Kirjoittaja: Ville Nordlund, asiantuntija, Uudenmaan TE-toimisto
Työkaverit kiusaavat toisiaan (HS 31.12.2022). Työstä on tullut liiann kuormittavaa; kiireestä ei ehdi kunnolla palautua edes vapaalla (Yle 18.6.2018). Työuupumuksesta kumpuava aivosumu murentaa keskittymiskykyämme ja hyvinvointiamme (IS 18.11.2022).
Miksi työntekoamme rytmittävät tällaiset vikailmoitukset? Mikseivät arvot hoida hommiaan? Mitä väliä niillä on, jos ne eivät kuitenkaan käytännössä tee työtään?
Organisaatioiden itse itselleen laatimat arvoluettelot eivät vaikuta kummoiselta pohjaratkaisulta hyvän työelämän rakentamisessa. Abstraktin arvopuheen lisäksi työyhteisöissä kaivataan jotain selkeästi kättä pidempää.
Jotain konkreettista, käytännönläheistä ja käsin kosketeltavaa; tekoja pikemmin kuin sanahelinää; ei yksin puurtamista vaan yhdessä tekemistä.
Hyvät työyhteisöt tarvitsevat jäsenikseen hyviä ihmisiä. Hyveet tekevät ihmisestä hyvän.
Siispä hyvät työyhteisöt tarvitsevat hyveitä.
Miksi on oikein tehdä oikein?
Oma ensikosketukseni hyveisiin ajoittuu – kuten varmasti monella meistä – ihan elämän alkutaipaleelle. Tuolloin, eli viime vuosituhannella ja siitä eteenpäin, toki tiedostin jo ihan kotikasvatuksen pohjalta, mitä oleminen ihmisiksi tarkoittaa. Hyvän tekemistä ja pahan välttämistä, siis noin suurin piirtein.
Odota liukumäessä kärsivällisesti omaa vuoroasi. Jaa valtava irtokarkkisäkki tasapuolisesti kolmen sisaruksesi kanssa. Puutu rohkeasti kiusaamiseen ja puolusta heikompaa.
Oikeat toimintamallit olivat siis kutakuinkin selvillä. Silti minusta oli vaikea hahmottaa, miksi juuri niin oli oikein toimia. Oliko minulla ehkä jonkinlainen velvollisuus tehdä hyvää, vai mikä oli oikein tekemisen perimmäinen peruste?
Veisikö tämä velvollisuus toimia oikein minulta kaikki toimivaltuudet omiin elämänvalintoihini liittyvissä kysymyksissä?
Kysymys siitä, miksi oli paras toimia kärsivällisesti, tasapuolisesti tai vaikkapa kohtuullisesti, jäi elämään tiedostamattomasti mieleni syövereihin. Käytännöllisesti katsoen aina siihen saakka, kunnes törmäsin yläkoulun kasvatus- ja opetustyöni merkeissä hyveen käsitteeseen.
”Sanassahan on jotain tuttua,” ajattelin. Ainakin omenahyveestä olin kuullut. Toisaalta esimerkit hyveen mukaisista tavoista toimia myönteisesti, harkitsevasti ja ennakkoluulottomasti resonoivat mielessäni melkoisesti – ikään kuin olisin tuntenut ne aina!
Kukin meistä koulupolkumme käyneinä muistaa vähintäänkin hämärästi, kuinka olennainen asia lähes kaikessa oppimisessa – on käsitteiden määrittely ja kirjoittaminen muistiin. Kun sitten suunnittelin hyve-etiikan opetusta opetusryhmilleni, havahduin siihen tosiseikkaan, ettei edes määritelmäni hyveelle – siis lähtökohta kaikelle – ollut oikein mistään kotoisin.
Kuinka kykenisin opettamaan ymmärrettävästi joukolle teinejä jonkin sellaisen asian, jota en itsekään täysin sisäistä? Kuka auttaisi epätoivoista opea niin, jotta hyveistä jäisi jälkipolville muutakin kerrottavaa kuin jälkiruokaresepti?
Hyveet kohottavat meitä kohti hyvää
Kun ryhdyin etsimään vastausta kysymykseeni, mitä hyveet oikeastaan ovat, törmäsin lehtijuttuun (K&K 15.06.2021) eetikko Antti Kylliäisestä. Artikkelin mukaan Kylliäinen oli tuonut antiikin filosofi Aristoteleen hyve-eettisen mallin tähän maailmanaikaan päiväkotien, koulujen ja työpaikkojen käytettäväksi.
Koin, että olin löytänyt etsimäni. Kiinnostuin, mutta myös inspiroiduin ajatuksesta, että hyveiden avulla olisi mahdollista löytää yhteinen maaperä paitsi yksittäisen ihmisen ja hänen yhteisönsä myös koko ympäröivän yhteiskunnan hyvän osalta.
