Vältä työhaastattelussa latteat vakiovastaukset  – pistä persoonasi peliin

Kirjoittaja: Manne Pyykkö, psykologi Uudenmaan TE-toimisto

Työhaastatteluiden käytetyimmät kysymykset ovat kaikkien tiedossa. Ne löytyvät netistä sekunnissa. Pinnallinen valmistautuminen voi kuitenkin kostautua, sillä parhaan ja itsesi näköisimmän vastauksen antaminen vaatii, että ymmärrät näiden kysymysten takana olevaa psykologiaa valmiiden vuorosanojen sijaan.

Optimaalinen vastaus edellyttää ymmärrystä, mitä kysymyksillä oikein ajetaan takaa? Itse kysymys on vain jäävuoren huippu kiinnostuksesta.

Blueskitaristille ei riitä, että hän osaa soittaa oikean soinnun oikeaan kohtaan. Hänen tulee myös tietää, miksi kyseinen sointu pitää soittaa.

Olen tehnyt yli tuhat soveltuvuustutkimusta osana avainhenkilöiden rekrytointeja, mutta olen ollut monesti myös jännittäjän puolella pöytää: vastaamassa kysymyksiin, joita olen myös itse esittänyt. Tässä valmistautumisvaltteja taannoisen tiivistelmänä.   

Eli aloitetaan ammatti-identiteettiin liittyvillä kysymyksillä.

1. Kerro itsestäsi?

Vastaus kertoo identiteetistäsi monella tavalla. Se, mitä sanot, kertoo yhtä paljon kuin se, mitä jätät sanomatta.

Kunnianhimoinen ja uraorientoitunut kandidaatti voi aloittaa helposti titteleistä, tutkinnoista ja työtehtävistä, kun taas toinen saattaa aloittaa siviilielämästään ja perhesuhteistaan tai tuoda nopeasti vaikkapa harrastuksia esille.

Toki tilanne on stressaava ja päällimmäisenä mielessä voi olla jotain päivänpoliittista, mutta yleensä luonnehdinnat itsestä viittaavat johonkin pysyvään, identiteetin kulmakiviin.

Jotkut sivuuttavat tällaiset kokonaisvaltaiset itseluonnehdinnat nopeasti ja alkavat kertoa keskeisistä ominaisuuksistaan, taipumuksistaan ja persoonallisuuden piirteistään. Tämä ei ole vaarallista. Käsittelen näitä teemoja myöhemmin seikkaperäisesti.

2. Mikä yksittäinen adjektiivi kuvaa sinua parhaiten?

Kiteytys tuntuu varmasti hankalalta, mutta harkinta-aikaa voi käyttää ja valita parhaimman – tai vähiten huonoimman.

Monet huomaavat miettivänsä asiaa vastakohdan kautta. ”Luotettava” voi olla vastaus, koska kaikkein vähiten haluaisi olla epäluotettava ja arjessa ponnistelee sen eteen, että saa pidettyä lupauksensa.

Ei haittaa, vaikka vastauksesi olisi substantiivi, esimerkiksi luontainen roolisi tiimissä. Tyyliin: Loppuunsaattaja.

Yksittäistä kuvaavinta adjektiivia voidaan pyytää kohdennettuna juuri työhön, mutta kiteytetty kuvauspyyntö saatetaan esittää myös siviilikohdennuksella.

Mitä vastaisit tähän, eettisesti ehkä harmaalla alueella olevaan, kysymykseen: Jos sinun pitäisi laatia yhden adjektiivin nettitreffi-ilmoitus, minkä sanan valitsisit, joka kuvaisi sinua parhaiten?

3. Jos kysyisin entiseltä esihenkilöltäsi, millainen ihminen olet, mitä hän vastaisi?

Haastattelijan tarkoitus ei ole ”narauttaa” sinua, vaan hän on kiinnostunut siitä, miten uskoisit esihenkilösi vastaavan, mikäli häneltä kysyttäisiin sinusta.

On turhaa antaa mahdollisen referenssipuhelun kangistaa. Usein kannattaa hakea jotain sellaista adjektiivia, luonnehdintaa tai vahvuustekijää, jonka uskot teidän molempien näkevän ja allekirjoittavan.

Haastattelija saattaa myös kävelyttää sinua muidenkin ihmisten pakeilla samalla asetelmalla: Entä, jos kysyisin parhaalta ystävältäsi, millainen tyyppi olet, mitä hän vastaisi?

Entä jos kysyisin pahimmalta vihamieheltäsi, mikä sinussa on ärsyttävintä, mitä hän vastaisi?

