luokanopettajan sijaisuuden. Tuo kokemus toi mukanaan todella paljon vastuuta, haastoi ja oli lopulta yksi parhaimpia työkokemuksiani.
Sijaisuus päättyi ja oli aika palata jatkamaan opintoja. Päätoimista luokanopettajan työtä en voinut jatkaa tuossa vaiheessa, joten tein satunnaisia sijaisuuksia kouluihin. Ilmoitin olevani käytettävissä sijaisuuksiin myös päiväkodeissa, mutta en saanut yhtäkään kutsua töihin enkä edes vastausta yhteydenottoihini.
Kävin hetkellisesti myös kerhonohjaajana, mutta päädyin lähtemään työstä koeaikana, sillä työ ei vastannut lainkaan sitä, mitä työpaikkailmoituksessa annettiin ymmärtää ja mihin olin tehnyt esivalmisteluja.
Kerrottakoon, että kerholaisten oli tarkoitus olla pieni ryhmä eskarilaisia, mutta todellisuudessa he olivatkin kymmenen noin kaksivuotiasta vaippapöksyä. Vaippapöksyt ovat ihania, mutta tuovat myös paljon vastuuta, ja koin, etten saanut riittävästi tukea päiväkodin johdolta.
Lastenhoitotehtävät päättyivät ja hain kaupan alan eri tehtäviä. Työt vaihtuivat, mutta asiakasryhmä säilyi, sillä sain uuden työn lastenvaateliikkeestä.
Vuodet lastenvaateliikkeessä kuuluvat työhistoriani parhaimmat työkokemukset -kategoriaan. Työkaverit ja esihenkilöni olivat ihania!
Lastenvaatteiden myynnin ohella oli aika saattaa kasvatustieteen opinnot päätökseen. Opiskeluihin kuuluvan harjoittelun suoritin Opetushallituksella. Tämän jälkeen toteutin Opetushallitukselle myös muutaman projektiluontoisen työn.
Edelleen taisin haluta pitää ovea raollaan opettajan ammattiin, sillä suoritin kasvatustieteiden loppupuolella myös opettajan pedagogiset opinnot.
ICT:n pariin
Valmistuin opinnoistani aikataulussa ja oli aika etsiä niin sanotusti oman alan töitä. Etsintä johdatti minut työhaastatteluun TE-toimistoon.
TE-toimiston asiantuntijana työskenteleminen oli antoisaa. Asiantuntijan työtä raamittavat monet lait ja virkamiehen velvollisuudet, mutta näiden raamien sisällä työtä on mahdollista tehdä omalla tavallaan.
TE-toimiston työstä ja virkailijoista on monenlaista mielikuvaa. Oma tavoitteeni oli auttaa asiakasta, olipa kyse sitten CV:n päivittämisestä, uuden työn hakemisesta, hakeutumisesta koulutukseen tai työkyvyn tutkimuksiin.
TE-asiantuntijan työssä yksi tärkeimpiä ominaisuuksia on kuunnella asiakasta ja kuullun perusteella soveltaa omaa tietotaitoa.
TE-toimistossa työskennellessä vierähti useampi vuosi. Työ oli antoisaa ja oli ilo työskennellä hyvin yhteen puhaltavassa tiimissä. Näiden vuosien aikana kehityin virkailijana, mutta pyrin myös kehittämään työskentelytapoja entistä asiakaslähtöisemmäksi.
Pidin koulutustilaisuuksia henkilöstölle asiakaslähtöisistä työtarjouksista ja sosiaalisen median kanavien hyödyntämisestä työnhaussa. Organisaatiouudistuksen myötä tiimit ja työtehtävät muuttuivat. Pian tämän jälkeen alkoikin koronapandemia, joka muutti työn tekemistä radikaalisti.
TE-toimiston työvuosien aikana hain muutamia kertoja opiskelemaan opinto-ohjaajan koulutukseen. Opintopaikkoja opokoulutuksiin on rajallisesti, mutta hakijoita moninkertaisesti eikä panokseni näillä kerroilla yltänyt opintopaikkaan.
Opokoulutus jäi käymättä, mutta sen sijaan löysin itseni opiskelemasta viestintää, ohjelmistokehittämistä sekä digitaalista markkinointia ja sisällöntuotantoa.
Ajelehtimisen vaiko tiedostettujen tai tiedostamattomien valintojen kautta olen päätynyt nykyiseen työhöni järjestelmäkehittämisen pariin. Edelleen tavoitteenani on auttaa ihmisiä, tällä hetkellä kehittämällä tietojärjestelmää, joka palvelisi käyttäjiään mahdollisella hyvin.
Työ vaatii runsaasti uuden omaksumista ja jopa epämukavuusalueella toimimista, sillä olen hypännyt näihin uusiin haasteisiin hiljattain ja kehitysjuna on jo kovassa vauhdissa.
Järjestelmäkehittäminen on täysin oma maailmansa omine kielineen ja muine erityispiirteineen. Olen ajautunut melko kauas opettajan työtehtävistä, mutta aika näyttää palaanko vielä sille tielle.
Ehkäpä viiden vuoden kuluttua löydän itseni jälleen täysin erilaisista tehtävistä – sellaisista, joita en vielä osaa edes kuvitella.
Blogi on osa Uudenmaan TE-toimiston Teemasta toimeen -ICT-alan toimialaviikkoa 13.-16.2.2023. Tästä pääset katsomaan, mitä kaikkea on tarjolla.