Kylliäinen on tutkinut hyveitä pitkään ja hartaasti. Hän on kirjoittanut aiheesta muun muassa vuonna 2012 julkaistun kirjan Paksunahkaisuudesta suurisieluisuuteen – Hyveet työssä ja elämässä. Vuonna 2021 Kylliäinen väitteli tohtoriksi hyveitä ja arvoja käsittelevällä tutkimuksellaan.
Väitöskirjassaan Hyvän tekijät – Hyveet ja arvot yksilön ja yhteisön elämässä Kylliäinen määrittelee hyveet, kuten oikeudenmukaisuus ja rohkeus, yksilön luonteenpiirteiksi, jotka ovat:
”paitsi hyviä yhteisön toiminnan ja hyvinvoinnin kannalta myös hyviä tai vähintään neutraaleja sekä jokaisen yhteisöön kuuluvan yksilön että yhteisön koko toimintaympäristön kannalta.”
Hyveet – esimerkiksi hyväntahtoisuus ja huomioonottavuus – ovat eettisesti arvokkaita ja arvostettuja yhteisön jäsenen henkilökohtaisia ominaisuuksia. Hyveet ovat niitä luonteenpiirteitämme, joiden ansiosta voimme mieltää sekä itse itsemme että toinen toisemme hyviksi – ihmisinä yleisellä tasolla mutta myös erityisesti niissä tehtävissä ja rooleissa, joissa toimimme osana yhteisöjemme yhteiseloa.
Hyveajattelun kantava rakenne on elinvoimainen ja toimintakykyinen yhteisö, joka viime kädessä määrittää kollektiivisesti jäsentensä kannalta olennaiset hyveet.
Kylliäisen mukaan hyveet, muun muassa myötätuntoisuus ja luovuus, ovat arvojen suuntaisen toiminnan käytännönläheisiä välineitä tai työkaluja.
Ne ovat konkreettinen kulkuneuvo, jonka kyydissä meidän on mahdollista päästä lähemmäksi jotain sellaista, mitä saamme aina katsoa, mutta emme koskaan koskettaa.
Lähemmäksi meille kaikkein tärkeintä eli arvojamme.
Arvot – hyvän elämän ilmansuunnat
Eetikko Antti Kylliäinen määrittelee arvot, kuten turvallisuus tai oikeus, toimintaympäristömme eli ympäröivän yhteiskunnan tasolta johtuviksi hyvän elämän päämääriksi, jotka ovat itsessään hyviä, arvokkaita ja sellaisenaan tavoittelemisen arvoisia.
Hän korostaa, että hyveet ja kaikki muut välineet on tärkeää erotella esimerkiksi kauneuden tai ekologisuuden kaltaisista arvoista.
Hyveet ja arvot ovat toisiaan täydentäviä bestiksiä. Siitä huolimatta ne ovat toistensa kruuna ja klaava. Käytäntö ja teoria. Konkretia ja abstraktio.
Olennainen ero liittyy käytännön toteutumiseen. Siinä missä hyveet, esimerkiksi arvostavuus ja luottavaisuus, näkyvät konkreettisina hyvään suuntautuvina tekoina, arvot, kuten kunnia ja luottamus, ovat pikemminkin ilmansuuntia hyvään kuin selväpiirteistä toimintaa.
Hyveille toteen tuleminen on elämän ja kuoleman kysymys. Arvoilla vastaavaa elinehtoa taas ei ole.
Moni meistä tiedostaa, miten helppoa esimerkiksi terveys on nimetä itselleen tärkeäksi arvoksi – siitä huolimatta, että oikeasti löisikin sitä jatkuvasti laimin päivittäisen möllötyksen, töllötyksen, mässytyksen ja tissutuksen keinoin.
Sitä vastoin terveyden arvolle läheinen hyve, kohtuullisuus, ei voi olla olemassa ilman, että se myös käy ilmi ihan oikeasti. On mahdotonta pitää aidosti kohtuullisena ihmistä, jonka tekeminen on tosiasiassa kohtuutonta vaikkapa ylensyönnin, someähkyn tai työnarkomanian muodossa.
Hyvä työelämä on hyvää elämää
Arvomme, esimerkiksi toivon tai rakkauden kaltaiset hyvät, arvokkaat ja sellaisenaan tavoittelemisen arvoiset asiat, tarjoavat meille koordinaatteja kohti hyvää elämää ja hyvyyttä.
Hyvä elämä on sanomattakin selvä perusarvo meille kaikille. Tämän päivän maailmassa hyvää elämää taas on melkeinpä mahdotonta rakentaa ilman hyvää työelämää.
Vietämme työtehtäviemme parissa noin kolmanneksen vuorokaudesta. Tämä on vähintäänkin riittävä peruste paremman työelämän – ja sitä kautta paremman elämän – suuntaan kulkemiseksi.
Kun teemme päätöksen toimia arvojemme suuntaisesti, on oleellista ymmärtää, mitä sanalla ”suunta” todella tarkoitetaan. Koska tarkoituksemme on toimia arvojemme suuntaisesti, on selvää, että arvomme eivät oikeastaan vie meitä kohti hyvää työelämää.
Se, että arvomme veisivät meitä kohti hyvää työelämää, on itse asiassa sula mahdottomuus. Arvot eivät ole kuumailmapallomme kohti korkeuksia vaan niitä pilviä taivaansinessä, joita tahdomme ihastella lähemmin.
Pilvilinnojen tapaan emme saa arvojammekaan koskaan täydellisesti haltuumme. Juuri, kun luulemme saaneemme niistä jämäkän otteen, ne lipeävät näpeistämme ja kaikkoavat kosketuksemme ulottumattomiin.
Sen sijaan, että yritämme turhaan tarrautua hallintaamme karttaviin arvopilviin, meidän tulisi keskittyä sellaiseen käytännönläheiseen tekemiseen, jonka turvin meidän on mahdollista nähdä ne lähempää.
Joustavuus, myönteisyys sekä muut hyveemme ovat aluksemme kohti abstraktia hyvinvoinnin arvoa, josta voimme olla osallisia mutta jota emme voi koskaan omistaa.
Keskeneräisinä matkalla hyvään
Hyveet kannattelevat meitä tiellämme taivaisiin, josta hyvinvointi ja muut arvomme meille kirkastuvat. Niillä on taipumus aktivoida jokaista työyhteisön jäsentä konkreettisella tavalla kohti hyvää.
Hyveet kannustavat meitä näkemään toinen toisemme kokonaisvaltaisesti ihmisinä. Ne ohjaavat työyhteisöä pysähtymään kollektiivisesti yhteisten ongelmien äärelle niiden ratkaisemiseksi.
Yhteisönsä hyveet tiedostava työkaveri on epätodennäköisempi kiusaaja, kiireen lietsoja tai kaamea pomo kuin kollega, joka ei ymmärrä hyveiden päälle.
Hyvän elämän arvon ja siihen olennaisesti kuuluvan hyvän työelämän kannalta matkan taittaminen lienee lopulta keskeisempää kuin elämän suorittaminen syntymästä kuolemaan. Kulkemamme reitti menee väistämättä olettamamme päätepysäkin edelle.
Kun kyse on hyveistä ja varsinkin arvoista, kukaan meistä ei ole koskaan valmis. Virheellisyytemme ja epätäydellisyytemme tekevät meistä sen, mitä me ihmisinä perimmiltämme olemme.
Renessanssinero Leonardo Da Vincin kerrotaan todenneen taiteesta, että työ ei oikeasti valmistu koskaan vaan tulee vain viimein hylätyksi.
Sama pätee meihin ihmisiin. Mestaripiirroksina – jollainen kukin meistä kiistatta on – olemme koko ajan keskeneräisinä toisillemme esillä.
Keskeneräisyydestämme, virheellisyydestämme ja epätäydellisyydestämme huolimatta – ja etenkin niiden vuoksi – arvojen suuntainen toiminta kohti hyvää kannattaa aina.
Hyveiden tekeminen elämässämme näkyvästi todeksi – sekä työssä että vapaalla – on arvokkainta, mitä voimme toinen toisellemme tehdä.
Omat hyveesi pääset testaamaan esimerkiksi hyveettaskussa.fi-sivuston testillä tai pikatestillä.
Aiheeseen liittyvää kirjallisuutta:
Kylliäinen, Antti (2012): Paksunahkaisuudesta suurisieluisuuteen. Hyveet työssä ja elämässä.
Kylliäinen, Antti (2021): Hyvän tekijät. Hyveet ja arvot yksilön ja yhteisön elämässä.
Verkkolähteet
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009293546.html
https://www.is.fi/menaiset/hyva-fiilis/art-2000009164676.html
Hyveet työssä (hyveettaskussa.fi) (https://hyveettaskussa.fi/hyveet-tyossa/).
Hyveet taskussa -testi (https://link.webropolsurveys.com/Participation/Public/616cd164-1634-4930-a543-151728e91a7e?displayId=Fin2636964).
Hyveet taskussa -pikatesti (https://link.webropolsurveys.com/Participation/Public/b525d5f3-b106-4783-89e3-68b0411fa922?displayId=Fin2634897).