Kirjoittaja: Asta Nieminen, hallituksen jäsen, opiskelijajärjestö SAMOK ry
Kesätyö on useimmalle nuorelle, myös minulle, ensimmäinen työpaikka ja kontakti työelämään. Kun tapaat uuden ihmisen, ensivaikutelma on tärkein. Tämä pätee myös työelämään.
Jokainen työpaikka on vastuussa omien ensivaikutelmistaan, mutta samalla elämän ensimmäinen työpaikka luo nuorelle mielikuvan, miten työelämä ja työyhteisö toimii.
Oma kesätyöpolkuni alkaa vuodesta 2016. Olin juuri päässyt yläasteelta ja ainakin silloin omasta mielestäni olin valmis tähän suureen maailmaan ja osasin kaikesta kaiken. Hain kesätöitä ensimmäistä kertaa.
Ensikertalaisen iloksi paikka löytyikin. 16-vuotiaalle tämä oli erittäin iso juttu, kuten varmasti jokaiselle nuorelle. Se on se ensimmäinen hetki, kun pääsee ansaitsemaan omaa rahaa.
Olin jo nuoresta kiinnostunut asiakaspalvelutyöstä. Olinkin onnellinen, kun kesätyöpaikka aukeni Lidl Suomelta. Pääsin osaksi kahden viikon Tutustu ja tienaa -kesäharjoitteluohjelmaa.
Vaikka kahden viikon aikana ei esimerkiksi kassatyöskentelyyn päässyt perehtymään, oli kokemus arvokas ja vahvisti haluani työskennellä asiakaspalvelualalla.
Tuon ikäisenä kaksi viikkoa tuntui juuri sopivan pituiselta kesätyöltä. Pitihän kesälomasta riittää aikaa kavereillekin. Tutustu ja tienaa -kesäharjoitteluohjelma on nuorille erinomainen mahdollisuus päästä tutustumaan työelämään ilman aikaisempaa työkokemusta, ja samalla hankkia kuitenkin korvauksen tekemästään työstä.
Tämä tuntui todella pehmeältä, mutta opettavaiselta ensikosketukselta työelämään.
Ensimmäisenä työpaikkana Lidl jätti minulle positiivisen ensivaikutelman työelämästä. Kaikki tuntuivat ymmärtävän, ettei meillä ole aikaisempaa työskentelytaustaa. Perehtymiseen oli varattu resursseja, eikä meille tullut oloa, että jäisimme yksin kysymyksiemme kanssa.
Samalla pidettiin huolta, että kunnioitimme esimerkiksi taukojen pituuksia. Tämä tuntui todella pehmeältä, mutta opettavaiselta ensikosketukselta työelämään.
Ensimmäisestä työnhausta jäi hyvin myönteinen kokemus. Vaikka työhakemusten lähettäminen tuntui työläältä, niin ensikertalaisena saatu paikka antoi hyvin vastinetta hakemuksen lähettämiseen käytetylle ajalle.
Jännittävimmäksi osuudeksi työnhausta osoittautui haastattelu. Tämä tuntemus ei ainakaan itsellä ole muuttunut. Jännitän yhä ihan yhtä paljon kuin ekassa työhaastattelussa, vaikka samanlaisia ihmisiä olemme lopulta kaikki, niin haastattelijat kuin haastateltavatkin.
Nuoren kohdalla se ensimmäinen työpaikka luo mielikuvan työelämästä ja miten siellä toimitaan. Työpaikan on myös tärkeä muistaa, että kesätyöntekijällä on harvemmin aikaisempaa kokemusta. Jos aikaisempaa kokemusta on, se voi olla täysin erilaisesta tehtävästä, ja se on täysin ok.
Työkokemusta ei kukaan pysty kartuttamaan, jos ei anneta mahdollisuutta tehdä työtä. Jokainen pystyy oppimaan uutta.
Virheet myös ovat täysin hyväksyttäviä, kunhan työntekijänä olet valmis oppimaan niistä. Jokainen meistä tekee virheitä, vaikka olisimme työskennelleet monta vuotta jo samassa tehtävässä. On tärkeä muistaa olla itselleen armollinen.
Ensikertalaisen tuurista pettymyksiin
Seuraavana kesänä pääsin kokemaan, miltä tuntuu tehdä tuloksetonta työnhakua, ainakin melkein. Monen hakemuksen jälkeen sain kutsun työhaastatteluun kesäkahvioon.
Kuitenkin aikaa kului haastattelusta ja lopulta sähköpostiini saapuikin monelle töitä hakeneelle tuttu viesti: ”valintamme ei valitettavasti osunut sinuun”. Tämä oli omalle kohdalle ensimmäinen kokemus, kun pääsin jo valintavaiheessa eteenpäin, mutta sitten ei kuitenkaan napannut. Pettymys oli suuri, sillä tämä tarkoitti, ettei kesätöitä tälle kesälle tullutkaan.
Seuraavat kaksi vuotta olivat vielä tuloksettomampaa. Lähetin lukuisia työhakemuksia, mutta yhdestäkään ei paikka auennut.
Hakemuksien lähettäminen alkoi turhauttaa, sillä paluupostissa luki vain, ettei valinta osunut tällä kertaa minuun. En saanut missään vaiheessa palautetta. Olin sen verran ujo, etten uskaltanut palautetta pyytääkään.
Jos pystyisin palaamaan ajassa taaksepäin, kysyisin palautetta. Näin olisin ehkä pystynyt katkaisemaan kielteisten vastausten kierteen.
Koronan leviämiskevät toi vastaan täysin uuden tilanteen jokaiselle meistä. Kesätöitä kun usein haetaan jo joulu-tammikuussa, mutta tuolloin me vasta seurasimme, kuinka virus saapui Eurooppaan.
Alkuvuodesta pääsinkin koko kesätyöhakuprosessin läpi. Työnhaku on kuin tasohyppelyä. Tällä kertaa suoritin pelin jokaisen tason, mutta sitten tuli odottamaton pääpahis, joka oli pidetty salassa koko pelin ajan.
Olin vastaanottanut soiton helmikuun loppupuolella: ”Työpaikka on sinun, tervetuloa”. Sovimme päivän sopimuksen kirjoittamista varten maaliskuun loppupuolelle.
Sitten 17. maaliskuuta tuli päivä, kun koko maamme meni melkeinpä pysähdyksiin ja yrityksissä uusien työntekijöiden palkkaamisen sijasta, varsinkin matkailu- ja ravintola-alalla, siirryttiin lomautuksiin.
Silloin minäkin sain työpaikan sijaan uuden puhelun. Siinä kerrottiin, että sopimusta ei voidakaan tehdä, sillä meillä ei ole töitä edes nykyisille työntekijöille.
Koronan toisena vuonna varsinkin matkailualalla lomautukset pyörivät vielä työpaikoilla, joten kesätöistä sai vain haaveilla. Omalla kohdalla päätinkin käyttää tuon kesän opiskelemalla niin paljon kuin vain kursseja oli tarjolla.
Näin mahdollistin itselleni opintorahasta edes sen pienen tulonlähteen kesän ajalle ja pystyin keventämään seuraavaa vuotta.
Tämän kevennyksen ansiosta kiinnostuinkin hyppäämään opiskelijakuntatoimintaan.
Kesätyöhakemuksella pysyväksi työntekijäksi
Kun matkailuala alkoi taas avautumaan, oli aika heittää verkot uudelleen vesille. Laittelin alkuvuoden aikana hakemuksia moneen paikkaan, mutta kuten usein tuppaa käymään, ei suurimmasta osasta työpaikoista lähetetty edes kieltävää vastausta.
Olin jo luovuttanut. Oletin, että kaikki kesätyöpaikkojen haut ovat alkuvuodesta. Tämä olettamus osoittautui täysin vääräksi. Huhtikuussa sain ilmoituksen sähköpostiini, että Scandicilla olisi tarjolla vastaanottovirkailijan tehtävä kesäksi.
Tämän hakemuksen lähettäminen kannatti, sillä pian sain paluupostissa kysymyksen, milloin minulle sopisi haastattelu.
Ovet Scandicille avautuivat haastattelujen myötä. Vastaanotto työpaikalla oli lämmin ja jokainen kantoi kortensa kekoon meidän kesätyöläisten perehdyttämiseksi.
Itselläni oli myös aikaisempaa työkokemusta tehtävästä, joten pystyin tukemaan muita samaan aikaan aloittaneita työntekijöitä heidän työnsä alkutaipaleella. Kesän työpanokseni palkittiin ja sain jatkaa työntekoa kesän jälkeen opiskelun ohessa.
Olen todella onnellinen siitä, että minulla on ollut hyvät esihenkilöt ja työkaverit, jotka ovat luoneet minulle tervetulleen olon sekä mahdollistaneet oppimisen läpi kesätöiden. On tärkeä muistaa, että varsinkin nuorilla kesätyöntekijöillä ei välttämättä ole juurikaan aikaisempaa työkokemusta.
Nuorten kannattaa varsinkin kesätöitä hakiessa luottaa, että ilman työkokemustakin voi saada töitä ja työpaikat ovat valmiita kouluttamaan uusia työntekijöitä. Työkokemusta ei voi kartuttaa, jos työtä ei tarjota.
Blogi on osa Teemasta toimeen KesäWorks-tapahtumaa, joka on suunnattu erityisesti alle 30-vuotiaille kesätyötä tai muuta työtä etsiville nuorille. Jos et sattuisi kuulumaan juuri kohderyhmään, mutta tapahtuma kiinnostaa, toivotamme sinut tervetulleeksi!
Lisätietoja tapahtumasta löydät täältä: