Ennakkoluulot sulavat – työelämä tarvitsee myös konkareita

Kirjoittaja: Tarja Kivimäki, yrityspalvelujen asiantuntija, Uudenmaan TE-toimisto

Syksyn aikana olen käsitellyt vuorotteluvapaan sijaisuuksia, joihin on työllistynyt 64-vuotias, kaksi 60-vuotiasta, kaksi 58-vuotiasta ja 56-vuotias. Eri toimialoille. Esimerkiksi 58-vuotias työnhakija sai vakituisen työn suuren koulutusalan yrityksestä, esiteltyäni hänet työnantajalle.

On aina mukava tunne, kun voi auttaa yritystä löytämään sopivan osaajaan ja työllistämään motivoituneen henkilön. Erityisen palkitsevalta tuntuu, jos työllistynyt on varttuneempi osaaja.

Ehdokashaku tarjoaa hyvät mahdollisuudet esitellä työnantajille myös varttuneita hakijoita. Ehdokashakuhan tarkoittaa, että me TE-toimiston Yrityspalveluissa etsimme räätälöidysti sopivia ehdokkaita työnantajan tarpeisiin näin sovittaessa.

Tällöin paikka ei ole julkisessa haussa ja työllistyminen on huomattavasti todennäköisempää, kun ei joudu kilpailemaan paikasta kymmenien tai satojen töissä jo olevien hakijoiden kanssa.

Muista myös määräaikaisuudet

Määräaikaiset tehtävät ovat myös hyviä väyliä työllistyä, vaikka mittarissa olisi enemmänkin elettyä työelämää. Tällöinhän työsuhde on työnantajan kannalta riskitön, jos pelkää vanhenevan työntekijän aiheuttavan tulevina vuosia ylimääräisiä kustannuksia.

Vuorotteluvapaan sijaisuus on yksi määräaikaisen työsuhteen muoto. Se on tarjonnut monelle varttuneelle mahdollisuuden palata työelämään ainakin puoleksi vuodeksi. Näin karttuu lisää itseluottamusta ja tuoretta työkokemusta ja samalla avautuu väyliä pitempikestoisiinkin työpaikkoihin.

Varttuneelta hakijalta ei edes edellytetä pitkää työttömyysputkea, vaan hän on kelpoinen sijaiseksi heti yhden päivän työttömyyden jälkeen.

Toki työmarkkinoilla esiintyy yhä ikäsyrjintää. Suomessa tutkimusten mukaan vieläpä enemmän kuin muissa Pohjoismaissa. Mutta taistellaan vastaan!

Kaikilla – niin työttömiä ja yrityksiä palvelevilla TE-toimistoilla, työnantajilla, työnhakijoilla ja tietysti myös poliittisilla päättäjillä on vastuunsa, että varttuneiden osaajien panosta hyödynnetään eikä sysätä hyväkuntoisia ja kokeneita työikäisiä syrjään liian aikaisin. Kun väestön elinikä jatkuvasti nousee, ei yhteiskunnalla ole varaa maksaa eläkkeitä suurille joukoille 30–40 vuotta.  

Monelle työ on tärkeä elämän sisältö, mahdollisuus kehittyä, oppia uutta, pysyä vireänä ja haastaa itseään. Se on tärkeä päivien rytmittäjä ja tarjoaa yhteisön sekä sosiaalisia kontakteja. Kymmeniä vuosia kestävä vetäytyminen passiivikansalaiseksi ei välttämättä ole ainakaan yksin asuvalle paras vaihtoehto.

Moninaisuus on rikkaus

Yhä useampi työnantaja ymmärtää, että työyhteisö tarvitsee moninaisuutta ja kaikenikäisiä jäseniä. Varttuneiden malttia, suhteellisuudentajua sekä sopeutumiskykyä ja nuorten oppimis- ja digitaitoja – unohtamatta varttuneiden elämän- ja työelämäkokemusta ja nuorten intoa ja innovatiivisuutta.

Moni työnantaja on todennut julkisuudessakin, että yli viisikymppiset ovat niitä parhaita työntekijöitä. Motivoituneita (huomattuaan, että työn saanti ei enää olekaan itsestään selvää), tunnollisia ja työhönsä keskittyviä. Heitä ei enää rajoita lasten sairastelukierre, vanhempainvapaat, eikä toive lyhentää työaikaa.

Vastoin ennakkoluuloja sairaspoissaoloja ei näytä tilastojen perusteella olevan vanhemmilla juurikaan nuorempia enemmän. Nykypäivän viisi- ja kuusikymppiset ovat yleensä terveitä ja hyväkuntoisia. Enää ei anneta 50-vuotislahjaksi kävelykeppiä.

Lakimuutokset tukevat työssä pysymistä

Myös päättäjät ovat heränneet tukemaan varttuneiden työllistymistä ja työssä pysymistä. Ensi vuodelle on eduskunnan käsiteltävänä tavoitetta tukevia lakiehdotuksia. 

Vuoden alusta on tulossa näillä näkymin palkkatukiuudistus, johon sisältyy yli 55-vuotiaiden työllistämistuki. Tuen kesto olisi kymmenen kuukautta ja edellytyksenä olisi vähintään kahden vuoden työttömyys. Nykyinen 60 vuotta täyttäneen palkkatuki, jota voidaan myöntää eläkkeelle siirtymiseen asti jäisi voimaan. Tällöin edellytyksenä on vuoden pituinen työttömyys. Usein kysyttyjä kysymyksiä palkkatukiuudistuksesta – Työ- ja elinkeinoministeriön verkkopalvelu (tem.fi)

Niin sanottu eläkeputki poistuu asteittain käytöstä. Putkella tarkoitetaan yli kuusikymppisen mahdollisuutta jäädä ansiosidonnaiselle työttömäksi joutuessaan eläkeikään saakka.

Senioreille luodaan oma muutosturva. Se koskee kaikkia tuotannollisista ja taloudellisista syistä irtisanottuja yli 55-vuotiaita, jotka ovat olleet yli viisi vuotta saman työnantajan palveluksessa. Se sisältää irtisanomiskorvauksen ja arvoltaan kahden kuukauden palkkaa vastaavan koulutuksen.

55 vuotta täyttäneiden ja saman työnantajan palveluksessa kolme vuotta olleiden mahdollisuuksia siirtyä osa-aikatyöhön vahvistetaan. Tämä koskisi myös tilanteita, joissa työntekijä on jäämässä osa-aikaiselle sairauslomalle, varhennetulle vanhuuseläkkeelle tai osatyökyvyttömyyseläkkeelle.

Asennemuokkausta tarvitaan edelleen

Me TE-palveluissa voimme vaikuttaa työnantajien asenteisiin tarjoamalla ehdokashauissa kaikenikäisiä, osaavia ja sopivia ehdokkaita avoimiin paikkoihin sekä puuttumalla mahdollisesti syrjiviin työpaikkailmoituksiin. Ikä- kuten muukin syrjintä on laissa kielletty. Meidän on myös kysyttävä perusteita, jos työnantaja kertoo etsivänsä ”nuorta” tekijää.

Nykyinen työvoimapula vaikuttaa väkisinkin siihen, että työnantajalla ei ole enää varaa asettaa ikävaatimuksia, jos hakija on muutoin työhön sopiva.

Samoin me viranomaiset voimme olla käyttämättä viralliseenkin luokitukseen kuuluvia ilmaisuja ”ikääntyvä” ja ”ikääntynyt” työntekijä. Ikääntyneellä tarkoitetaan yleensä yli 55-vuotiasta, ja ikääntyväksi näkee määriteltävän jo yli 45-vuotiaat.

Lopetetaan moinen ikäperusteinen asiakkaiden leimaaminen ja lokeroiminen, jota muutoinkin paheksutaan yhteiskunnassamme! Tuskinpa kokeneen tekijän palkkaava työnantaja ajattelee työllistävänsä nimenomaisesti ikääntyneen.

Nykypäivän viisikymppisillä on vielä lähes neljännesvuosisata työikää jäljellä lakisääteisen eläköitymisiän kohotessa. Näin varhain tapahtuvassa eläkkeelle vetäytymisessä jää ansaitsematta euro poikineen, saamatta jää niin yhteiskunnan verotuloa kuin henkilön omaa vanhuuden turvaa – sen neljännesvuosisadan edestä!

Henkilöasiakaspuolella työskennellessäni totesin tämän työnhakijoille, jotka jo neljä- ja viisikymppisinä arvelivat töitten saannin olevan vaikeaa ellei mahdotonta.

”Ei viisi- saati kuusikymppinen enää työllisty.” Tai: ”Työnantajat haluavat vain nuoria.” Näin ajattelee edelleen moni varttunut työnhakija.

Yritin tsempata ja rohkaista heitä käyttämään ja hyödyntämään vahvuuksiaan, monipuolistamaan hakuammattejaan, luottamaan itseensä ja jatkamaan aktiivista hakua. Muistaen tietysti mainostaa tapahtuneita työllistymisiä.

Ikä on vain numero?

Itse lähdin viisikymppisenä pitkän toimittaja- ja viestintäuran jälkeen kokeilemaan siipiäni yrittäjänä – hyppäsin vakituisesta, hyväpalkkaisesta paikasta. Ajatus jämähtää tuttuun ja turvalliseen eläkepäiviä odottelemaan ei innostanut.

Yli viisikymppisenä kouluttauduin kirjoittavan terveystoimittajan työn ohessa kuntosaliohjaajaksi ja aloin ohjata sivutoimisesti ryhmäliikuntaa. Päähäni ei pälkähtänyt pitää itseäni ikääntyneenä, vaikka muut kurssilaiset olivatkin vuosikymmeniä nuorempia.

Viisivuotisen yrittäjätaipaleen jälkeen päätin taas ryhtyä palkansaajaksi. Olin luottavainen: konkreettista näyttöä viestinnän työtehtävistä oli monelta vuosikymmeneltä, myös aivan tuoreita sekä akateeminen loppututkinto, ammatillinen alan tutkinto ja muitakin kurssituksia. Ja kyllä: ikäsyrjintää oli havaittavissa!

Päätin, etten lannistu ja onneksi löysin mielekästä työtä TE-toimistosta, nyttemmin Yrityspalveluista.

Hienoa, että valtiolle palkattaessa syntymävuosi ei ole ratkaiseva asia.