Seuraavaksi kehittämisalueisiin liittyviä kysymyksiä.

4. Millaisia kehittämisalueita sinulla on haettavaa tehtävää silmällä pitäen?

Pidä mielessä aikajänne. Heti aloittaessa tilanne on tietenkin eri kuin tehtävän haltuun ottamisen jälkeen.

On myös muita tapoja ajatella vajavaisuuksia. Yksilölliset ominaisuudet määrittävät henkilökohtaisen mukavuusalueen, joka puolestaan vaikuttaa priorisointiin ja sitä kautta usein myös tekemisen ja osaamisen tasoon.

Esimerkiksi: allekirjoittaneen kohdalla suunnittelutyö ei kuulu mukavuusalueeni piiriin. Tämän johdosta monet muut työtehtävät ajavat usein suunnittelun ohi kiireen keskellä. En ole kovin hyvä suunnittelemaan asioita.

Toinen tapa mieltää kehittämisalueita liittyy luontaisen ominaisuuden tai persoonallisuuden piirteen tilannekohtaiseen realisoitumiseen. Tyyliin:

Olen luontaisesti kupliva ekstrovertti ja säkenöivä sosiaaliaurinko. Olen varmaotteinen esiintyjä ja sanavalmis verkostoituja, mutta vastaavasti kuuntelen välillä kärsimättömästi ja puhun herkästi päälle, kun oikein innostun.  

5. Jos kysyisin entiseltä esihenkilöltäsi, millaisia kehittämisalueita sinulla on, mitä hän vastaisi?

Seuraava suosittu variaatio on yhdistää kaksi edellistä teemaa, kehittämisalueet ja esihenkilön näkemykset.

Esihenkilösi voi nähdä sinussa puolia, joita et itse välttämättä näe. Toisaalta sinussa on myös puolia, jotka itse tunnistat, mutta joita entinen esihenkilösi ei näe.

Palauta herkkävireisesti mieleen tilanteet, joissa olet saanut ”ruusuja ja risuja”. Kysymyksen voi kohdentaa esihenkilön ohella myös kollegoihin, alaisiin, asiakkaisiin tai sidostyhmien edustajiin, eivätkä siviiliyhteydet ole myöskään poissuljettuja.

Kannattaa myös miettiä vahvuuksilla pelaamisen ja kehittämisalueiden petraamisen suhdetta.

Jos ei pelaa lainkaan vahvuuksilla, on kuin nyrkkeilijä, joka ei lyö kertaakaan, mutta toisaalta pelkkä hauta-korjaa-heikkoudet -asenne ei välttämättä välitä parasta kokonaiskuvaa muutos- ja kehittymishalukkuudesta. 

6. Jos voisit muuttaa jotain itsessäsi, niin mitä muuttaisit?

Ei kannata vastata, että en mitään, sillä kukaan ei ole täydellinen. Myös lenkkeilyn lisääminen kannattaa unohtaa kömpelönä väistöyrityksenä.

Jokainen meistä haluaisi muuttaa jotain itsessään. Psykologian näkökulmasta kyse on minäihanteen ja ”todellisen minän” välisestä erosta. Eli millainen haluaisin olla (päiväunelmissani), erotuksena siitä, millainen koen oikeasti olevani (subjektiivisesti).

Kuka nyt ei haluaisi olla vaikkapa työntekijänä tehokkaampi, tasalaatuisempi, tarkempi… Muutostoiveen teemat eivät välttämättä näy ulospäin.

Allekirjoittanut soimaa itseään liiasta asioiden murehtimisesta – asia, joka ei ehkä näy lähipiiriä pidemmälle.

Teoriassa, jos narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivältä ihmiseltä kysyisi itsensä muuttamisesta, hän ei osaisi vasta, sillä hän on oma ideaalinsa: hänen ihanneminänsä ja ”todellinen minänsä” ovat fuusioituneet.   

7. Kerro esimerkin kautta, miten olet selvinnyt työhaasteesta, jossa jouduit tekemään töitä voimiesi äärirajoilla?

Tämä kysymystyyppi kannattaa tunnistaa. Kyse ei ole kysymykseen vastaamisesta vaan elävän esimerkin tuottamisesta, jota tullaan tarkentamaan rajaavilla jatkokysymyksillä.

Usein ajetaan takaa muun muassa sitä, mistä olet valmis joustamaan. Työn laadusta? Määrän tuottamisesta? Vai määräajan pitämisestä?

Saman henkisiä kysymyksiä esitetään usein myös sosiaalisiin konflikteihin liittyen. Miten on esimerkiksi toiminut, jos on joutunut perusteettomasti arvostelun kohteeksi.

