Kirjoittajat: työkykykoordinaattori Eeva Åkerberg & johtava asiantuntija Satu Heinonen, Uudenmaan TE-toimisto
Työskentelen Uudenmaan TE-toimistossa työkykykoordinaattorina. Pyrin työssäni edistämään täsmätyökykyisten henkilöiden työllistymistä kehittämällä palveluita, tukemalla TE-asiantuntijoita asiakastyössä sekä lisäämällä työnantajien tietoisuutta erilaisista työllistämisen mahdollisuuksista.
Täsmätyökyky on terminä aika tuore ja herättää vielä paljon kysymyksiä. Täsmätyökyvyssä kyse on siitä, että henkilöllä on jotakin rajoitetta työkyvyssään, mutta kuitenkin hänellä on jäljellä vielä työkykyä ja hän pystyy työskentelemään tietyissä työtehtävissä.
Rajoitteista huolimatta täsmätyökykyinen henkilö voi olla täysin työkykyinen hänelle sopivaan työtehtävään…
Työnhakijoiden joukossa on valtava kirjo erilaisia täsmätyökykyisiä työnhakijoita, joita me TE-toimistossa kohtaamme päivittäin.
Täsmätyökykyisen henkilön työkykyrajoitteet vaihtelevat hyvin paljon. Henkilöllä voi olla fyysisiä tai mielenterveydellisiä työkyvyn rajoitteita ja nämä rajoitteet voivat olla synnynnäisiä, pysyviä tai ohimeneviä.
Näistä rajoitteista huolimatta täsmätyökykyinen henkilö voi olla täysin työkykyinen hänelle sopivaan työtehtävään, eivätkä rajoitteet vaikuta työssä suoriutumiseen.
Olen toiminut työkykykoordinaattorina reilun vuoden verran ja kokemukseni perusteella itse ajattelen täsmätyökykyisyyden eräänlaisena työelämän palapelinä, jossa erilliset palaset etsivät oikeaa paikkaansa.
Jokainen tietää, ettei palapelin palan laittaminen väärään kohtaan onnistu eikä tuota toivottua lopputulosta. Mutta kun sopiva paikka palapelissä löytyy, loksahtaa tuo yksi yksinäinen palanen tiukasti kiinni isoa kokonaisuutta, johon se sopii hyvin.
Seuraavaksi työkaverini Satu kertoo pari esimerkkiä, kuinka työ ja tekijä ovat kohdanneet.
Työuupunut löysi omalle alalleen
Olen toiminut 2,5 vuotta generalisti- ja kulttuuritoimialojen Uudenmaan alueen johtavana asiantuntijana. Nykytehtäväni on edistää näillä aloilla työllistymistä, saada näkyvyyttä näiden alojen työmarkkinatilanteeseen ja hankkia soveltuvia palveluita sekä tehdä sidosryhmä- ja verkostoyhteistyötä.
Luovilla ja korkeakoulutetuilla aloilla esiintyy työ- ja toimintakyvyn rajoitteisuutta siinä kuin muillakin ja mielestäni oikea-aikainen ohjaaminen palveluihin on tärkeässä roolissa.
Asiantuntijat TE-palveluissa kohtaavat ihmisiä moninaisissa tilanteissa. Kohtaamiset ovat henkilökohtaisia ja luottamuksellisia.
Työ- ja toimintakykyasioista puhuttaessa, TE-palvelujen asiantuntija ei ole terveydenhuollon vaan työllistymiseen liittyvien palvelujen ammattilainen. Hänen tulee tietää asiakkaidensa mahdollisista rajoitteista, jotta palvelun ja tuen tarjoaminen tapahtuu oikein.
Moni asiakas voi myös olla täysin tietämätön, mitä tällaisessa tilanteessa voi tehdä? Miten TE-palvelut voivat auttaa? Taustalla voidaan kokea yksin jäämisen tunnetta ja joskus myös häpeää. Täysin suotta.
Monen työnhakija-asiakkaan työkyvyn rajoite näyttäytyy aluksi usein pidempänä sairaslomana.
Mieleeni on jäänyt valtava määrä kohtaamisia tultuani TE-palveluihin noin 10 vuotta sitten, ensin tuetun työllistymisen palveluihin Helsinkiin, sen jälkeen osaamisen kehittämisen palveluihin Espooseen.
Monen työnhakija-asiakkaan työkyvyn rajoite näyttäytyy usein aluksi pidempänä sairaslomana. Tässä vaiheessa on harvoin vielä käsitystä, onko kyseessä tilapäinen vai pysyvämpi tilanne.
Muistan asiakkaan, joka oli opiskellut hoitoalalle, mutta oli päätynytkin tulkin töihin, joita oli hyvin tarjolla. Hän otti yhteyttä TE-toimistoon epätietoisena ja kaipasi apua. Hän koki, ettei pystynyt enää toimimaan tulkkina ja harkitsi irtisanoutumista. Mitä tämä kaikki merkitsisi hänen kohdallaan?
Hän oli tulkkina nähnyt vaikeita ihmiskohtaloita ja työajat olivat raskaat. Hän oli masentunut ja uupunut työhönsä. Hän koki, että hänen auttajana tulisi jaksaa ja tunsi tämän vuoksi epäonnistuneensa. Yksinhuoltajana hän oli huolissaan toimeentulostaan ja terveydestään.
Tilanne oli edennyt niin pahaksi, ettei hän pystynyt enää lähtemään tulkkikeikalle. Aloitimme keskustelut ja hän jäi työstään sairaslomalle.
Keskusteluissa kannustin häntä antamaan itselleen hengähdysaikaa sairauslomalla ja luottamaan, että lääkärisuhteenkin avulla asiat alkavat vähitellen järjestymään.
Hänellä ei ollut tukiverkostoja ja aluksi avun vastaanottaminen tuntui hänestä vaikealta. Pidimme säännöllisesti yhteyttä ja muutaman kuukauden kuluttua hän päätti lopettaa työnsä tulkkina ja alkoi harkita muita vaihtoehtoja. Esille nousi paluu hoitoalalle, ammattiin johon hän oli aikanaan valmistunut.
Työnhakua vaikeutti se, ettei hänellä ollut työkokemusta hoitoalalta ja toimintakyky oli alentunut. Tähän tilanteeseen sopi työkokeilu TE-palvelujen kautta. Työkokeilupaikka löydettiin ja hän kokeili työntekoa ensin kolme työpäivää viikossa, sitten enemmän, mutta lyhyempinä työpäivinä.
Säännöllinen työ keikkatöiden sijaan antoi hänelle uudella tavalla valmiuksia henkilökohtaisen elämän, työn ja arjen yhteensovittamiseen, ja hän piti uudesta työstään.
Kuuden kuukauden työkokeilun jälkeen hänet palkattiin kyseiseen työpaikkaan ja työaikaa räätälöitiin hänelle sopivaksi.
Viimeisellä tapaamisellamme hänellä oli hymy huulilla. Vaihdoimme halauksiakin. Se oli tunteikas ja hieno päivä kaikille.
Kun palat loksahtelevat kohdilleen ja ihminen ja työ lopulta kohtaa, se on aina kaiken väärti.
Tarpeettomuuden tunne muuttui motivaatioksi
Kun puhutaan täsmätyökykyisyydestä, se tuo aivan eri tavalla positiivisuutta vallitsevaan tilanteeseen: “Meistä ei ole kaikkiin töihin, mutta kaikista on johonkin työhön”.
Erään työnhakijan kanssa jutellessani, hän kertoi muistavansa, miten hän aluksi pyrki sulkemaan kaiken toivon mielestään.
Hän oli joutunut pari vuotta aiemmin onnettomuuteen, jota seurasi pitkä sairasloma eikä työkyky enää riittänyt hänen silloiseen vakituiseen työhönsä. Loukkaantuminen jätti hänelle fyysisiä rajoitteita, migreenitaipumusta ja aistiherkkyyttä.
Hän oli synkimmillä hetkillään päättänyt hyväksyä, ettei hänestä ole enää mihinkään. Hän koki, ettei pysty palaamaan työelämään ja työhön, jossa oli hyvä ja josta nautti. Kyse saattoi olla myös siitä, että hän ei uskaltanut ajatella muita vaihtoehtoja.
Yhteisissä keskusteluissa onkin tärkeää antaa vertaistukea ja ymmärrystä siitä, että näissä tilanteissa ei ole yksin.
Siellä, missä oli pimeää, on nyt valoa ja selkeä tie, jota kulkea askel kerrallaan eteenpäin.
Tulevaisuuteen ei kukaan meistä näe, mutta taaksepäinkään emme voi mennä. Puhuimme ammatillisen kuntoutuksen pariin hakeutumisesta sekä muista palveluista.
Säännölliset keskustelut olivat jälkikäteen katsottuna hänelle kuin ovien availua ja näin alettiinkin miettiä ratkaisuja eikä tekemään hänestä pysyvästi työkyvytöntä.
Hän sai eri vaiheiden jälkeen myönteisen kuntoutustukipäätöksen ja on palannut kuntoutuksen tuella onnistuneesti kokeilemaan osaamistaan ja koulutustaan vastaavaa mielekästä työtä asteittain.
