Aloitin työurani soveltuvuustutkimusten parissa, Personnel-Yhtiöissä vuonna 1995. Rekrytointiasiat ovat pysyneet matkassa siitä lähtien tavalla taikka toisella. Olen muun muassa tehnyt soveltuvuusarviointeja, rakentanut menetelmiä ja opettanut psykologisten testien käyttöä, mutta olen ollut toisellakin puolella pöytää – työnhakijana. Olen lukenut hakemuksia ja laatinut niitä. Olen halunnut tavata ja olen yrittänyt herättää halun tavata. Yhdistävänä nimittäjänä näissä on vapaamuotoinen työhakemus.
Kategoria: työmarkkinat
Sopeutuminen toiseen maahan on prosessi, jonka aikana hyväksyy olevansa aina vähän puolitiessä. Ensimmäisinä vuosinani toisessa kulttuurissa minulla oli kova tarve sopeutua ja muuttua muiden kaltaiseksi, sillä jatkuvana ihmettelyn kohteena oleminen on raskasta. Netissä kiertäneessä meemissä turkkilaiselta kysytään, miksei hän näytä yhtään turkkilaiselta? Hän heittää vastakysymyksen: Miltä minun sitten pitäisi näyttää? Kävelevältä kebabiltako? Suomalaisena sain usein selitellä, etten ole alkoholisti tai tuppisuu enkä tykkää palella.
Muistatko, mitä ajattelit Ukrainasta ennen viime helmikuuta? Mitä tunsit, kun kuulit Venäjän hyökkäyksestä? Minä muistan kauhun ja epäuskon. Miten tämä voi tapahtua Euroopassa vuonna 2022? Järkytyksen jälkeen nousi halu toimia: miten voin auttaa – viranomaisena ja suomalaisena?
Ravintola-alalla työllistymisen tärkein työkalu ei välttämättä ole huippu-CV tai viimeisen päälle hiottu LinkedIn-profiili. Toki näitäkin tarvitaan mitä korkeamman tason paikoista on kyse. Kentällä tärkeämpiä tekijöitä ovat kuitenkin suhteet, alkaen hyvin hoidetuista työssäoppimisista ja kesätöistä. Parhaillaan moni aloittaa ensimmäistä kesätyötään. Kannattaa pitää mielessä, että vaikka työ saattaa nyt tuntua vähäpätöiseltä, voi tämä ensimmäinen kesä osoittaa merkityksensä vuosien tai vuosikymmenten päästä. Reilun kahdenkymmenen vuoden ravintolaurani aikana työllistyin aina enemmän tai vähemmän suhteiden avulla.
”En taaskaan päässyt edes haastatteluun!” Kiukuttaa ja lannistaa. Epäonnistuminen saa työnhakijan helposti spekuloimaan syillä, jotka nostivat tien pystyyn. Tekisi mieli veistää voodoonukkeja rekrytoijista ja pistellä niitä arkoihin paikkoihin. Taikauskon sijasta työnhaussa toimivat aktiivisuus sekä kyky erottautua edukseen hakijajoukosta. Tarvitaan siis kolmannen maailman katulapsen neuvokkuutta – ja erilaisia vaikuttamisen keinoja.
Miten toimii tiimi, jonka jäsenillä on kymmenien vuosien ikäero ja erilaiset lähtökohdat? Miten moni-ikäisyys näkyy työmarkkinoilla tai yhteiskunnassamme ylipäätään? Elämme työelämän murroksessa ja muutoksia riittää jokaiselle sormelle – maailman tilanteesta puhumattakaan. Pandemia on tuonut haasteita tiimiytymiseen sekä vuorovaikutukseen. Voivatko isot ikäerot työpaikalla olla voimavara vai haaste? Oma tiimimme on toimiva esimerkki moni-ikäisyydestä työyhteisössä.
Osaavan työvoiman saatavuus on noussut monen yrityksen menestyksen ja kasvun esteeksi. Joskus ratkaisuksi ehdotetaan palkkojen nostamista. Toiset taas haluaisivat patistella työttömiä hakemaan aktiivisemmin. Jos yritys haluaa menestyä kilpailussa osaajista, valtiksi nousee työnantajakuva. TE-toimiston maksuton Imago-ohjelma auttaa pk-yrityksiä juuri tässä eli työnantajakuvan hiomisessa ja johtamisen kehittämisessä.
TV:stä TE-toimistoon
Moni ei tule ajatelleeksi, että TE-toimistoissa työskentelee suuri joukko eri alojen ammattilaisia, joilla on pitkä kokemus työelämästä muista tehtävistä. Itselläni on takana pitkä ura toimittajana. Kun on monta vuosikymmentä haastatellut ihmisiä työkseen, tuntuivat työnhakijoiden haastattelut luontevalta aloittaessani TE-toimistossa neljä vuotta sitten. Toimittajana olin myös tottunut ottamaan asioista selvää – ja tarvittaessa kysymään: Miksi?
Tällä hetkellä journalismilla ja monella medialla menee hyvin. Maailman viime vuosien tapahtumien myötä kiinnostus sekä tarve ajankohtaiseen ja luotettavaan tietoon on kasvanut Suomessakin. Tiedonvälitykseen tarvitaan journalisteja ja muita media-alan ammattilaisia, kun maailmanlaajuinen pandemia levisi tai sota Euroopassa alkoi.
Aloitin työt Uudenmaan TE-toimistossa elokuussa 2020 keskellä koronapandemiaa. Samalla minusta tuli virkamies, ensimmäistä kertaa elämässäni. Olin tottunut aiemmissa tehtävissäni kantamaan vastuuta, mutta virkamiehen asema askarrutti. Osallistuin heti uuden uran alussa koulutukseen, mutta lopulta virkamiehen vastuut ja velvollisuudet hahmottuvat työn ja joskus vasta kantapään kautta.