Kategoriat
työelämä viestintä

Jokaisella organisaatiolla on omat tabunsa

Onko kaikesta aina pakko puhua? Tämä keskustelun tehokkaasti katkaiseva kysymys tuli lapsena usein vastaan illallispöydässä. Pohjanmaalla ajateltiin, että siitä mistä ei puhuta, sitä ei ole olemassa. Saman kommentin olen viestintäurani aikana kuullut useissa eri johtoryhmissä.

Kirjoittaja: Jutta Valkeinen, Uudenmaan TE-toimiston viestintäpäällikkö

Aloittelevana viestijänä häkellyin hiljaiseksi tämän kysymyksen edessä, mutta nykyisin pidän sitä herkullisena keskustelun avauksena. Aroiksi leimattujen aiheiden kautta pääsee viestinnän ammattilaisena nopeasti kiinni johdon tai työyhteisön mahdollisiin kipukohtiin. Pelkojen nimeäminen ja analysoiminen ovat tärkeitä askelia kaikessa kehitystyössä.

Viranomaisviestinnässä hankalien aiheiden välttely näkyy pahimmillaan jatkuvan itsesensuurin ylläpitämisenä. Pääasia on, ettei tule mitään sanomista. Siinä vaiheessa, kun viestintäyksikössä porukalla ennustellaan mahdollisen mielensäpahoittajan palautetta, voi olla varma vain yhdestä lopputulemasta; oman sensuurimyllyn läpi runnottu viesti ei jätä muistijälkeä yhteenkään vastaanottajaan.

Miksi nostaisimme hankalia asioita vapaaehtoisesti esiin?

Sain hiljattain tuon tutun kysymyksen, kun Uudenmaan TE-toimiston ensimmäinen podcast oli jo editointivaiheessa. Lokakuussa julkaistavan avausjakson aiheena on työvoimapoliittiset lausunnot. Se on julkisessa keskustelussa niin sanottu kestoaihe, jonka käsittelyssä TE-toimistot näyttäytyvät useimmiten kylminä ja kryptisinä koneistoina, joilta ei heru apua saati sympatiaa kielteisen lausunnon saaneelle kansalaiselle. On luonnollista, että sisäisessä keskustelussa ensimmäinen reaktio aran aiheen esiintuomisessa on torjuva.

Miksi nostaisimme hankalia asioita vapaaehtoisesti esiin? Tällaiseen kysymykseen on vastaajalla syystäkin oltava vahvat perustelut, selkeä näkemys ja luottamus oman tiimin ammattitaitoon. Viranomaisorganisaatiossa riskien ottaminen ei kuulu jokapäiväiseen työhön, mutta tavoitteellisessa viestinnässä on välillä poikettava tutuista kuvioista, sanomisen ja mokaamisen uhallakin.

(O)saako virkamies heittäytyä?

Avoimin kortein käyty keskustelu podcastin ensimmäisestä jaksosta toi loppujen lopuksi koko viestintätiimille lisärohkeutta maineenhallinnallisesti hankalan aiheen käsittelyyn. Päivän päätteeksi sekä johto että viestintä olivat yhtä mieltä siitä, että asiantuntijuutemme ja näkemyksemme on tärkeä tuoda esiin kaikissa toimintaamme koskevissa aiheissa.

Keskinäinen luottamus lujittui, kun työkiireiden keskellä keskustelulle otettiin aikaa, ja huomattiin, että päämäärä on sama eri näkökulmista huolimatta.

Samaa avointa ja ennakkoluulotonta ideointia käydään myös asiantuntijoistamme koostuvan blogiringin kesken. Ehdin tietysti ennen blogirinkimme ensimmäistä tapaamista murehtia, että mitä teemme, jos kaikki 20 Uudenmaan TE-toimiston bloggaajaa käsittelevät samoja aiheita virkamiespipo kiristellen.

En olisi voinut olla enempää väärässä!

Aiheiden kirjo ja niiden käsittely – henkilökohtaisista kokemuksista tai kattavista tutkimustilastoista käsin – yllättivät minut ja toivottavasti jatkossa myös lukijatkin. Kyllä kannatti luottaa virkamiehen osaamiseen ja heittäytymiskykyyn!

Tämän blogialustan kirjoitusten ja podcastien avulla otamme aiempaa aktiivisemmin osaa keskusteluun ja avaamme toimintaamme työntekijöidemme, asiakkaidemme ja yhteistyökumppaneidemme kautta. Toivottavasti saamme paljon hyvää keskustelua aikaiseksi. Välillä voi tulla sanomistakin, mutta puhumattomuus on dialogia paljon pelottavampaa.

No, onko kaikesta aina pakko puhua? Ei suinkaan, välillä voidaan hiljentyä yhdessä podcastinkin äärelle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.