Hän on kokeillut työnantajan tuella erilaisia tehtäviä ja erilaisia työnteon tapoja, joissa huomioidaan työolosuhteet, ergonomia ja lyhennetty työaika.
Siellä, missä oli pimeää, on nyt valoa ja selkeä tie, jota kulkea askel kerrallaan eteenpäin.
Kuten nämä kaksi kertomaani esimerkkiä näyttävät, täsmätyökykyiset ovat usein erittäin motivoituneita, kun työtä on räätälöity heidän työkykynsä mukaiseksi.
Olisi sääli, jos tällaiset asiakkaat eivät löytäisi tietään takaisin työmarkkinoille tai jos tällaisia hienoja osaajia varten ei olisi palkkaavia työnantajia.
Työnantajat saavat järjestelyihin myös maksuttomia tukia ja usein aika vähällä vaivalla.
Eevalla on myös kerrottavana onnistumistarinoita ja niistä seuraavaksi.
Työkykykoordinaattori työnantajien tukena
Työkykykoordinaattorina yksi tärkeimmistä tehtävistäni on työnantajien tietoisuuden lisääminen olemassa olevista tukimuodoista, joita työnantaja voi hyödyntää palkatessaan täsmätyökykyisen henkilön.
Lisäksi autan työnantajia, mikäli he haluavat edistää työyhteisönsä monimuotoisuutta ja palkata juuri täsmätyökykyisen henkilön.
Onnistumistarinoita on jaettavaksi paljon. Jotta voidaan onnistua, täytyy löytyä se vastaanottava taho eli työnantaja, joka on halukas tarjoamaan työpaikan täsmätyökykyiselle työnhakijalle.
Ennakkoluulot ovat usein se suurin este, mutta niitä voidaan vähentää positiivisilla kokemuksilla sekä niiden jakamisella.
Parhaimmillaan työtehtävä saadaan muokattua sellaiseksi, että täsmätyökykyinen henkilö suoriutuu siitä sataprosenttisesti eli niin, ettei hänen olemassa olevat työkyvyn rajoitteensa näy millään tapaa työssä.
Tältä vuodelta mieleen tulee kaksi onnistumistarinaa, joissa työnantaja oli päättänyt, että haluaa palkata nimenomaan henkilöitä, joilla on työkyvyn rajoitteita. Teimme kollegani kanssa ehdokashaun TE-toimistossa työttömänä työnhakijana olevien täsmätyökykyisten henkilöiden joukosta ja saimme työllistettyä samalle työnantajalle kaksi henkilöä.
Nämä molemmat henkilöt olivat olleet jo pidempään työttöminä, korkeakoulutettuja ja työllistyivät meidän avulla koulutustasoaan vastaaviin työtehtäviin.
Tärkeimpänä koin tässä onnistumistarinassa työnantajan, joka päätti ennakkoluulottomasti lähteä etsimään TE-toimiston kautta heille sopivia työntekijöitä!
Olemme haavoittuvaisia kokonaisuuksia jokainen
Olen samaa mieltä kuin Eeva. Meidän tulisi nähdä potentiaali siellä, missä sitä on. Monimuotoisuuden tukeminen työelämässä on meidän kaikkien tehtävä ja meidän kaikkien etu.
Työ- ja toimintakyvyn muutokset ja rajoitteet oireilevat eri tavoin, työskentelipä sitten palveluammatissa, rakennusalalla, toimistotyössä tai luovalla alalla.
Kuka tahansa meistä voi jossain vaiheessa kohdata haasteita työkykynsä kanssa, joko tilapäisesti tai pysyvästi. Muutos voi tapahtua hitaasti tai äkillisesti ja yllättäen.
Moni tällaisessa tilanteessa löytää itsensä tien haarasta miettimästä, mihin suuntaan nyt pitäisi lähteä vai jäänkö tähän?
Fyysisten rajoitteiden lisäksi elämäntilanteet voivat tuoda tullessaan jotain, joka mullistaa myös työelämän. Edessä voi olla pidempi sairasloma, alanvaihto, kuntoutuksen tarve tai jotain sellaista, johon haetaan ensin vastausta.
Henkinen puoli ihmisessä on aivan yhtä tärkeä kuin fyysinen. Olemme haavoittuvaisia kokonaisuuksia jokainen. Mutta apua on tarjolla. ”Jokainen joka apua saa sitä joskus tajuu myös antaa”, lauloi Pave Maijanen ja Mistakes yhtye 1980-luvulla. Tämä biisi nousi taas jostain mieleeni, kun kirjoitimme tätä.