Kirjoittaja: Teija Määttälä, asiantuntija Uudenmaan TE-toimisto
Kun aloitin täyspäiväisen työni 1990-luvun alussa, moni asia työpaikan arjessa oli toisin. Ensimmäinen työpaikkani oli kylpylähotelli ja siellä vierähti reilut 20 vuotta. Tein asiakaspalvelutyötä, joten henkilökohtainen kontakti asiakkaaseen oli tärkeä.
Töihin menin työvuorolistan mukaisesti, joka tehtiin aina kolmen viikon mittaisena. Jos halusi vaihtaa työvuoroa, niin siitä piti neuvotella esihenkilön kanssa, joka sitten teki muutoksen seinällä olevaan paperiseen työvuorolistaan. Niiden muokkaaminen oli aikaa vievää ja hankalaa.
Työelämän muuttumisen näkeekin vaikkapa paperin käytön vähentymisenä.
Ruuhkavuosien aikataulurumbaa
Parhaiten mieleeni on jäänyt aika, jolloin lapset olivat pieniä. Työpäivinä heidät piti viedä päivähoitoon ennen töihin menoa. Hankalia olivat sellaiset aamut, jolloin työt alkoivat kahdeksalta. Tämä tiesi sitä, että aamulla oli aikainen herätys, jotta pysyimme aikataulussa.
Kun lapset olivat leikki-iässä, kuljetin heidät noin kilometrin matkan pulkalla ja kesällä menimme rattailla. Talvi Kuusamossa on yleensä runsasluminen ja pakkastakin saattoi helposti olla -25 astetta tai enemmän.
Kaikkeen tottuu ja kun siitä tuli rutiini, niin aamut sujuivat yleensä aika hyvin. Joskus kyllä mietin niitä kahta pientä lasta, jotka sovussa istuivat unen pöpperössä pulkan kyydissä aamuvarhain, että tämä on sitä extremeä, jos mikä. Hyvin harvoin he kiukuttelivat, olivat tyytyväisiä kyytiin.
Ennen siis menimme tunnollisesti lähitöihin. Kun muusta työmuodosta ei ollut tietoa, työpaikalle meno olikin luontevaa. Pitkään samassa työpaikassa työskennellessä työkavereista muodostui minulle suuri ja läheinen verkosto.
Työpäivän aikana saattoi tapahtua kaikenlaista, mutta kun olimme paikalla juuri asiakkaita varten, niin yleensä kaikki hoitui loistokkaasti.
Alussa olivat lankapuhelimet ja faksit
Kun aloitin työuran kylpylähotellissa nuorena myyntineuvottelijana, työvälineenä oli pelkkä lankapuhelin ja soittolista, joita selasimme innokkaasti. Teimme jo 1990-luvulla uraauurtavaa työtä ja möimme palveluitamme puhelimen välityksellä soittamalla yhdistyksiin ja yrityksiin.
Kun saimme asiakkaat tietoisiksi kylpylähotellistamme, meille hankittiin tietokoneet, joilla aloimme tehdä varauksia ja tarjouksia erilaisille ryhmille. Tarjoukset ja vahvistukset lähetimme postin kautta.
Aluksi sujautimme kirjeet postiin postimerkin kera ja vähän myöhemmin otettiin käyttöön uusi frankeerauskone, joka teki kirjeeseen automaattisesti postileiman. Kokousasiakkaille lähetimme tarjoukset faksilla, joka oli tuolloin uusinta teknologiaa.
Faksi löytyi takahuoneesta ja se saattoi yksin siellä raksuttaa viestejään. Työpäivän aikana kävimme säännöllisesti katsomassa, oliko postia tullut.
Joskus sitä tuli niin paljon, että osa papereista oli lennellyt lattialle. Toisinaan mustekasetti oli lopussa ja haaleaa tekstiä piti tosissaan tihrustaa, jotta näki, mitä siinä luki. Paperi oli myös kiiltäväpintaista, joka oli musteen tarttumisen kannalta huono asia. Seuraavaksi tuli kopiokone ja skannausmahdollisuus.
Ensimmäinen tietokone
Kun saimme työvälineeksi ensimmäisen tietokoneen, jännitti kovasti, miten opin sitä käyttämään. Siihen aikaan tietokoneet olivat simppeleitä ja ohjelmia tuolloin vähän. Sähköposti oli huippukeksintö ja oli ällistyttävää lähettää viestiä toisen ihmisen sähköpostiin melkein reaaliajassa.
Olin niin innoissani uudesta tavasta tehdä töitä, etten koskaan kokenut sitä stressaavaksi, vaikka monesti oli kiirettä.