Draaman kaari menee yleensä tämän tyyppisten osioiden kohdalla esimerkin pyytämisestä tarkennuksiin ja täsmennyksiin, mutta viimeinen kysymys koskee yleensä aina kokemuksellisuutta ja elämänoppia: Jos voisit palata ajassa taaksepäin, mitä tekisit toisin?

Jatketaanpa vahvuustekijöihin liittyvillä kysymyksillä.

8. Missä olet parhaimmillasi?

Tätä kysymystä voisi pohtia monelta kantilta.

Substanssiosaaminen suhteessa geneerisempään osaamiseen on yksi jakoperuste, kun taas erilaiset työtilanteet ja -asetelmat ovat toinen.

Kolmas lähestymistapa kohdentuu omaan työskentelyotteeseesi. Oletko enemmän uuden aloittaja vai loppuunsaattaja?

Päämäärähakuinen ja tuloshakuinen yksilöurheilija vai sovittelevasti tiimin ehdoilla etenevä? Luontainen rooli tiimissä tai yhteisössä on neljäs tapa mieltää asiaa.

Mieti, mistä olet saanut kiitosta viimeksi.

9. Mitkä ovat keskeisimmät vahvuustekijäsi?

Tässä kohdassa on tärkeää siirtää fokus pääsylipusta voittokuponkiin. Et olisi haastattelussa, jos sinua ei voitaisi harkita (pääsylippu), mutta voitto(kuponki) ei ole varma.

Lennät pimeässä. Et voi tietää kilpakosijoista ja heidän valmiuksistaan mitään. Erottuaksesi eduksesi tarvitset jotain sellaista, joka on työnantajalle tärkeää mutta harvinaista. Eli kilpailuetua, jossa myötäsyntyisyys ja motivaatio yhdistyvät 10 000 tunnin harjoitteluun – menneessä tai tulevassa.

Henkilökohtaisen kilpailuedun tai ainutkertaisen vahvuustekijän yhtälö on tämä = lahjakkuusrakenne (kyky, lahjakkuuslaji) + motiivikomponentti ja/tai persoonallisuuden piirre (motivaatio, mukavuusalue) + tieto, taito ja kokemus (10 000 tuntia). 

Ja seuraavaksi motivaatioon liittyviä kysymyksiä.

10. Miksi haet juuri tätä tehtävää?

Monesti haastattelijat ovat virittäytyneet erottelemaan niin sanottuja sisäisiä ja ulkoisia motivaatiotekijöitä.

Ulkoiset motivaatiotekijät ovat luonteeltaan pinnallisempia – tyyliin: haluan-työpaikan-läheltä-kahviautomaattia – ja niiden viljeleminen ei ole erityisen suositeltavaa.

Toisaalta esimerkiksi ruuhkavuosien lapsiperhearjessa monet käytännön järjestelyt, kuten työmatkat ja -ajat, ovat kokonaisuuden kannalta tärkeitä seikkoja, eikä niitä kannata väheksyä.

Silti pääpaino kannattaisi olla sisäisissä motivaatiotekijöissä: itse työhön ja sen luonteeseen liittyvissä merkityksissä. Taustalla on klassinen Hetzbergin teoria työmotivaatiosta, jonka mukaan työtyytyväisyys ja -tyytymättömyys eivät ole saman kolikon kääntöpuolia, vaan pikemminkin kumpuavat eri lähteistä.

Samaa sukua esitetyn kysymyksen kanssa on luonnollisesti: Miksi olet lähdössä nykyisestä työstäsi?

Ihminen haluaa aina välttää, korjata tai saada jotain.

11. Missä näet itsesi viiden vuoden päästä?

Ollessasi paineistetussa työhaastattelutilanteessa saattaa ensiassosiaatiosi ohjata tällaisen kysymyksen kohdalla sivuraiteille.

On helppo mieltää kysymys kunnianhimoon ja uranousuun liittyväksi muotoiluksi ja tällainen elementti siinä toki onkin mukana, mutta monesti haastattelija ajaa takaa aivan muuta.

Suurin kiinnostuksen kohde on yleensä pysyvä motivaatioaines – päämäärähakuisuuden sijasta. Uralla eteneminen, kunnianhimo ja yleinen päämäärähakuisuus voivat toki olla pysyvän motivaatiorakenteen kulmakiviä, mutta yleensä haastattelija hakee vaikuttimien punaista lankaa, joka yhdistää menneen opiskelu- ja työhistorian, haettavan työn sisäiset motivaatiotekijät sekä tulevaisuuden ammatilliset odotukset ja suunnitelmat. 

