Kirjoittaja: Teija Määttälä, Uudenmaan TE-toimisto vuorotteluvapaa-asiat, asiantuntija
Palkatessani ihmisiä kiinnitin ensin huomiota siihen, että keski-ikäiset työnhakijat tulivat tunnollisesti ja oikeaan aikaan työhaastatteluun.
Haastattelussa juttelu ajautui usein syvemmälle tasolle, koska hakijoilla oli kertynyt vuosien työkokemus monilta aloilta. Työnhakijat jäivät pohtimaan eri työpaikkojen hyviä ja huonoja puolia. Usein sain kuulla heidän uratarinoitaan, jotka olivat mielenkiintoisia ja tapahtumarikkaita. Siinä samalla sain uppoutua erilaisiin ammatteihin ja niiden työtehtäviin.
Minua ihmetyttää yhä, miksi työntekijät, jotka ovat olleet samassa yrityksessä 20 tai 30 vuotta, lomautetaan tai irtisanotaan ensimmäisinä?
Minusta nämä ihmiset ovat yrityksen kultakimpaleita. He hallitsevat tehtävän kuin tehtävän ja heidän osaamiseensa voi aina luottaa. Onkohan kenties kyse siitä, että pelätään keski-ikäisten jäävän helpommin sairauslomalle tai että he ovat liian hitaita? Oman kokemukseni perusteella tämä ei todellakaan pidä paikkansa.
Nykyajan keski-ikäiset pitävät itsestään huolta ja nauttivat siitä, että elämää on jo eletty ja kokemusta on karttunut moninaisesti. Monet heistä eivät hötkyile liikoja, eivätkä stressaa pienistä asioista.
Tämä vanhakantainen ajattelumalli: ”parhaat päivänsä nähneistä” työntekijöistä on todellakin mennyttä aikaa. Nykyisin keski-ikäiset ovat nuorekkaita ja hyväkuntoisia. Ja mitä työtahtiin tulee, keski-ikäinen työtekijä keskittyy olennaiseen ja panostaa tehonsa tuloksen tekemiseen.
Viisautta ja kokemusta
Keittiötöissä nämä työntekijät ovat mestareita. He hallitsevat niin tiskauksen kuin perusruoanlaiton. Heillä ei aina ollut alan koulutusta, mutta näiltä naisilta työ tuntuu sujuvan luontevasti ja oma-aloitteisesti.
Tai mitä iäkkäämpi rakennusmies oli, niin tiesin, että kuka vain otti tällaisen henkilön töihin. Työmiehet vietiin käsistä eikä ikää kyselty. Nämä ahkerat puurtajat olivat tyytyväisiä, kun saivat hyvät työvaatteet ja turvavarusteet mukaan ennen töihin menoa. Sen jälkeen heidän peräänsä ei tarvinnut kysellä. Tiesin, että hommat ovat hoidossa.
Mitä taas työntekoon tulee, niin näihin tekijöihin voi aina luottaa. He tekevät työnsä tunnollisesti ja eivätkä räplää kännykkää työaikana. He menevät työpaikalle ajoissa ja alkavat omatoimisesti katselemaan, mitä pitää tehdä ja tarttuvat hommiin.
Minun urallani nämä konkarit olivat haluttuja esim. matkailu- ja ravintolapuolella, koska työnantaja tiesi, että keittiöhommat pyörivät ja tarjoilu pelaa, kun konkari on puikoissa.
Entä konkari – mitä voisi petrata
Toisaalta huomasin myös sen, että usein konkareiden ansioluettelot olivat aikansa eläneitä tai ne puuttuivat. Onneksi tähänkin oli saatavilla paljon oppimateriaalia. Opastimme työntekijöitä hakemaan apua asiaan esimerkiksi TE-toimistosta.
Mieleen tulee myös, että moni yritti hakea töitä vain siltä alalta, missä oli aiemmin työskennellyt. Toisinaan sai tehdä paljon töitä sen eteen, että sai työnhakijaa kannustettua laajentamaan näkökulmaansa ja hakemaan töitä myös muilta aloilta, kuin mihin aiemmin oli kouluttautunut. Tällainen pieni näkökulman muutos voi tuoda nopeastikin tulosta.
Esimerkiksi usein ravintolapuolen osaaja pärjäsi hyvin kaupoissa tai huoltoasemilla, jotka ovat nykyisin pieniä kyläkeskuksia. Siellä tarvitaan todellakin moniosaajia. Toinen suosituksi muodostunut vaihtoehto oli työskentely henkilökohtaisena avustajana.
Pieni digiloikka auttaa
Toisille nykyteknologia käyttö on hankalaa. Mutta se on tätä päivää, eikä siitä voi enää luistaa. Tietokoneet, älypuhelimet, tabletit ovat tulleet jäädäkseen ja seuraavaksi ehkä tulee tekoälykin, mutta sitä ennen moni asia hoituu vielä ihmistyönä. On ihan ymmärrettävää, jos työntekijä ei ole aikaisemmin käyttänyt työssään digilaitteita, niin niiden opettelu tuntuu aluksi ylivoimaiselta. Mutta kannattaa olla rohkea.
Esimerkiksi hotellisiivoojien on täytynyt uskaltautua digiloikkaan. Manuaaliset huonekuittauslistat ovat vaihtuneet tabletteihin. Ennen kuittauslistat jätettiin respaan töiden päätyttyä ja vasta sitten respa pystyi antamaan huoneita asiakkaille. Nykyisin älylaiteet mahdollistavat tiedonkulun reaaliajassa vastaanottoon ja näin toiminta on nopeutunut.
Siivouspuolella on paljon keski-ikäisiä, jotka ovat ihan uuden asian edessä. Onneksi ohjelmat ovat yleensä helppoja ja kuka tahansa voi oppia käyttämään niitä ja aina voi pyytää apuja työkaverilta.
Oppi ei katso ikää
Me laadimme usein oman yksilöllisen perehdytyksen laitteiden käyttöön ja jos tuli ongelmia, niin aina autoimme mielellämme. Digilaitteiden käyttö onnistuikin hyvän ohjauksen ansiosta.
Edellisessä työpaikassani työtunnit kirjattiin nettiin tai ladatun apin kautta. Tätä opettelimme yhdessä toimistolla niin kauan, kunnes kaikki osasivat kirjata työtunnit järjestelmään.
Olihan se hankalaa heille, joiden kanssa piti opetella alkeista. Itse tekemällä oppii parhaiten, eikä kukaan jäänyt palkatta siksi, ettei olisi oppinut merkitsemään tuntejaan.
Yleisesti ottaen keski-ikäiset osaavat käyttää kaikkia mahdollisia älylaitteita. Oppiminen ei katso ikää, kuka vaan voi oppia uusia asioita, jos vain haluaa.
Toivottavasti työnantajat havahtuvat, kuinka suuri rikkaus on palkata keski-ikäinen töihin. Itsellä heistä on vain hyviä kokemuksia.
Jos haluat yritykseen varman, luotettavan ja ammattitaitoisen tekijän, niin palkkaa silloin +55-vuotias.
Niin minäkin tekisin.