Kategoriat
työelämä työmarkkinat

Koska nähdään?

Mieli käy jo ylikierroksilla. Kenelle parille kymmenelle lähetän ensimmäiset kutsut? Hänellekö, joka sanoi vihaavansa Oma asioinnin käyttöä? Tai hänelle, jonka tilanne on koronan aikana muuttunut hauraammaksi? Vai hänelle, joka tarvitsee enää pari vinkkiä niin seuraava työhaastattelu johtaa työtarjoukseen?

Kirjoittaja: Jaana Korppi, omavalmentaja,

”Mie oon tottunu asiani aina hoitamaan naamakkain.”  

”Koska nähdään?”

”Oon menny sulta salaa töihin, mutta haluun tulla kiittään.”

Yhtä kypsiä olemme asiakkaiden kanssa tähän virukseen.

Tätä kirjoittaessa odotetaan sitä olennaista tietoa eli milloin voi ensimmäisen kerran tavata asiakkaita. Siis muutenkin kuin tuikkaamalla jonkun lomakkeen oven raosta. Rajoituksien aikana toimipaikoissa on pidetty minimihenkilöstö, jotta aulapalveluita on voitu tarjota pienimuotoisesti.

Asiakkaat ovat tehneet melkoista digiloikkaa. Puhelinpalvelut ja verkkopalvelut kaikessa laajuudessaan ovat venyneet huikeasti ja valmennukset pyörineet etäjärjestelyin. Silti on selvää, että paras vaikuttavuus saadaan tapaamisilla.

Eikä saman pöydän äärelle ole päästy.

Liikuttavan moni lähetti tsemppiterveisiä

Perjantaina 13. maaliskuuta 2020 tuli työnantajalta käsky lähteä toimistolta etätöihin. Naureskellen heitin ylimääräisiä lehtiöitä ja kyniä toimistokyttyrääni (reppu, jossa kannettava tietokone, sankaluurit ja työpuhelin kulkevat).

”Nähdään, kun nähdään!”

 ”Pitääkö tässä jo joulut toivotella, heh-heh?”

Enpä silloin tajunnut, että etätyöjaksoja tulisi peräkkäin 12 ja että paluuseen kuluisi vuosi, seitsemän kuukautta ja viisi päivää.

Asiakasturvallisuus ja työsuojelu otetaan meillä vakavasti normaalistikin ja nyt se korostui entisestään. Turvallisuusohjeet kattavat kaikki tilanteet paperiviiltohaavasta ydinlaskeumaan. Mutta pari ennakoimatonta kuprua meilläkin oli.

Suojattu datakaista ei riittänyt, kun koko valtionhallinto oli etätöissä takomassa tietokoneitaan. Sitä lisättiin vauhdilla, mutta nähtiin useamman viikon ajan sekin ihme, että virkamies tekee vuorotyötä. Nimittäin uusia työttömiä ja lomautettuja tuli tsunamina ja TE-toimistolle oli kunnia-asia saada lausunnot kassoille tai Kelaan.

Tätä tarkoitusta palvelemaan muuttui omakin toimenkuvani ja työtehtäväni lennosta ja urakka alkoi. Osa asiakkaista oli aika hämmentyneitä, kun soitin iltaseitsemältä.

Liikuttavan moni lähetti meille tsemppiterveisiä:

”Nukutteko te koskaan?” On oma suosikkini.

Koronamekko

Raskaimpana koin ajanjakson, jolloin toimiston kynnystä ei etätyömääräyksen vuoksi saanut ylittää. Irvokkaaksi asian teki se, että olin samaan aikaan putkiremonttievakossa juuri sillä samaisella paikkakunnalla, missä toimipisteeni on.

Koiran kanssa sitten kiersimme välillä kivijalkaa ympäri. Alkukesästä 2020 hankin itseni voimaannuttamiseksi koronamekon. Puin sen heti ensimmäiseen toimistovuoroon, kun etätyömääräys liudentui laajaksi etätyösuositukseksi.

Ankarinta on ollut riskiryhmäläisillä. Heistä osa on ollut miltei 20 kuunkiertoa poissa virkapaikaltaan.

Vaikka heitin vitsinä, että toimistolta kaipaan lähinnä ilmastointia ja parempaa ergonomiaa, niin kyllähän se sosiaalisen kontaktin nälkä on ollut ilmeinen.

Vähän helpotusta siihen on tuonut vaikkapa se, että alustaja vetää Teamsia saunasta (ainoa työrauhaa tarjoava tila) tai toimiston johtaja mainostaa silityslautaansa (seisomatyöpiste) ja kollegat harrastavat passiivis-aggressiivisia taustakuvia (Miksi, oi miksi en itse keksinyt sitä viatonta takkakuvaa, joka näyttää kuin puhuisi helvetin lieskoista?).

Omat saavutukseni ovat olleet tämän suhteen perin vaatimattomat. Olen hiippaillut puolison konferenssissa aamutakissa matkalla lounassuihkuun ja kerran putosin lattialle, kun syöksyin koiran lennättämien sankakuulokkeiden perään:

”Mihin se luennoitsija katosi?”

”Saiko se sairauskohtauksen?”  

Ja alati toiveikas: ”Loppuiko tämä jo?”

Kaksitoista erää riitti tätä ihmiskoetta

Onneksi kohta loppuu, juu. Ainakaan se ei jää meistä kiinni.

THL:n, Työterveyslaitoksen ja eri ministeriöiden ohjeita on noudatettu pilkulleen, osin varmaan ylilyönteihin asti. Virkamieslain henkeen kuuluu, että omaa yksityiselämääkin on vietetty varsin säällisesti. Tosin näin keski-ikäisenä se ei ole ollut mikään suuri uhraus.

Töitä on ollut riittävästi ja ajattelen asian niin, että ohjeita noudattamalla turvataan viraston toimintakyky. Jos joku meistä ei vielä pandemian alkaessa tuntenut käsitettä resilienssi, niin ainakin sen aikana eli ja hengitti sitä.

Kaksitoista erää erilaisia etätyösuosituksia, eikä kolmattatoista toivoakseni tule. Uudenmaan TE-toimiston hallittu paluu käynnistyy maanantaina 18. lokakuuta 2021.