Kirjoittaja: Tarja Vainiola, ylitarkastaja Lääkelan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
Valmistuin sairaanhoitajaksi 21-vuotiaaana. Urani alkuaikoina työskentely oli teknisten taitojen hankintaa eikä potilaiden kohtaamista juurikaan opetettu. Työvuodet toivat syvyyttä ihmisten kohtaamiseen.
Olin kuitenkin kiinnostunut juuri potilaiden kohtaamisesta ja niistä löytyi aito motivaatio hoitotyöhön. Auttamisen hetket ovat sairaanhoitajan työn parasta antia. Toki ilman teknistä osaamista, hyvää havainnointikykyä ja ymmärrystä havaintojen merkityksestä, ei voi aidosti kohdata potilasta.
Lasteni ollessa pieniä tein osa-aikatyötä, joka on myös yksi sairaanhoitajantyön hyvistä puolista. Työn pystyy sovittamaan elämäntilanteeseensa. Koin, että osa-aikatyö piti ammattitaitoani yllä ja lisäksi pystyin antamaan aikaa kodille ja lapsille. Vuorotyö mahdollisti lastenhoidon suunnittelun niin, että pienten koululaisten äiti oli lapsia vastassa lyhyen koulupäivän jälkeen.
Myöhemmin osastonhoitajana havaitsin saman: osa-aikaista työtä tekevät pienten lasten äidit olivat hyvinvoivia ja työstä innostuneita.
Esihenkilöksi teho-osastolle
Lasten kasvaessa tunsin, että tarvitsen jotain uutta sisältöä elämääni ja hain opiskelemaan terveystieteitä Helsingin yliopistoon. Maisteriopinnot laajensivat näkemyksiäni sairaanhoitajan työn merkityksestä. Samalla vahvistui ymmärrys itsenäisen hoitoyön tärkeydestä osana terveydenhuoltoa.
Sairaanhoitajan työ on paljon laajempi kokonaisuus, kuin vain erilaisten työtehtävien suorittaminen. Sairaanhoitajan työssä tarvitaan analyyttista ajattelua ja syy-seuraussuhteiden syvää ymmärrystä.
Maisteriopintojen loppusuoralla minut valittiin osastonhoitajaksi sydänkirurgian teho-osastolle. Esihenkilönä pidin ensisijaisena mahdollistaa hoitajille onnistumisen edellytykset työssään. Jotta sairaanhoitaja voi kokea itsensä merkitykselliseksi toimijaksi terveydenhuollon palveluissa, tulee häntä kohdella oman työnsä asiantuntijana.
Tarjosin mahdollisuuksia itsensä kehittämiseen oman mielenkiinnon mukaisesti ja annoin sairaanhoitajien suunnitella omaa työtään mahdollisimman paljon. He saivat esimerkiksi suunnitella työvuoronsa oman elämänrytminsä mukaisiksi. Tavoitteeni oli myös vahvistaa ja auttaa hoitajia tunnistamaan työnsä merkityksen ja siinä tarvittavan laaja-alaisen tietotaidon.
Ainakin osittain koen onnistuneeni, sillä työyhteisö oli hyvin opiskelumyönteinen ja moni sairaanhoitaja hakeutui jatko-opintoihin.
Väitöskirja
Hakeuduin itsekin jatko-opiskelijaksi Helsingin yliopistoon, sillä mielestäni hoitotyön osuus potilaan toipumisessa tulisi tutkimuksen kautta saada näkyväksi. Hoitotieteellisen tutkimustiedon pitäisi olla nykyistä keskeisemmässä roolissa terveydenhuollon järjestämisessä ja suunnitellussa.
Osaava ja jatkuvasti kehittyvä sairaanhoitaja on edellytys laadukkaalle hoidolle.
Jatko-opintojen myötä koin, että minulla oli osaamista ja halua vaikuttaa aiempaa laajemmin terveydenhuollon asioihin. Lisäksi halusin työltäni uusia haasteita. Jatko-opinnot päättyivät keväällä 2014 ja jo ennen väitöskirjan valmistumista päätin hakeutua sairaalaympäristöstä asiantuntijaorganisaatioon töihin.
Aluksi pääsin Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle (THL) erikoissuunnittelijaksi. Työskentelin muun muassa kansallisten tietovarantojen parissa. Opin ymmärtämään niiden mahdollisuudet tutkimusten tietoaineistoina tutkittaessa hoitotyötä.
Määräaikaisen työsuhteen lähetessä loppua olin haastavassa tilanteessa, yli 55-vuotiaana uuden työn haussa.
Uusia haasteita
Useiden hakemusten jälkeen sain työpaikan Valvirasta ylitarkastajana. Pikkuhiljaa opin näkemään lääkinnällisten laitteiden tarkastukset merkittävänä osana terveydenhuollon laadun varmistamista. (Laitevalvonta siirtyi 1.1.2020 Valvirasta Fimeaan)
Tarkastuskäynneillä vankka kokemukseni sairaanhoitajan tehtävistä on vahvuuteni. Osaan luoda keskusteluilmapiirin, jossa aidosti pystytään parantamaan potilasturvallisuutta.
Ylitarkastajan työtehtävässäni vaikutan potilasturvallisuuteen jalkauttamalla lainsäädäntöä osaksi toimintaa muun muassa tuomalla esiin laitteiden käytön osaamisen merkitystä.
Työtehtäväni ovat monipuolisia ja sisältävät esimerkiksi koulutusta ja organisaatioiden tarkastuksia. Osallistun erilaisiin laiteturvallisuuteen tähtääviin työryhmiin, myös Euroopan Unionin tasolla.
Ennen korona-aikaa kävin epäsäännöllisen säännöllisesti Brysselissä ja sain oppia muiden EU-maiden toimista laiteturvallisuuden edistämisessä. Olen myös toiminut EU-tasolla työryhmien puheenjohtajana. Tätä en olisi ikinä uskonut aloittaessani sairaanhoitajaopinnot vuonna 1977.
Päädyin terveydenhuoltoalalle enemmän sattuman kuin kutsumuksen kautta. Potilas potilaalta ja kohtaaminen kohtaamiselta hoitotyöstä ja sen kehittämisestä tuli minulle vähitellen niin innostava asia, etten osaisi kuvitella elämääni millään muulla alalla. Olen löytänyt jatkuvasti uusia haasteita ja mahdollisuuksia kehittyä.
Hoitoalan tutkinto antaa mahdollisuuden monipuolisiin työtehtäviin ja jatkokoulutukseen. Ennen kaikkea se tekee erilaisten ihmisten ja elämäntilanteiden kohtaamisesta luontevaa.
Tarjan blogi on osa sote-alan rekrymessuja. Pääset mukaan tästä #teemastatoimeen