Olen aina ollut… mikä näkyy tässä haettavassa työssä… ja tulen todennäköisesti jatkossakin…

12. Kerro parhain kokemuksesi työelämässä – jotain, josta olet ylpeä tai tyytyväinen?

Motivaation ja/tai merkityksellisyyden tasoa ei voi mitata luotettavasti rekrytointitilanteessa, mutta näiden ilmiöiden rakennetta voidaan arvioida.

Avoin kysymys tarjoaa tietenkin mahdollisuuden esittää tarkentavia kysymyksiä, mutta ensimmäisen kiinnostava seikka on aihepiirin valinta ja se, kuinka helposti se ylipäätänsä onnistuu. Yhdellä voi olla tarina takataskussa, kun taas toiselle keksiminen voi tuottaa tuskaa.

Paras kokemus kertoo paljon rivien välistä. Esimerkiksi: Oletko siinä soolosuorittajana vai tiimin jäsenenä?

Hyödytkö itse vai olitko jollekin toiselle hyödyksi? Oliko palkinto omaa tyytyväisyyttä itseesi vai tuliko tunnustus ulkopuolelta? Kahden kesken vai julkisesti?

Saitko lunastavaa tunnustusta menneistä ponnisteluistasi vai valittiinko sinut huomisen Dream Teamiin?

13. Mikä on ikävin kokemuksesi työelämästä?

Monesti haastattelija täydentää, että ei tarvitse sanoa mitään, mitä ei halua jakaa.

Lisäksi asetelmaa helpottaa, jos voi valita yhden yksitäisen ikävän tapahtuman tai jonkinlaisen toistuvan tilanteen tai tendenssin, jonka kokee hankalaksi ja ikäväksi.

Huonoin työelämäkokemus kertoo luonnollisesti yhtä paljon – tai enemmänkin kuin paras kokemus, mutta siinä on omia erityispiirteitä.

Mieltä kaivertavat asiat ja niiden asema mielessä ovat yksilöllisiä. Yhden tragedia voi olla toisen komedia. Joku voi palata mielessään ikävään tapahtumaan kerta toisensa jälkeen vuosien ajan, kun taas toinen voi unohtaa asian saman tien merkityksettömänä.

Mielenkiintoista on myös se, ovatko parhaat ja huonoimmat kokemuksesi saman teeman eri muotoja – vaikkapa tiimityön antoisuus ja kamaluus – vai liittyvätkö ne täysin toisiin motiivi- ja merkitysrakenteisiin.  

Ja lopuksi kysymysten kuninkaana:

14. Miksi meidän pitäisi valita juuri sinut?

Tämä kysymyksen voi mieltää myös astetta konkreettisemmin näin: Mitä juuri sinä osaat tehdä, mitä muut eivät osaa?

Tähän olisi hyvä vastata jalostetulla kiteytyksellä, ainutkertaisella ja erottautuvalla vahvuustekijällä (USP, unique selling proposition), joka on samaan aikaan relevantti, mutta perusteltavissa. Hakuprosessin kokonaistilanne kannattaa myös huomioida. Uskotko olevasi vahvoilla vai et?

Jos koet olevasi vahvoilla, voit toki vastata vakuuttavasti, mutta samalla luottaa siihen, että kokonaisuus puhuu puolestasi ilman ylilupauksia.

Jos koet olevasi haastajan asemassa, voi olla järkevää laittaa kaikki peliin, riskilläkin. Ihannetilanteessa sinulla on muita tarjouksia takataskussa, jolloin voit vastauksesi jälkeen esittää saman kysymyksen kysyjälle – ainakin mielessäsi.

Usein kannattaa palauttaa rekrytoinnin perusparametrit mieleen. Mieti. Uskotko olevasi potentiaalisin? Onko sinussa vähiten riskiä? Työnantajalle se, että työntekijä lähtee, on myös osa kokonaisriskiä. Entä oletko heti valmis tekijä uusiin saappaisiin?

Vai onko, esihenkilön kannalta, omatoimisuus, vaivattomuus ja ”helppohoitoisuus” (low maintenance) valttikorttisi?

Mieti myös etukäteen hyviä kysymyksiä haastattelijalle.

Mietitty kysymys myy asiantuntijuutesi ja vihkiytyneisyytesi.

Lue myös kirjoittajan aiemmat blogit aiheesta:

Älä jää levypalloksi – opettele vaikuttamisen keinot työnhakuun

Herätä halu tavata – miten teet houkuttelevan vapaamuotoisen työhakemuksen?