Kategoriat
kohtaanto Toimitus suosittelee työelämä työmarkkinat Yleinen

Oma ala ei aina löydy helpolla – Nuori, sparraa pohdintojasi TE-palveluissa

Kevään yhteisvalinnat ovat juuri päättyneet ja niihin osallistuneet nuoret voivat vetää hetken henkeä, ennen kuin koittaa valintakokeiden aika. Omien hakukohteiden valitseminen voi tuntua isolta päätökseltä ja jopa lamaannuttaa. Opintoihin hakeminen ei kuitenkaan määritä loppuelämän ammattia, vaan moni meistä vaihtaa alaa useaan otteeseen. Tärkeintä onkin tietää, mihin pyrimme seuraavaksi. Näitä pohdiskeluja voit sparrata TE-palveluissa.

Kirjoittaja: Iiris Ikonen, asiantuntija Uudenmaan TE-toimisto

Työssäni TE-toimiston asiantuntijana opintoihin liittyvät asiat tulevat eteeni päivittäin. Pääasiallinen asiakaskuntani koostuu alle 25-vuotiaista työnhakijoista. Monella heistä ovat lukio-opinnot loppusuoralla, ja edessä haku ammatillisiin opintoihin.

Osalla heistä on oman toiveammatin suhteen selvät sävelet. Osa taas on yhtä hämmentyneitä kuin olin itsekin tuossa iässä. Miettiminen ja jopa jännittäminenkin ovat hyviä asioita; ne kertovat, että asia on itselle tärkeä ja siinä haluaa onnistua. Pohdintojen kanssa ei tarvitse silti jäädä yksin.

Oman alan löytämisessä voi auttaa oppilaitoksen opinto-ohjaajan kanssa keskusteleminen. Voit myös ottaa yhteyttä TE-toimiston ammatinvalinta- ja uraohjauspsykologiin. Tämä palvelu on avoin kaikille, eikä vaadi asiakkuutta TE-toimistossa.

TE-toimiston ammatinvalintapsykologi Manne Pyykkö kertoo, että moni nuori aloittaa opintojensa pohtimisen poissulkemistaktiikalla, eli karsimalla vaihtoehdoista pois ne, joita ei ainakaan halua opiskella. Pyykkö vinkkaa, että hakijan kannattaa harkita muitakin lähestymistapoja.

Hakijan kannattaa esimerkiksi miettiä, mikä on hänelle se määrittävä tekijä: ala vai tehtävä? Koulutusalaa on tärkeä pohtia, mutta pitää kiinnittää huomiota myös siihen, mihin tehtäviin koulutus avaa ovet. Ovatko kyseiset tehtävät itselle mielekkäitä? Ylipäätään on hyvä puntaroida, mitä tulevalta työltään haluaa.

Oppaana omat toiveet ja kiinnostuksen kohteet

Pyykkö muistuttaa, että kun tekee työtä, joka on linjassa omien arvojen kanssa, jaksaa myös paremmin työssään. Merkityksellisyys tuo työhön mielekkyyttä. Myös harrastus, kuten esimerkiksi urheilu tai taideharrastus, voi tuoda tärkeää sisältöä elämään. Hakija voikin miettiä, haluaako hän merkityksellisyyttä työltä, vai saako sitä riittävästi muilta elämän osa-alueilta.

Pyykkö kuvailee, että ihanteellisessa tilanteessa työ noudattelisi japanilaisen filosofian ajatusta Ikigaista. Ikigain hän tiivistää seuraavasti:

”Tehdä sellaista, mitä rakastaa, missä on hyvä, mistä maksetaan ja mitä maailma tarvitsee.”

Ammatinvalintapsykologin pakeille kannattaa Pyykön mukaan mennä erityisesti siksi, ettei jäisi pohdintojensa kanssa yksin. Psykologi auttaa jäsentämään, kokoamaan ja perkaamaan omia ajatuksia.

Keskusteluiden avulla voi löytää ne toiveet ja kiinnostukset, jotka lähtevät itsestä sekä sen, mikä on ympäristön asettamaa. Näiden erottaminen toisistaan on tärkeää, sillä esimerkiksi perheen ja ystävien odotukset eivät saisi liiaksi ohjata omia päätöksiä. 

Kun tulin TE-toimistoon töihin ja opin ammatinvalintapsykologin palveluista, mietin kovasti, että minkälaisiin opintoihin olisin päätynyt, jos olisin saanut pohdintoihini paremman kaverin kuin pelkän opintokirjasen.

Olisinko valinnut kaupalliset opinnot kaikesta huolimatta, vai hakenut esimerkiksi terveydenalan opintoihin? Sitä en koskaan saa tietää. Voin kuitenkin kannustaa asiakkaitani hyödyntämään palveluita.

Ensikertalaisuuden siunaus ja kirous

Kun olin omien lukio-opintojeni loppusuoralla, näin koulutushaussa mahdollisuuksien meren. Se sekä innosti että ahdisti. Lukion kurssivalintoja tehdessäni olin huomannut, että suurin osa aineista oli minulle ainakin jollakin tasolla kiinnostavia. Karsittavia aineita oli niin vaikea valita. Lopulta kirjoitin ylioppilaskokeissa kahdeksan ainetta.

Samaa taktiikkaa ei voinut valitettavasti soveltaa opintopaikkojen hakuun. Vaikka on mahdollista valita yhteishaussa useampi hakukohde, ja se on suotavaakin, vain yhden opintopaikan voi ottaa vastaan. Miten valitsisin kaikista kiinnostavista opintolinjoista ne hakukohteet, joihin olisin kalliin ensikertalaisstatukseni valmis käyttämään?

Ensikertalaisena hakevilla on opintohaussa etulyöntiasema. Ensikertalaiseksi katsotaan hakijat, jotka eivät ole vastaanottaneet tutkintoon johtavaa opiskelupaikkaa tai suorittaneet tutkintoa suomalaisessa korkeakoulussa. Ensikertalaisstatuksen menettää, kun on ottanut opintopaikan vastaan. Paineet unelmien opintoihin pääsemiseen ovat siis kovat.

Tuolloin en tiennyt, että alle 25-vuotiasta nuorta koskee työttömyysturvalain asettama velvollisuus hakea opintoihin aina kevään aikana, jos hänellä ei ole ammatillista tutkintoa.

Hinta hakematta jättämiselle on kova: hakija menettää oikeutensa etuuteen, kunnes on ollut 21 viikkoa työssäoloehtoon luettavassa työssä. On siis myös taloudellisesti järkevää hakea opiskelemaan. Onneksi hain, vaikka en tätä tiennytkään.

Hakukohteiden selailu opintolehtiöstä nosti mielessäni pintaan enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Opintolinjojen esittelyteksteissä kerrottiin, millaisiin ammatteihin koulutuksella olisi mahdollisuus päästä. En kuitenkaan tuon ikäisenä, ilman kummoisempaa elämänkokemusta osannut kuvitella, millaisesta työstä pitäisin. Enhän tiennyt millaisia työpäiviä ja työtehtäviä ammatit käytännössä sisälsivät.

Vanhempieni ohje oli yksinkertainen: hae opiskelemaan sellaista alaa, joka kiinnostaa.

Uskon edelleen, että tämä on hyvä neuvo.

Kurssia voi aina korjata

Päädyin hakemaan kansainvälisen liiketalouden opintoihin, koska kansainvälisyys kiinnosti minua ja olin hyvä englannissa. Liiketalous sinänsä ei erityisesti viehättänyt minua. Arvelin, että yleispätevä koulutus oli kenties hyvä valinta kaltaiselleni ihmiselle, joka oli kiinnostunut kaikenlaisesta. Alalla oli myös hyvin töitä tarjolla. Sain opintopaikan ammattikorkeakoulusta, ja otin sen vastaan.

Kun opinnot alkoivat, eräs opettajista sanoi heti jotakin yllättävää. Se meni jotenkin näin: ”Mikäli nämä opinnot eivät tunnu omilta, on täysin OK ja hyväksyttävää jättää opinnot kesken, ja vaihtaa toiselle linjalle, joka innostaa enemmän”. Tuohon asti olin pitänyt asioiden kesken jättämistä luovuttamisena, kykenemättömyytenä viedä asioita loppuun asti.

Opettajan kommentti kuitenkin sai minut arvioimaan tätä uudelleen. Se rohkaisi minua vaihtamaan saman oppilaitoksen toiseen yksikköön eri paikkakunnalla. Opintolinja oli edelleen sama, mutta opetustapa oli minulle sopivampi, ja erikoistumisvaihtoehdot mieluisia. Uusissa opinnoissa olin paljon tyytyväisempi ja stressini väheni.

Yksi tärkeä pointti koulutushakua puntaroiville onkin, että nämä päätökset eivät ole lopullisia. Ensikertalaisuuden käyttäminen ei ole tuomio lopullisesta ammatista. Manne Pyykkö muistuttaa, että koulutus ei takaa päätymistä tietynlaisiin tehtäviin. Vaikka aloittaisikin työt kyseisellä alalla, voi olla, että myöhemmin löytää itsensä ihan muista hommista.

Ei olekaan tavatonta, että vasta opiskelu tai työskentely valitsemallaan alalla paljastaa, onko ammatti tai ala itselle sopiva. Ei siis ole tarvetta panikoida, vaikka jossakin vaiheessa heräisi siihen, että kiinnostus on lopahtanut täysin. Olet saanut arvokasta tietoa itsestäsi, ja saanut aiempaa paremmat edellytykset uuden suunnan valitsemiseksi.

On luonnollista myös, että omat mieltymykset muuttuvat iän ja kokemuksen karttuessa. Vaihtelu virkistää. Myös alanvaihtoa pohtiessa ammatinvalintapsykologi voi auttaa.

Kuten futuristi Perttu Pölönenkin sanoo, tietotyöläisyyden aikakautta leimaa se, että suurin osa ihmisistä tulee vaihtamaan ammattia elämänsä aikana useasti. Vähintään omaa osaamista täytyy aika-ajoin päivittää.

Kun muutoksen tuulet puhaltavat, riittää, että tiedät, mitä haluat tehdä seuraavaksi. Loppuelämän valintoja ei olekaan, sillä elämä on pitkä ja täynnä yllätyksiä.

”Ihmiselämä on ainutkertainen”, Pyykkö toteaa. ”Elämän aikana voi tehdä monenlaisia juttuja, siinä on monenlaisia vaiheita ja sen aikana voi olla monia eri ammatteja.”

Olen täysin samaa mieltä. Itselleni on tärkeää, että pääsen toteuttamaan luovuuttani. Tällä hetkellä toteutan tätä harrastusten kuten maalauksen kautta, ja nautin siitä valtavasti.

Kun seuraavan kerran vaihdan alaa, toiveenani on, että luovuuden hyödyntäminen olisi olennainen osa työtäni. Uraputki ei ole minua varten.

Unelmieni urapolku on mutkitteleva, ja sallii minun ruokkia uteliaisuuttani ja kehittää taitojani erilaisissa itselleni merkityksellisissä tehtävissä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *