Kirjoittaja: Kata Martikainen, Uudenmaan TE-toimiston Palvelut- ja HoReCa-toimialatiimin asiantuntija
Nuoruuden kuoppainen tie vei Roihuvuoren ammattikouluun catering-alan perustutkintoon. Koulu oli hauskaa ja nautin kaikesta ruokaan liittyvän opiskelusta. Ammattikoulun viimeisenä vuotena aloitin iltaopinnot Eiran aikuislukiossa. Tähtäsin ylioppilaaksi.
Ensimmäinen ravintola-alan työ alkoi 16-vuotiaana catering-yrityksessä. Työtehtävät olivat vaihtelevia ja siksi mielenkiintoisia. Pääsin tekemään ihan kaikkea, ehkä siksi viihdyinkin tässä työssä monta vuotta. Näissä hommissa tapasin myös aviomieheni.
Hankin kokemusta pikaruokapuolella. Nopeasti, laadukkaasti ja tilauksesta. Sykkivästä rytmistä nauttivalle tekijälle se on unelma työ. Itse kuitenkin pidän siitä, että työpäivän rytmin pystyy jossain määrin suunnittelemaan ja siksi tämä jäi minulle kokeiluksi.
Keittiöstä saliin ja salista keittiöön…
Ensimmäisessä vakituisessa työssäni ahkeroin lounasravintolan kokkina. Päivät olivat hyvin suunniteltuja ja aikataulutettuja. Kovin paine ajoittui kolmen tunnin lounasaikaan. Ruokalistojen teko, ruoan laittaminen sekä kahvitukset ja iltatilaisuudet olivat tämän työn ydin. Iltaisin opiskelin avoimessa yliopistossa biologiaa.
Siirryin à la carte -ravintolaan tarjoilijaksi. Oman työn rytmittäminen asiakkaiden tarpeiden mukaan ja keittiön kanssa kommunikoiminen, toi uutta näkökulmaa asiakaspalvelulle.
À la carte -tarjoilun suola on jatkuva palapelin pelaaminen, kommunikointi ja aikatauluttaminen.
Olin vuoden vastuussa suositun kahvilan lounas- ja aamiaistuotteiden katteesta ja reseptiikasta. Siinä työssä opin uutta ja hyödynsin vanhaa. Työ oli mielenkiintoista ja työporukka upea.
Pääsin Helsingin yliopistoon opiskelemaan kasvintuotantotieteitä. Muutaman opiskeluvuoden jälkeen Viikin kirjastossa opiskellessani traktorin osia päätin, että vaikka pellolta pöytään näkökulma kiinnostaa, niin kaupunkilaistytölle tämä on liian maatalouspainotteista. Keskeytin opinnot tähän.
Paluu kauhan varteen
Ravintola-alalle paluu oli kuin palaisi kotiin. Alan ehdottomasti paras puoli on henkilökunnan yhteen hitsautuminen ja saumaton yhdessä työskentely. Itselleni yksi tärkeimmistä asioista ravintoloissa työskennellessäni on se tunne, kun kaikki seisovat yhdessä ravintolan tuotteen ja palvelun takana.
Yliopiston keskeyttämisen jälkeen halusin lähestyä ruokaa ja palvelua jostain uudesta suunnasta. Tein opintojen jälkeen töitä keittäjänä toipuvien alkoholistien asuntoloissa ja vuoden verran kehitysvammaisten työvalmentajana ja pääkokkina. Näistä vuosista sain uusia taitoja erilaisten ihmisten kanssa toimimiseen.
Opiskelin pikavauhtia aikuiskoulutustuella Haaga-Heliasta ruokatuotannon johtamisen restonomiksi. Kursseilla sai olla itseohjautuva ja asettaa omat tavoitteensa. Opettajien kanssa pystyi sopimaan itselle sopivat tavat toteuttaa kursseja. Ja mikä sen hauskempaa, kuin saada opintopisteitä maistelemalla viinejä maanantai aamuisin.
Kahvilaketju ja tytär
Ennen valmistumista aloitin työt kiireisessä kahvilassa päällikkönä. Liikevaihtoa ja asiakkaita riitti aamusta iltaan. Tiimi oli kansainvälinen ja henkilökuntaa oli yli 20. Työntekijät olivat nuoria ja vaihtuvuutta paljon.
Työhöni kuului rekrytointia HR-ammattilaisen kanssa ja toimipisteessä oli aina joku perehtymässä. Ketjun asiakaspalvelu ja tuotteiden laatukriteerit vastasivat hyvin omiani ja koin, että tein koulutusta vastaavaa työtä.
Nautin yrityksen kulttuurista ja tavasta kouluttaa ”oikealla asenteella varustettuja” nuoria ammattilaisiksi. Tulostavoitteellisena ihmisenä innostuin vastuustani tehdä tulosta yritykselle.
Oivalsin työssäni hyvinvoivan tiimin, perehdytyksen ja oikea-aikaisen motivoinnin tärkeyden tuloksen teossa. Ymmärsin myös, kuinka tärkeää on löytää oikea ihminen tiimiin.
Samalla syttyi into ja arvostus kahvia kohtaan sekä rakkaus tuotekehitykseen. Oivalsin ensimmäistä kertaa yrityskulttuurin tärkeyden. En ollut kokenut samanlaista yhteenkuuluvuuden tunnetta sitten upeiden partiovuosien.
Sain tässä välissä ihanan tyttären,jonka saaminen muutti minua ihmisenä. Klisee, tiedän, mutta samalla totta. Vaihdoin palatessani pienempään toimipisteeseen, jossa oli suppeammat aukiolot. Näin perhe-elämä oli helpommin yhdistettävissä työhön.
Uudessa toimipisteessä oli pieni yhteen hitsautunut tiimi, pienemmät tilat ja erilainen toimintaympäristö. Paikasta kehkeytyi kevään ja kesän aikana ison terassin ansiosta huikea menestys, jota pyöritimme hyvän porukan kanssa.
Olin jonkin aikaa miettinyt, että haluaisin edetä ja oppia uutta. Yrityksemme sisaryhtiöltä avautui aluepäällikön paikka. Opin upeita uusia hallinnollisia taitoja ja sain tehdä yhteistyötä aluetiimissä; HR-ammattilaisten ja tuotekehityksen kanssa. Itselleni mieluisimmat hommat keskittyivät rekrytointiin sekä perehdytykseen. Kun työni aluepäällikkönä päättyi koronaan, olin ensimmäistä kertaa elämässäni työttömänä.
Alkoi listojen tekeminen
Mitä osaan? Mitä haluan tehdä? Mitä vaadin työnantajalta? Miten yhdistän työn ja perheen? Mitä töitä voin hakea, kun ravintola-alalla on hiljaista? Arvot ja ideologia yrityksessä? Lopputuloksena työskentelen nyt täällä, Helsingin yritys ja rekrytointipalveluiden HoReCa- ja palvelutiimissä asiantuntijana.
Alussa oli laaja perehdytys, joka auttoi aloittamaan työt nopeasti. Tiimimme jäsenet ovat ottaneet minut avosylin vastaan ja oman tutorin apu on ollut tärkeää.
Itseohjautuva etätyöskentely on sopinut itselleni erinomaisesti. Työn, perheen ja vapaa-ajan yhdistäminen on etäaikana ollut helppoa. Asiakkaiden potentiaalin etsiminen, osaamisen sanoittaminen ja oikeiden palveluiden etsiminen on ollut alan tuntemuksen avulla antoisaa.
Paras puoli nykyisessä työssäni on se, kun voin aikaisemmalla osaamisellani auttaa muita löytämään oman potentiaalinsa ja etenemään omaan suuntaansa.
Jokainen työ ja koulutus on antanut minulle uusia ajatuksia sen miettimiseen, mitä voisin joskus tulevaisuudessa tehdä. En olisi 15-vuotiaana (enkä vielä 30-vuotiaanakaan) ikinä ajatellut olevani valtion virkahenkilö.
Jää nähtäväksi, mitä tämän työn tekeminen herättää mielessäni ja minkälaisiin työtehtäviin joskus tulevaisuudessa eksynkään.
Nyt tässä on hyvä.