Pitkän kylpylähistorian jälkeen hyppäsin uuteen maailmaan rekrytoinnin ja myynnin pariin ja toimin henkilöstöpalveluyrityksessä myyntipäällikkönä. Tuolloin elettiin jo 2000-lukua ja kehitys oli mennyt aimo loikkauksen eteenpäin. Tässä työssä sain käyttää omaa mielikuvitusta, missä töitä tekisin.
Minulla oli kiinteä konttori, jossa suuremmaksi osaksi töitä teinkin. Kun asuin Kuusamossa pitkät välimatkat toivat suuria haasteita, koska asiakkaita ja työntekijöitä oli ympäri Koillismaata ja Kainuuta.
Monesti työskentelin jossain muualla kuin omalla toimistolla. Työsuhdeauto oli yksi työpisteistäni. Pitkillä automatkoilla puhuin paljon puhelimessa, tietenkin handsfreen kautta. Osan työpäivästä saatoin tehdä vaikka naapuri kylän paikallisella huoltoasemalla.
Työ oli vapaata, nopeatempoista ja haastavaa. Molemmissa työpaikoissa meitä koulutettiin yritysten omissa akatemioissa heidän oman konseptinsa mukaisesti. Uuden oppiminen kannusti aina parempiin suorituksiin ja myyntiin saimme sen hetken parhaat vinkit.
Olen aina ollut työssä sellaisessa paikassa, jossa uusin teknologia on ollut saatavilla ja työvälineenä. Se on sopinut minulle hyvin.
Etätyö on minun juttuni
Kun muutimme Kuusamosta pääkaupunkiseudulle, sain viran Uudenmaan TE-toimistosta. Olin valtavan iloinen, että juuri tämä paikka avautui minulle.
Olin jo ajatellut, että melkein 30 työvuoden jälkeen haluaisin tehdä jotain asiantuntijatyötä ja halusin hyödyntää pitkää työkokemustani. Aloitin työni suurella toimistolla, joka sijaitsi Itäkeskuksessa.
Tykkäsin, että siellä oli mukava työskennellä, mutta työmatka aamuisin Kehä I:tä pitkin tuotti harmaita hiuksia. En ollut tottunut näin suuriin ruuhkiin ja työmatkaan meni paljon aikaa.
Ehdin olla toimistolla vain kaksi viikkoa, kun siirryimme etätyön kotikonttorille. Olin aiemmin tehnyt etätöitä missä milloinkin, mutta harvemmin kotona. Opin nopeasti uuden toimintatavan ja tässä vaiheessa otimme taas jättiloikan työrintamalla. Työt tehtiin kotona ja aloimme pitää kokouksia Teamsin välityksellä.
Olen ottanut työssäni jälleen uuden digiloikan, kun olen perehtynyt tekoälyn käyttöön.
Nyt etätyö on normaalia arkeani. Aloitan työpäivän kuten ennenkin, mutta kiireettömästi, ilman työmatkojen ruuhkaa. Joustava työaika mahdollistaa, että voit liukuman puitteissa aloittaa itsellesi sopivalla tavalla. Uusi teknologia mahdollistaa etätyön tekemisen mistä vain.
Vapaa-aikaa on tullut runsaasti lisää ja elämänlaatu parantunut. Pitkän, vauhdikkaan sekä vaihderikkaan työelämän paremmalla puolella olen löytänyt oman paikkani ja nautin työnteosta kotitoimistolla.
Käymme tapaamassa kollegoja toimistolla sekä toisinaan kokoonnumme suurella joukolla viettämään kehityspäiviä. Tämä hybridityö sopii minulle täydellisesti.
Olen ottanut työssäni jälleen uuden digiloikan, kun olen perehtynyt tekoälyn käyttöön. Vielä keskustelu tekoälyn kanssa on varovaista ja saamaani vastausta punnitsen tarkkaan: onko tieto varmasti todenmukainen.
Haluan edelleen olla eturintamassa, kun uutta teknologiaa otetaan käyttöön. Aluksi uuden asian kanssa työskentely saattaa tuntua kömpelöltä, kunnes jossain kohtaa huomaamme ihmettelevämme, miten olemme voineet tulla toimeen ilman tätä teknologiaa.
Työnkuvani on muuttunut suuresti 2000-luvulla. Tätä ennen työ tehtiin työpaikalla ja siellä jossain kiinteässä työpisteessä. Työ on kuitenkin monipuolistunut ja työmenetelmät ovat kehittyneet. Haluan olla aktiivisesti tässä muutoksessa mukana.
Olen valmis ja uskon, että jokainen, joka haluaa olla muutoksessa mukana sekä oppia uutta, on eturintamassa alati muuttuvilla työmarkkinoilla.