Kategoriat
kohtaanto työelämä työmarkkinat työnantajat

Lapsuuden unelma täyttyi TE-toimistossa: Asiantuntijuudessa yhdistyy YK:n pääsihteerin ja klovnin työt

Aino-mummini sanoi aina, että rakkaus tulee ihmisen elämään kuin roska silmään. Uskon hänen olleen oikeassa, ja ajattelen saman säännön pätevän rakkauteen verrannollisiin asioihin kuten: hyvyyteen, kauneuteen ja tarkoituksenmukaisuuteen. Kun minulta kysyttiin lapsena, mitä haluan tehdä, kun kasvan isoksi, vastasin: ”YK:n pääsihteeri tai klovni.”

Kirjoittaja: Aino Karhu, asiantuntija Uudenmaan TE-toimisto

En tietenkään lapsena ymmärtänyt, mitä YK:n pääsihteeri tekee työkseen, mutta tiesin hänen auttavan ihmisiä hyvin laajalla skaalalla ja työskentelevän ahkerasti yhteisen hyvän puolesta.

Klovniksi halusin palavasti, koska isäni hauskuutti ympärillään olevia ihmisiä – pelleili. Ajattelin, että jos voi tuoda muiden elämään iloa ja naurua, niin siitähän vasta hienon työn saisi.

Nyt 28-vuotiaana löydän itseni töistä Uudenmaan TE-toimiston Helsingin rakennus-, logistiikka- ja puhtaanapitoalan tiimistä. Toimin osana viidentoista asiantuntijan tiimiä. Autamme toimialallamme työskenteleviä, alalle opiskelevia ja alan töitä hakevia.

Ennen työllistymistäni TE-toimiston asiantuntijaksi alkukesästä 2021 olin vuotta aikaisemmin palannut Helsinkiin asuttuani kuusi vuotta Amsterdamissa ja valmistuttuani antropologian maisteriksi. Tulin Suomeen odottamaan Covid-19-pandemian rauhoittumista sekä toimimaan vanhempieni omaishoitajana heidän toipuessaan polvi- ja lonkkaleikkauksista.

Yli sata työhakemusta

Vanhempieni toivuttua aloitin työnhaun. Ilmoittauduin TE-toimistoon työttömäksi työnhakijaksi, listasin liian pitkän ja sisällöltään naurettavan litanian hakuammatteja työnhakuprofiiliini sekä selasin työpaikkailmoituksia aamusta iltaan silmät kuivuuttaan rapisten.

Aloittaessani hakemisen muistan monen työn kohdalla miettineeni, että ehkä tuotakin voisin tehdä, mutta minähän olen erinomaisilla papereilla vastavalmistunut maisteri, eli kyllähän minä varmasti voin hakea vain ja ainoastaan niitä kaikkein kiinnostavimpia paikkoja. Ajattelin, että olen opiskellut vuosia kovasti, jotta työllistyisin nyt helposti ja voisin valita työpaikkani.

Ruusuisista kuvitelmistani poiketen elämällä oli omat opettavaisemmat suunnitelmansa. Puolessa vuodessa ehdin lähettää yli sata työhakemusta. Tunsin uskon itseeni ja tulevaisuuteeni rapistuvan jokaisen ”lähetä” -painalluksen jälkeen.

Omat kriteerini putosivat nopeammin kuin mummoni kutoi sukkia, ja vanhempieni tuesta huolimatta taloudellinen tilanteeni synkkeni. Totesin, että nyt pitää päästä töihin, mihin vain töihin. Koin samaa pysähtynyttä epätoivoa, jota nyt näen työnhakija-asiakkaitteni arjessa.

En toivo kenenkään joutuvan kokemaan työttömyyttä, etenkään pitkäaikaista sellaista, koska työn tekeminen ja merkittävyyden löytäminen elämään ovat suoraan sidoksissa ihmisen hyvinvointiin.

Onnekseni en ehtinyt olla vuottakaan työttömänä, kun TE-toimisto tuli avukseni, vaikkei ehkä kaikkein tyypillisemmällä tavalla.

Lapsuuden tavoite toteutui

Eräänä aamuna heräsin tekemättömyyden harmaudesta puhelimeni soittoääneen. Nykyinen esihenkilöni soitti ja kutsui minut työhaastatteluun. Kolme viikkoa myöhemmin olin töissä virkailijana TE-toimistossa.

Ystäväni vitsailivat, että olin ollut tarpeeksi kauan ilman työtä ryhtyäkseni työttömyyden asiantuntijaksi. Siitä en tiedä. Mutta omalla kohdallani työttömyydestä oli tulevan työurani kannalta yksi suuri etu. Nyt työnhakija-asiakkaita auttaessani osaan asettaa itseni heidän asemaansa. Ymmärrän, miten tärkeää TE-toimiston asiantuntijana antamani tuki voi olla vaikeassa tilanteessa olevalle ihmiselle.

Nyt miettiessäni lapsuudenajan unelma-ammattejani voin vain todeta, että saavutin tavoitteeni.

Autan ihmisiä suhteellisen laajalla skaalalla, työskentelen yhteisen hyvän puolesta ja yritän parhaani mukaan tuoda kohtaamieni ihmisten elämään iloa ja naurua. Tarhaikäisen Ainon ymmärryksen mukaisesti työskentelen YK:n pääsihteeri ja klovnina, vaikka olenkin päättänyt jättää nämä pois CV:stäni. En olisi työnhakuani aloitellessani voinut kuvitella saavani näin paljon täyttymyksen ja merkityksellisyyden tunnetta työstäni.

Työskentely valtiolla kyllä kiinnosti minua, mutten tiennyt tarpeeksi TE-toimistosta innostuakseni urasta siellä. Kiitos esihenkilölleni, joka saattoi tietämättään soittaa yhden loppuelämäni kannalta merkittävimmistä puheluista.

Nyt opittuani paljon, uskon ymmärtäväni, mitä työni pääpiirteissään on: Ihastun joka aamu uudestaan työhöni, kollegoihini ja asiakkaisiini.

Roska lensi silmääni

Valmistuttuani Amsterdamin yliopistosta palasin tuhlaajapojan tavoin takaisin Suomeen odottaen jostain käsittämättömästä syystä, että kaikki ojennettaisiin minulle kultatarjottimella. Sain tärkeän oppitunnin huomatessani, että työnhakeminen on työtä itsessään, eikä työn löytäminen ole elämässä mikään itsestäänselvyys. Näitä tärkeitä, mutta happamia oppitunteja prosessoidessani, roska lensi silmääni.

Odottamaton, yllättävä ja jopa pelottavakin käänne sai minut pitelemään päätäni ja miettimään: ”Mitä ihmettä täällä tapahtuu?”

Työttömyyteen ja työllistymiseen liittyy paljon paineita ja odotuksia. Vaikka olin etsinyt töitä etsimästä päästyäni, niiden löytyminen osin myös kauhistutti. Työ saapui elämääni kuin roska silmään.

Nyt katsellessani taaksepäin mennyttä työvuotta, en vaihtaisi siitä päivääkään.  

Covid-19-pandemia, viimeaikainen sodanalku ja yleinen epävarmuus tulevasta hiertävät edelleen yhteiskuntaa ja työmarkkinoita. Yleinen epävarmuus ja monien töiden kausiluonteisuus ovat tuoneet meille paljon työnhakijoita.

Vaikka työttömien määrä ei toimialatiimissämme ole erityisen korkea tällä hetkellä, löytyy silti monia, jotka tuskailevat työnhaun ja työnteon kanssa. Tuleva palvelumallin uudistus jännittää TE-palveluiden työntekijöitä ja herättää varmasti paljon kysymyksiä myös työnhakijoissa.

Jatkuvat muutokset sekä epävarmuus yhteiskunnassa ja maailmantilanteessa koskettavat meitä tuhatkertaisesti, kun henkilökohtainen elämä ei pyöri ideaalisti raiteillaan. Vaikken kamppaile enää työttömyyden kanssa, olen hiljattain alkanut käsittelemään saamaani ADHD-diagnoosia ja etenkin sodan alku järisytti maailmaani niin, että jouduin sairauslomalle.

Tiedän, että vaikeuksista, kamppailusta ja epätoivosta puhuminen etenkin julkisesti tuntuu monille epämiellyttävältä. Itsekin olen vuosia piilottanut taistoni muilta ja miekkaillut demonieni kanssa suljettujen seinien sisällä yön pimeinä tunteina. Kun pandemia alkoi ja meille tuttu ja turvallinen maailma musertui. Pohja katosi monien ihmisten arjesta, niin myös omastani.

Olen hiljalleen ymmärtänyt, ettemme voi rakentaa uutta ja parempaa maailmaa jokainen omassa yksinäisyydessämme. Mietin edelleen usein mummoni sanoja. Epätoivo, epävarmuus ja vaikeudet kuuluvat elämään, mutta niistä huolimatta on tärkeää pyrkiä olemaan oman elämänsä YK:n pääsihteeri ja klovni, mitä se sitten itse kullekin tarkoittaakaan.

Kun tähtää omiin tavoitteisiinsa tarpeeksi pitkään ja päättäväisesti, voi jonakin päivänä roska lennähtää silmään ja sokaistuminen aloittaa uuden merkittävän vaiheen elämässä.  

Blogi on osa Teemasta toimeen – rakennus-, logistiikka- ja teollisuuden alojen messuja (30.3.2022)

Pääset tästä linkistä toimialaviikkojen sivuille

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *