Kirjoittaja: Mira Lehtinen, Sote- ja opetustoimialojen johtava asiantuntija, Uudenmaan TE-toimisto
Tänä vuonna Uudellamaalla eläköityvistä lähes 10 % työskentelee sote-alalla. Yli 90 % alan organisaatioista ilmoittaa vaikeuksista työvoiman saamisessa, koska hakijoita ei ole riittävästi eikä palkkaus tai alan vetovoima houkuttele hakeutumaan sotesektorille.
Pandemia-aika on vaikeuttanut henkilöstön saatavuutta entisestään. Koronapandemian myötä työvoiman tarpeet ovat muuttuneet monesti nopeasti, radikaalisti ja yllättäen. On tarvittu henkilöstöä tehohoitoon, massarokotuksiin ja koronatestaukseen. Näihin muutostarpeisiin on pitänyt reagoida poikkeuksellisen nopeasti. Ala ei ollut valmistautunut tällaiseen ja nyt moni kokenut hoitaja on hakeutumassa alalta pois.
Hoitajat ovat väsyneet. Tehyn teettämän kyselyn mukaan jopa yli 80 % sairaaloissa työskentelevistä sairaan- ja terveydenhoitajista on harkinnut alan vaihtamista. Kaksikolmasosaa heistä ei enää hakeutuisi sote-alalle, jos olisi nyt valitsemassa opiskelualaansa ja harvempi kuin joka neljäs arvioi jaksavansa työssään eläkeikään asti.
Mediakuva ei helpota tilannetta. Otsikot ruokkivat ajatusta heikosta palkkauksesta ja kehnoista työoloista. Koronan tuoma lisäkuorma on viimeinen niitti arkkuun. Kuulostaa unelma-ammatilta jokaiselle tulevaisuuttaan pohtivalle, eikö?
Sote-alan ammattilaisia arvostetaan ja he saavat vuolaasti kiitoksi juhlapuheissa. Alan ammattilaiset kuitenkin muistuttavat, että Finlandia-talon valaistus tai kutsumuksen palo eivät elätä perhettä. Työntekijät ovat sitä mieltä, että ongelmista on puhuttu jo liian pitkään. Nyt on viimeinen hetki tehdä asialle konkreettisesti jotakin.
Hyvinvoiva henkilöstö on valttikortti
Työvoiman saatavuuden yhteydessä puhutaan usein alan palkkauksesta, koska koetaan, että se ei vastaa alan vaativuutta eikä koulutusta. Palkkauksen lisäksi merkittäväksi kysymykseksi nousevat työolot: johtaminen, mahdollisuus vaikuttaa omaan työhön sekä yritysten vastuullisuus.
Moni kokee, että tuottavuusvaatimusten äärellä ratkaisuja tehdään henkilöstön hyvinvoinnin kustannuksella eikä esimerkiksi osaamisen kehittämiseen ole riittävästi resursseja.
Alan vahvuutena moni näkee työn merkityksellisyyden, kollegat ja työyhteisön. Henkilöstö on alan menestystekijä, jonka merkitystä ei ole riittävästi osattu nähdä ja hyödyntää. Panostamalla henkilöstön hyvinvointiin on mahdollista lisätä sotesektorin vetovoimaa ja tukea henkilöstön jaksamista tärkeässä työssä.
Korona-aika on tuonut mukanaan myös positiivisia muutoksia. Soteala on parissa vuodessa ottanut valtavan digiloikan. Etäasiointi on lisääntynyt huomattavasti ja digitaaliset palvelut ovat kehittyneet. Tämä ovat mahdollistanut osalle työntekijöistä etätyön täysin uudenlaisessa mittakaavassa.
Sotealalla etätyö on aiemmin ollut melko vieras käsite, ja moni on voinut vain haaveilla siitä. Edelleen alalla tehdään myös paljon työtä, jota ei voi tehdä etänä. Moni potilas tarvitsee apua kädestä pitäen ja se ei onnistu etänä. On mielenkiintoista nähdä, jäävätkö etävastaanotot pysyväksi ratkaisuksi vai palataanko entiseen, kun etäasiointi ei enää ole välttämätöntä.
Uskon, että tässä on mahdollisuus muuttaa sotealaa pysyvästi. Etätyö tuo monen kaipaamaa joustavuutta työelämään ja helpottaa esimerkiksi harrastusten ja perheen yhteensovittamista työelämän kanssa. Se vaatii kuitenkin myös uudenlaista osaamista.
Ohjaustyö etänä on erilaista ja edellyttää niin työntekijältä kuin asiakkaalta digitaalisia taitoja sekä mahdollisuutta niiden käyttämiseen. On tärkeää tukea henkilöstöä uudenlaisessa toimintaympäristössä ja varmistaa riittävä osaaminen sekä toimivat järjestelmät työn tekemiseen.
Mielekkyyttä työnjakoa päivittämällä
Sote-alan työ on muuttunut viime vuosina myös työnjaon uudistamisen myötä. Muun muassa sairaanhoitajille ja fysioterapeuteille on luotu suoravastaanottotoimintaa. Tämä on työntekijän näkökulmasta muuttanut vastuunjakoa ammattilaisten välillä. Se on tarjonnut mahdollisuuden kehittää omaa osaamista ja avannut uudenlaisia uramahdollisuuksia.
Osa lääkärille aiemmin kuuluneista tehtävistä on muutoksen myötä siirtynyt muiden ammattiryhmien asiantuntijoiden vastuulle. Tämä lisää kaikkien tehtävien mielekkyyttä sekä työhyvinvointia, kun jokainen saa keskittyä omaan osaamiseensa.
Asiakaskin hyötyy, kun esimerkiksi selkäkipuinen pääsee jo samana päivänä fysioterapeutin ohjaukseen. Tällainen toiminta tulee varmasti laajenemaan jatkossa myös uusiin ammattiryhmiin.
Teknologian kehittyminen ja sen hyödyntäminen on monen työpaikan valttikortti ja uudistumiskyvyn avain. Jo pitkään on puhuttu tekoälyn ja robotiikan mahdollistamasta muutoksesta myös sote-alalla. Monella meistä on jo nykyään käytössä erilaisia älylaitteita, jotka seuraavat aktiivisuustasoamme, palautumista, unta ja monelta löytyy myös muita hyvinvoinnin mittareita. Tätä dataa voidaan tulevaisuudessa hyödyntää entistä enemmän myös terveydenhuollossa.
Voiko teknologian kehitys olla tulevaisuudessa yksi avain henkilöstöpulaan?
Terveysteknologian tuomien mahdollisuuksien hyödyntäminen tukee myös terveysongelmien ehkäisemistä sairauksien hoitamisen sijaan ja voi vapauttaa ammattilaisten resursseja heidän ydintehtäväänsä.
Myytti kutsumustyöstä murenee
Hoitajan ammattia on perinteisesti pidetty kutsumustyönä, mutta tämä myytti on vähitellen murenemassa. Moni haluaa hakeutua nimenomaan alalle, jolla riittää työtä ja kuukausittainen palkka on turvattu. Työpaikan turvallisuuden arvo on korostunut monen menetettyä työnsä tai elettyä pitkään epävarmuudessa epävakailla työmarkkinoilla.
Jos kyse ei olekaan kutsumusammatista, kenelle sote-alan työ sitten sopii? Se sopii jokaiselle, joka haluaa tehdä työtä ihmisten parissa. Ala tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja: hoitotyö, kuntoutus, lasten ja nuorten palvelut, vanhustyö, päihdetyö ja niin edelleen.
Sote-alalla voi samalla koulutuksella tehdä hyvin erilaisia töitä ja uravalintoja voi muuttaa työuran aikanakin. Lähihoitajana voit työskennellä sosiaalihuollossa, terveydenhuollossa tai varhaiskasvatuksessa osaamisalastasi riippuen.
Fysioterapeuttina olen toiminut urheilijoiden kanssa, akuuttisairaalassa onnettomuuspotilaiden parissa sekä vanhusten kuntoutuksen asiantuntijana. Jokaisessa työtehtävässä olen voinut hyödyntää koulutustani sekä elämän eri vaiheissa keräämääni kokemusta eri alueilta.
Nykyään työskentelen fysioterapeutin pohjakoulutuksella työllisyyden hoidon parissa. Edelleen voin ammentaa päivittäiseen työhöni työurallani kertynyttä kokemusta.
Sote-alan ammateissa toimiminen on lailla säädeltyä ja vaatii tiettyä koulutusta sekä pätevyyttä. Monen ammattinimikkeen käyttöön tulee hakea oikeus Valvirasta. Esimerkiksi lähihoitajan nimikettä voi käyttää vain henkilö, jolle Valvira on myöntänyt oikeuden nimikkeen käyttöön.
Tänä päivänä työhön on sote-alalla mahdollista päästä kiinni jo melko lyhyellä koulutuksella. Jos intoa riittää, voi työn ohella jatkaa opintoja.
Voit esimerkiksi aloittaa suorittamalla jopa alle vuodessa hoiva-avustajan koulutuksen ja sen jälkeen jatkaa oppisopimuksella lähihoitajaksi.Tämänkin jälkeen on mahdollista jatkaa kouluttautumista esimerkiksi AMK-tutkinnolla sairaanhoitajaksi tai sosionomiksi tai vaihtaa suuntautumista suorittamalla uuden osaamisalan.
Sote-alalla tarvitaan monenlaisia osaajia nyt ja tulevaisuudessa. Voisiko sinun seuraava ammattisi löytyä soten parista?
Miran blogi on osa sote-alan rekrymessuja. Pääset mukaan tästä #teemastatoimeen